Keskikesän juhla

Itäisessä Suomessa Juhannusaaton aamu valkeni aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Vaikka tunnetusti aattoiltana tulee vettä kuin saavista, saadaan näillänäkymin suurin osa päivästä viettää oikeassa kesäsäässä.

Aamupalapöydässä istuksiessamme ulkoa kuului töyhtöhyypän naukuminen. Jostain syystä äitihyyppä oli päättänyt johdattaa lapsilaumansa pihanurmellemme.

Vallattomat kakarat tuon taivaallista välittivät äidin kutsuhuudoista, ja juoksentelivat mihin halusivat. Ruiskutimme pellot toissailtana ja silloin mielessäni mietin, kuinka isoja poikaset mahtavat olla. Oli helpottavaa nähdä niiden olevan jo hyväkokoisia ja -jalkaisia, ja näin ollen äiti on voinut johdattaa ne pois traktorin ulottuvilta.

Munista oli selviytynyt neljä gangsteria, mikä on mielestäni hyvin. Pellon kasvusto on tänä vuonna aika tiukka, joten se on antanut hyvän suojan poikasille. Toivottavasti näistä pitkäkoivista kaikki selviävät aikuisiksi asti.

Kohta suuntaamme kohti mökkirantaa ja hyttysiä. Toivon illaksi poutaa ja tyyntä kalakeliä itselleni :)

Keittiön ikkunasta klo. 02.30 kesäpäivänseisauksena

.

Oikein   r a u h a l l i s t a  ja taianomaista  Juhannusta Kaikille !

Uuden kasvua

Sadetta ja koleaa on piisannut, mutta nyt todellakin alkaa pikkuhiljaa näyttämään siltä, että kesä tulee. Heti, kun aurinko näyttäytyy, tekee mieli hoilata suvivirttä tippa linssissä :)

Sateessa on toki puolensa, ainakin meidän viljat "huusivat" vettä, vielä viikko sitten. Nyt kasvustot ovat venähtäneet kivasti, kylmästä huolimatta.

Puin päälle edellispäivien mukaisesti ja olin läkähtyä. Huonolla kunnolla ei ole mitään tekemistä asian kanssa, kun työntää ylämäkeen kolmetoistakiloista natiaista rattaissa, jossa on puolityhjät kumit. Mitenkä se pumppaaminen aina kehtuuttaa.

Viikkona muutamana, olen seurannut pajulinnun touhuja keittiön ikkunasta. Pikkuruinen lintu pujahteli ovelasti pensaan juurelle ja lennähteli puolihuolimattomasti tiehensä. Harhautukset lähinnä huvittivat, sillä kuloheinä linnun nokassa paljasti aikeet melko nopeasti.

Ohimennen kurkkailin pesän tilannetta ja loppuviikosta pesää olikin jo sisusteltu höyhenillä. Lauantaina uunilinnun kotia koristi yksi muna ja sunnuntaina munia oilkin jo viisi. Nyt äiti hautoo ja kurkkii reiästä ohikulkijoita.

Kesäkukat on suurilta osin vielä hankkimatta. Suuntaan puutarhalle sitten, kun ei ole enää jatkuvaa hallan vaaraa. Minä kun en kuitenkaan muista harsotella kukkia iltaisin. Pari viikkoa sitten ostin tosin kaksi runko verenpisaraa ja istutin äitienpäiväruusun ulkoruukkuun. Ne saavat piisata siihen asti, kunnes kelit lämpenevät.

Penkeissä on kuitenkin jo jotain kukkivaa, jotka antavat vähän väriä pihaan.

Pihapuuhastelua ja ornitologiaa

Ensinnäkin pahoittelut kaikille, joiden blogeja en ole ehtinyt kommentoimaan tai joita kommentoin auttamattomasti myöhässä :) Aika on kulunut puuhastellessa, niin sisällä, kuin ulkonakin.

Tällä hetkellä suurimman osan ajasta vievät kukkapenkit, marjapensaiden siistiminen ja tukien uusiminen sekä takapihan pation teko. Sateen sattuessa puuhastellaan sisällä, takkahuoneen sisustuksen kanssa (joo, edelleen vaiheessa) sekä lopetellaan alakerran kuraeteisen viimeistelyä.

Koleista keleistä huolimatta, illat ovat kauniita ja selkeitä. Omenapuun kukinnot hieman jurovat, kelin kylmettyä, mutta kriikuna kukki kauniina jo viime viikolla.

Eilen illalla saimme pihaan myös uusia lintuvieraita. Vaikka keltavästäräkki pesii koko maassa, näyttäytyivät nämä undulaatit (miehen sanoin), minulle ensi kertaa.

Pahoittelen kuvan huonoa laatua, matkaa kohteeseen oli reilut 25 metriä ja välissä keittiön tuplaruutuikkuna. Lisäksi tämä laji, tuntuu olevan kovinkin arka tapaus. Jokatapauksessa kesäpukuinen koiras, oli aika nätti näky vihreällä nurmella :)

Toukotöitä ja luontojuttuja

Eilinen oli hyvä päivä kaikin puolin. Vaikka edellisyönä saimmekin nauttia vuoden ensimmäisistä ukkosista, valkeni aamu kauniissa säässä. Kelit olivat siinä määrin hyvät ja pellot kuivat, että päätimme aloittaa kevätkylvöt.

Toukotyöt aloiteltiin aamuseitsämältä kotipeltojen kylvöllä. Näihin lohkoihin laitoimme ohraa nimeltä Pilvi ja sadon on tarkoitus mennä naapuritilan elikoille rehuksi. Häärimme poikasen kanssa vaihtelevasti apuna pihalla ja keittiössä.

 Tupamme on tällä hetkellä (ja aina kesäisin) niin kuuma, että ruokailut ja kahvitukset toteutetaan pääsääntöisesti kesäkeittiössä. Muonitusten ja kylvökoneen täyttöjen välissä, kävimme poikasen kanssa rataslenkillä tutkimassa kevään etenemistä. On jotenkin uskomatonta nähdä kaikki luonnon kasvu näin nopealla sykkeellä; aamusta koivun lehti oli noin euron kolikon kokoinen, illlasta jo kahden euron.

Perinteinen päivälenkkimme suuntautui tutulle metsätielle, jossa ensitöikseen yllätimme teeripariskunnan "niistä puuhista". Harmitti vietävästi, mutta ainakin rakastavaiset lähtivät samaan suuntaan, ehkä ne vielä toisensa löytävät ...:) Reissulla näimme myös komean korpin. Tiensuuhun pudonnut jyväkasanen oli saanut tämän kiiluvasilmäisen puhtaanapitolaitoksen miehen, poikkeuksellisesti maahan. Toivattavasti peitatut siemenet, eivät aiheuttaneet korppiparalle vatsanpuruja...

Takasinpäin tullessamme olikin jo kahvin aika ja kylvöhommat edistyneet siinä määrin, että kotipellot olivat kasassa. On jotenkin vaikea tottua siihen, että peltotöistä, näillä meidän hehtaareilla, selviää nykyisin yhdessä pitkässä päivässä.

 Saimme kaikki pellot kolmisen vuotta sitten siihen kuntoon, että ne voidaan kylvää suorakylvönä. Aiemmin aikaa meni päiväsotalla, kun ensin kynnettiin, kivettiin, karhittiin, kylvettiin ja jyräiltiin. Ja näiden töiden välissä kelit ehtivät muuttua ja pelloille ei joka päivä päässytkään. Hommat saattoivat kestää viikon ja traktorin kopissa istuttiin kelin suosiessa sitten yötä päivää, minäkin. Silloin tosin viljan kylvöalaa oli vielä 10 hehtaaria enemmän, kun osaa ei oltu vielä laitettu ruokohelvelle.

Kylvömiehet siirtyivät jatkamaan hommiaan toisille lohkoille vähän kauemmas ja minä suuntasin kukkapenkin kimppuun. Siirsin muutaman kuunliljan toiseen kohtaan etupihan penkissä. Illasta pääsin seuraamaan myös tilannetta, jossa Herra kirjosieppo ja meidän Makkonen selvittelivät asumisoikeusasioita oranssilla pöntöllä.

Tämä kuva ei kyllä liity aiheeseen sitten mitenkään...

Kirjosiepoillahan on ikävä taipumus ängetä talitiaisten jo asuttamaan pönttöön ja asettua röyhkeästi taloksi. Hyperaktiivisen oloinen lintu pitää oikeudestaan tehdä pesän toisen munien päälle niinkin kovasti, että näistä taistoista saattaa seurata jopa kuolonuhreja.

Lisäksi sieppo ottaa "rakastajattaria", jotka munitettuaan se jättää lehdelle soittelemaan. Sieppo palaa vaimonsa luo ja osallistuu muina miehinä perheensä hoitoon. Jalkavaimot sitten yrittävät hoitaa yksinhuoltajina, näitä lehtolapsiaan.

Hus, muualle moiset siepot meidän pihasta!

*Edit. Talitiaiset ovat ainakin palanneet pyörimään pöntön ympärille, katsotaan miten käy...

Pääskysestä ei päivääkään...

Ihan pakko kertoa tämä uutinen teille, nimittäin meidän haarapääskymme ovat saapuneet! En ollut uskoa silmiäni, kun pari-kolme tunnustelijaa pujahteli navettaan ja takaisin. Muut pihan linnut ovat ihmeissään uudesta tilanteesta. Toivottavasti varpuset eivät ehtineet rakennella kotejaan navettaan, sillä nyt on uusi pomo talossa.

Tässä ipanoita ja nuorisokööriläisiä parin vuoden takaa

Ilmeisestikin pääskyset saapuivat tämän lämpimän tuulahduksen myötä. Keli on muuttunut eilisestä niin, ettei samaksi tunnista. Kovin on kesäisen tuntuista ja loppuviikoksikin on luvattu 20 plusastetta. Tämän vuoksi meillä jo perjantaina aloitellaan kylvöhommia!

...västäräkistä vähäsen...

Kuten edellisessä postauksessa vähän arvelinkin, västäräkit ovat saapuneet! Kävimme miehen ja poikasen kanssa kävelyllä, ihan vallan väylällä tutkimassa sortuneen tien tilannetta.

Valtion tien alittaa iso rumpuputki, jonka todetaan vuodesta toiseen, olevan riittämätön tuomaan kaiken sen tulvaveden, joka suopelloiltamme valuu. Jokavuotiseen ohjelmanumeroon siis kuuluu, että vesi syövyttää rummun kohdalta tien poikki.

Kävimme toteamassa, että Destia oli saanut ilmeisen monta puhelinsoittoa äkäisiltä tienkäyttäjiltä. Monttuun oli ajettu pari kuormaa hiekkaa ja tasottu tie taas kulkukelpoiseksi.

Oma peltomme sensijaan, ei näyttänyt kulkukelpoiselta. Lohko näytti lähinnä lintujensuojeluvesistöltä. Mutta ei se mitään, se kelpasi pikkuötököitä napsiville västäräkeille ja toisekseen edellisellä kasvukaudella pidimmekin sen riistakesantona :)

Kotiin palatessamme eivät luonnonihmeet loppuneet. Pellolle olivat poissaollessamme asettuneet taloksi, niin töyhtöhyyppä pariskunta, kuin joutsenetkin. Joutsenet ovat kylläkin ohikulkumatkalla, mutta hyypiöt todennäköisesti katsovat tutun pesäpaikkansa eteläpellon notkanteesta.

En vaan jaksa väsyä näiden luontojuttujen hehkuttamiseen, kevät vaan on niin ihanaa aikaa! 

Viikonlopun viipotukset

Kiitokset kaikille edelliseen postaukseen kommentoineet ! Mielenkiinnolla jään odottelemaan, mitä hienoa Teidän muiden kodeista oikein löytyykään :)

 

Viime viikonloppuna ehdimme tehdä paljon. On rempattu, kyläilty, siivoiltu ja suunniteltu hieman pihahommiakin. Ilmeisesti aurinko antaa virtaa jaksaa enemmän, vaikka olo tuntuu pitkän talven jälkeen välillä aika nuutealta.

Lauantaina kävimme isäni mökillä ja piipahdimme samalla isäni kotipaikalla, kävelymatkan päässä. Isäni kotitila on ollut kylmillään 60-luvulta saakka, mutta kesäisin sitä on käytetty vaihtelevasti suvun kokoontumispaikkana. Tänä talvena kuisti oli romahtanut lumen painosta kasaan.

 

Tuvan, kuten paikkaa nimitämme, vintiltä mukaan tarttui muutamia juttuja. Lisäksi mökillä oli säilytyksessä tavaraa, jotka toimme nyt kotiin. Niistä kerron ehkä joskus myöhemmin.

Eilinenkin oli mitä mainioin ulkoilupäivä. Niin lämmintä, että! Tiet ja piha alkavat olla sulat ja pääosin kuiviakin. Peipot laulavat puissa, kuin kesällä konsanaan ja kurjetkin saapuivat pellolle.

Eilen makoillessani pihahommien lomassa takapihan terassilla, olisin voinut vannoa kuulevani västäräkin. Koska en ehtinyt ohi pyrähtävää lintua nähdä, havainto ei ollut satavarma. Jäädään odottelemaan... 

Lämmintä ja aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

Ja puro sanoi, puli-puli...

Lomat on lusittu ja lumet sulaneet. Tai ainakin melkein. Nurmikkoa pääsisi jo rapsuttelemaan suurilta osin, mutta jätän sen ilon vielä viikonloppuun :) Sukulointireissulla pohjoisessa Savossa, pisti silmääni, että suuri määrä vanhojen rakennusten kattoja oli pudonnut sisään. Latoja, navettoja, riihiä, aittoja. Kyllä on surku.

Neljä päivää sitten, lunta oli vielä näin paljon.

Kelirikon takia tienvarsikasoille ei ole päästy ja haketta onkin ajettu pääasiassa omasta puskurivarastosta. Jatkuva traktori- ja kuorma-autoliikenne on saanut pihan kuplimaan siinä määrin, että puutarhan kulmalle syntyi ammottava aukko. Saimme siihen onneksi pari kuormaa mursketta aika nopeasti, olisi saattanut postipoika olla ihmeissään, ei siihen henkilöautolla olisi ollut mitään asiaa :)

Teeret puputtavat aamutuimaan, kuten kevätsoitimella kuuluukin ja pyllistelevät koivun latvoissa, koska pelto ei ole vielä sulana. Peipot näyttävät asettuneen taloksi ja Makkonenkin on muuttohommissa tuttuun pönttöönsä. Ulkona tuoksuu jo kevät !

Aprillia, aprillia !

Vielä en ole itse joutunut aprillipilan kohteeksi, mutta sain ällyytettyä miehen aamulla ihan kunnolla :) Mies oli kyseisestä asiasta niin harmissaan, että oli suoranainen ilo kertoa sen olevan vain huonoa pilaa...

Helpotus oli ilmeisen suuri, sillä mieheni kiitti minua hyvästä pilasta. Olen mä vaan aika kaamee noita-akka! :D

Näin kaunis aamurusko nousi idästä, aprillipäivänä vuonna 2005.

 

Hyvää aprillipäivää ja kiirastorstaita kaikille !

*Muoks, muoks. Pihapiiriin ilmestyi aamulla myös mustarastas. Selvä kevään merkki!

Takatalvi ja kotihommia

Viikonloppu meni leppoisasti lokoillessa. Virpojat kävivät ja loput lumet tuli katolta. Mutta, niin tulivat myös lumiesteetkin... Jiirin molemmin puolen viime syksynä asennetut lumiesteet, tulivat ruminalla takapihan terassille ja osa jäi roikkumaan mukavasti ilmaan.

Lauantai vierähti lapioidessa terassi puhtaaksi ja ronkkiessa alumiinitikkailla esteiden roikkuva pää turvaan. Meidän tuurilla, se olisi ollut tuulen puuskan sattuessa, tuvan ikkunasta läpi.

Tässä talossa on pärjätty ilman lumiesteitä 150 vuotta ja hyvin onkin lumet tulleet katolta, kattokulma kun on aika jyrkkä. Turvallisuussyistä ne päätettiin kuitenkin laittaa syksyisen remontin yhteydessä, sillä takapihan puolelle tuli kolmas sisäänkäynti.

Olen ruennut epäilemään, että oliko se järkevää kuitenkaan. Ennen lumet tulivat suojasäiden sattuessa vähän kerrassaan katolta, ja tämä oli normaalia. Nyt lumiesteet keräävät kaiken lumen katolle ja pakkaavat koko massan lumiestettä vasten. Eihän sitä painoa mitkään ruuvit kestä, vanhasta katosta puhumattakaan.

Jää nyt nähtäväksi, päädytäänkä siirtämään esteet esim. konehallin katolle, siellä niillä tärkeämpi tehtävä olisi...

Lintulaudallakin on käynyt kuhina. Ainakin tinteillä tuntuu olevan jo kevätkahinat mielessä, sen verran kovaa painia hangella välillä käydään :) 

Tämän talven erikoisin vieras on ollut urpiainen, sitä en muista tavanneeni tässä pihassa. Tavallisiin päivävieraisiin kuuluuvat; tali-, hömö- ja sinitiaiset, keltasirkut ja viherpeipot.

Syksyiset siemenvarkaat unkarin syreenissä

 Päivänä muutamana kuulin pihakuusesta punatulkunkin, mutta se ei uskaltautunut laudalle. Sunnuntai aamun  sumussa, pellonlaidan koivuissa ruokailivat teeret, kaksi ukkoa ja kaksi akkaa. Niiden osalta jään odottelemaan syksyä...:)

On ilimoja pielly.

On kyllä aivan loistavat kelit (kuten otsikkokin kertoo). Onnekkaita ovat ne, jotka saavat nauttia hiihtolomasta tällä hetkellä.

Oma elämä on rajoittunut sairastelun vuoksi aika tavalla sisätiloihin, eikä ensi viikko taida tuoda asiaan muutosta.

Poikanen näyttää potevan taudin rankemman kautta, keuhkoputken- ja korvatulehduksen muodossa.

Käväisin sen verran pihalla, että pyörähdin pannuhuoneessa ja vein linnuille lisää evästä. Näpsin muutaman kuvan ja nuuhkuttelin ilmaa :)

 Närhille on viime päivinä lyhde maistunut, ihan hyvä vaan, kun jättävät lintulaudan rauhaan.

Kevät näyttää tulevan kohisten, hyvää alkavaa (hiihtoloma)viikkoa kaikille !

Haastetta pukkaa !

Taika-koiran emäntä, Pau, haastoi minut mukaan kivaan kuvakisaan, jonka säännöt ovat sauraavanlaiset:

1. Avaa kuvatiedostoistasi neljäs kansio

2. Avaa neljännen kansion neljäs kuva

3. Julkaise kuva blogissasi ja selitä se

4. Haasta neljä muuta bloggaajaa mukaan!

Tämä on närhi!

Lintu on kuvattu 26.11.2009 keittön ikkunasta, jota päin se lensi, kun söimme miehen kanssa aamupalaa. Närhi otti lukua kukkapenkin reunalla varmaan viisitoista minuuttia, ennenkuin hävisi omille teillensä. Mikälie "hassi" närhirukalle tullut, kun lensi päin lasia, mutta selvisi tällistä ilmeisesti säikähdyksellä :)

Mukaan tähän kuvahaasteeseen haastan vaikkapa Päivänpesän Katjan, Hirsiakan Niinan, Rekouksen Kirsin ja Romuttamon Minsun.

Pihabongaus 2010

Oma saldoni pihabongauksessa jäi odotetusti laihanlaiseksi. Viikonlopuksi sattunut lumimyräkkä ja vaakatasossa puhaltava viima, sai pikkulinnut pysymään pois ainakin meidän lintulaudaltamme. En tiedä kannattaako tulokseksi edes mainita navetassa nähty närhi ja mummon pihapihlajoissa parveilevat tilhet?

Mietin muutenkin lintujen vähyyttä pihassamme tänä talvena. Pihalla käydessäni myös huomasin, että joku "pönttö" linkomies oli aurannut linnunpöntön täyteen lunta. Eipä siinä pöntössä paljon talitintit talvimajaansa pidä. Toivottavasti reikälaatikossa ei ollut tapahtumahetkellä koko "Makkosen" -klaani majaansa pitämässä...

Leipää ja sirkushuveja

Sähköt on pysyneet ja leivät on leivottu. Tein leivänpaistossa samalla empiiristä tutkimusta, paistamalla osan leivistä leivinuunissa ja osan sähköuunissa. Ero oli huomattava; maku ja rakenne olivat leivarileivissä "tasalaatuisempia", mutta täytyy myöntää, ettei sähköuunilimputkaan syömättä jää :)

Tässä hyvä ohje, jos joku muukin haluaa kokeilla. Ohjeen olen poiminut aikoinani jostain Marttojen vihkosesta. Tämä leipä säilyy todella hyvin, on helposti leikattavaa ja maku säilyy pakkasessakin. Voin suositella!

                                          Joulu / Siirappilimppu

• 5 DL piimää
• n. 6 DL ruisjauhoja
• 5 DL siirappia
• 100 G margariinia
• 100 G hiivaa
• 1 L maitoa
• 3 RKL pomeranssinkuorta (itse laitoin 1 TL inkivääriä ja 1 TL neilikkaa)
• 2 TL suolaa
• 2,2 - 2,5 KG vehnäjauhoja

Imellä ruisjauhot piimässä muutaman tunnin  ajan. Lisää joukkoon siirappi, juokseva rasva, mausteet ja haalea maito, johon hiiva on liotettu. Alusta taikina vehnäjauhoilla kiinteäksi ja vaivaa, kunnes se irtoaa kulhon reunoista. Nostata hyvin lämpimässä.

Leivo taikinasta kuusi pientä tai neljä suurta limppua. Anna niiden nousta vielä pellillä.
Paista 200 *C, 50 - 60 minuuttia ja sivele heti uunista ottamisen jälkeen vesi-siirappiseoksella.

Itse teen aina puolikkaalla ohjeella, ja siitäkin tulee kolme isoa vuokaleipää. En ole esinostattanut leipiä enää ennen paistoa, kohoavat ihan hyvin ilmankin.

Huomenna olisikin luvassa "sirkushuveja", menemme katsomaan rallisprinttiä naapuripitäjään ja tarkoitus olisi myös vierailla mummolassa. Poikasen huoneen remonttia saimme myös hieman eteenpäin ja kävimme äsken ostamassa vielä muutamia puuttuvia tarvikkeita. Katsotaan missä vaiheessa se projekti taas etenee.

Ja kaikki, jotka tänään eivät vielä ehtineet bongailla lintuja, muistutukseksi, että pihabongaus -tapahtuma jatkuu vielä huomenna. Eikun tipuja tiirailemaan!

Vatsanpuruja

Meilläpäin on jotain outoa mahaflunssaa liikenteessä. Kuten tuntuu olevan myös blogiyhteisössä. Työmiehistä yksi lähti heti töihin tultuaan kotiin vatsan ruettua vellomaan kesken aamupalaverin.

Itselläni tämä alkoi eilen vatsanväänteillä ja huono olo on ollut koko tämän päivän. Lisäksi tähän liittyy jotain ihmeellistä niskan pakotusta. Voihan oksettavaan oloon olla syynä myös jumittavat hartiat.

Lintulaudalla ei ole vieläkään ollut asiakkaita, ainakaan pikkulintuja. Yksi närhi kävi läheisessä peukemännyssä tutkimassa tarjoiluja, muttei uskaltautunut lähemmäs.

Päivän ainoa piristys oli ikkunalaudalla olevan kaktuksen kukkiminen, sitä se huono hoito teettää :)

Jokatapauksessa pääpiirteissään huono päivä ja huono fiilis. Jospa sitä huomenna paremmalla tuurilla.

Talipallo ja pullaa

Poikanen on muutamassa viikossa hurahtanut pulkkailuun ihan tosissaan. Tänään ulkoiltiinkin sitten ihan urakalla ja olimme ulkona lähes kaksi tuntia. Sain laitettua vähän huonolla hoidolla olleen lintulaudankin kuntoon, että on jotain evästäkin tarjolla, jos siihen joku tirppana sattuu eksymään.

Kävin kaivamassa aitasta tuon roikkuva-mallisen lintulaudan, kun en älynnyt sulan maan aikaan laittaa ruokinta-alustaa pystyyn. Viritin sen sitten piha-keinuun.

Keittiön ikkunasta onkin sitten hyvä tarkkailla siivekkäiden elämää kiikarin ja kameran avustuksella. Jouluseutuun laittamani kauralyhde on ollut yhden keltasirkun vierailun jälkeen koskemattomana. Odotellaan josko siihenkin ilmaantuisi lintuvieraita jossain vaiheessa.

Tänään sain myös leivottua viimeinkin sitä paljon puhuttua pullaa :) Tein pari pellillistä korvapuusteja sekä muutaman pyöreän pullan laskiaista varten valmiiksi pakkaseen. Ihmettelen vieläkin miten ne onnistuivat niin hyvin; tuli hyvä sitko, taikina kohosi hienosti ja oli tosi helppoa leipoa. Ei käy mulle usein...

Tässähän näitä

Eilen sain kiinnostavaa postia. (jonka postikuski oli rutannut laatikkoon kaksinkerroin, murh!). Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos lähetti pienriistakyselyn metsästysvuodesta 2009. Vaikka minun viime syksyn saaliini ei hirveästi saalistilastoja hetkautakaan, on kuitenkin aina mielekästä osallistua tällaisiin tutkimuksiin, varsinkin kun siitä on riistanhoidollista hyötyä.

Riistanhoidosta tulikin mieleeni, että oman pihapiirimme riistakantaa olisi syytä harventaa... Viime yönä oli nimittäin taas käyty harrastamassa puutarhanhoitoa. Omenapuun alaoksistoa oli silputtu lisää ja näemmä myös luumupuu sopii ristihuulen ruokavalioon. Lisäksi tämä pitkäkoipinen hortonoomi suunnittelee myös ruusujen leikkausta näin lopputalvesta...

Tämä kuva on parin vuoden takaa, mutta lieköhän asialla sama kaveri ?

Pihabongaus

Luontainen kiinnostus siivekkäisiin ja muihin metsäneläviin ja minulla on ollut jo lapsesta saakka ja jonkinmoista bongailua harrastan joka päivä, pitämällä vain yksinkertaisesti silmät auki (ja kiikarit hollilla). Silti on mukava osallistua vuosittaiseen Birdlifen järjestämään Pihabogaustapahtumaan , joka järjestetään tänä vuonna viidennen kerran.

Aiempina vuosina on saldoni ollut 5-6 lajia, mutta tänä vuonna on tunne, että määrä ja pienemmäksi. Syynä tähän on se, että en ole tänä vuonna niin ahkerasti harrastanut lintujen talviruokintaa, kuin aikaisempina vuosina. Mutta, vielä ehtii jokainen väsätä kunnon tarjottavat ennen tammikuun viimeistä viikonloppua ! Ja voisihan sen yhden tunnin viettää pöllömminkin...

"Makkonen" pakkasella.