Matkailua ja muuta

Blogitauon aikana ei ole suinkaan tongittu vain peltoja ja revitty rikkaruohoja. Toki niitäkin on tehty :) Toistaiseksi kesän kohokohta oli lomamatka eteläisempään Suomeen, ja ihan Suomen Turkuun.

Kerrankin kelin Jumalattaret olivat puolellamme ja saimme nauttia lämpimistä tuulista ja auringon paisteesta, koko pitkän viikonloppumme ajan. Nautimme jokivarren vehreästä luonnosta ja ihmettelimme edistyneempää kesää.

Tuomiokirkon aukealle satuimme juuri, kun arkkipiispan virkaanvihkimis tilaisuus päättyi.

Samana viikonloppuna oli koulujen päättäjäisviikonloppu, joten iloinen juhlapukukansa valloitti koko kaupungin. Sunnuntailounaan nautimme ihastuttavassa museoravintolassa, jossa oli vielä ihastuttavampi museokauppa laurentius.

Laurentiuksesta mukaan tarttui mm. tämä söpö" kolikkopiirakka" sekä käsintehtyä turvesaippuaa.

Paluumatkalla pysähdyimme Nuutajärven lasikylässä. Näimme lasinpuhaltajia työssään, nautimme kivan lounaan ja shoppailimme sekä täällä, että täällä. Ehdottomasti käymisen arvoinen kohde.

Turku on kiva kesäkaupunki, harmi vain, että se on aika etäällä meiltä katsottuna. Mutta, ihmeen hyvin Poikanen jaksoi viiden tunnin automatkan, yhden pysähdyksen taktiikalla :)

Äitienpäivää.

Meillä tämä toukokuun toinen sunnuntai valkeni hyvin sumuisessa säässä. Sumun aiheuttaman hämärän kirkasti miehen loilottama onnittelulaulu ja poikasen ojentama äitienpäiväkortti, yhden "kettukarkin" (lue Pihlaja) kera :)

Aamupalapöytä oli katettu, poikasen vaippaan tarjoamat yllärit pesty ja aamuvellit nautittu. On ihanaa edes kerran vuodessa herätä tuoreen kahvin tuoksuun ja tulla valmiiseen pöytään!

Äitienpäivän juhlimisen aloitimme oikeastaan jo eilen. Kävimme miehen vanhempien luona päivällisellä ja otimme kipakat löylyt rantasaunassa. Kaikessa rauhassa. Järveen emme vielä uskaltautuneet, appivanhemmat käyvät jäissä perinteisesti jo vappuna.

Anopille veimme perinteisen äitienpäiväruusun sijaan lasitavaraa. Löysin viime syksynä netistä tämän ihanaisen kastehelmi kerrosvadin. Appivanhemmat ovat saaneet sarjaa tässä värissä aikoinaan häälahjaksi ja tätä sarjaa on täydennetty yhdessä miehen siskon kanssa, milloin milläkin osalla.

Oma äitienpäiväruusun etsiminen alkoi saada koomisia piirteitä jo torstaina ja miehen suivaannuttua herrakauppiaan tyhjiin hyllyihin, sain häneltä suuren kerrotun äitienpäiväruusun sekä orkidean. Tarkoituksenahan hänellä oli ostaa kaksi, televisiossakin mainostettua, runkoruusua.

Mies kirosi kauppiaan, television sekä kaikki eläkeläiset, joiden hän oletti käyneen tyhjentämässä nämä hyllyt jo aamutuimaan. Minä yritin häntä naurua pidätellen tyynnytellä. Miehen suivaantumista ei helpottanut se, että eilen hänen oman äitinsä oven edustalta näitä paljon puhuttuja ruusuja löytyi, kaksin kappalein :)

Tänään äitienpäivämme jatkuu vierailulla mummojen ja isomummojen luo. Lisää kakun syöntiä siis tiedossa. Eilen anopin luona söimme appiukon "leipomaa" kaupan kakkua , jollainen näkyi myös meidän aamukahvipöydässä tänä aamuna. Huoh, isänsä poika ;)

Hyvää ja kaunista äitienpäivää, kaikille Ihanille Ä i d e i l l e  !

Vappu oli ja meni

Vappu meni, ainakin täällä itäisessä Suomessa, vaihtelevan kosteassa säässä. Vapun aattona MLL:n perhekahvilassa kävimme vappunaamiaisissa ja munkin syönnissä.

 Lapsille oli järjestetty mm. ongintaa ja ilmapalloja. Paljon ilmapalloja. Palloja puhkesi tosin siihen tahtiin, että parin tunnin jälkeen kävelin suurinpiirtein kädet korvilla odottaen seuraavaan pamausta. Olen aika hermoheikko noiden pallojen kanssa :D Mutta hei, kivaa oli silti!

Illalla väkersin pizzaa ja sitä nautiskeltiin espanjalaisen punaviinin kera, kun saatiin poikanen unille. Menojalkaa ei vipattanut ja ilta sujuikin rauhallisesti kaksistaan. Poikanen on nukkunut nyt pari viikkoa omassa huoneessaan ja viihtyy mainiosti. Siirto kävi täysin kivuttomasti :) 

Eilen kävimme vappulounaalla suuremmalla porukalla ja virkistäydyimme sosiaalisista suhteista.

 Tänään olisi ollut tarkoitus päästä pihahommiin, mutta vettä tulee, kun Esterin sieltä yhdestä paikasta... Mutta, jos hyvin käy, illaksi saattaisi selkiintyä sen verran, että päästäisiin kunnolla ulos.

Katsellaan... Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Kotihommia ja valitusta

Lämpimät kelit ovat houkuttaneet päivisin ulos, mutta kasvavat pyykkivuoret pakottavat toimiin myös sisätiloissa. Ilokseni huomasin pari nuppua kiinanruusussa, raju leikkaaminen on siis aina hyvästä :)

Pitäisi jossain vaiheessa ryhtyä suunnittelemaan kevätsiivoustakin ikkunanpesuineen. Jos nyt ensin saisi raivattua edes ylimääräiset sotkut pois. Lisäksi kuun loppuun mennessä tulisi palauttaa maatalouden lanketit ja valmistautua ruokohelpin korjuuseen. Siemenet ja lannoitteet sain tilattua jo kuitenkin alkuviikosta. Minäkö mattimyöhäinen? :)

Vai kannattaisiko esim. tämä rairuoho säästää vielä joksikin aikaa? Olisihan siitä paljon iloa silmälle...or not.

Eilen illalla rapsuttelin puukolla poikasen huoneen, niitä muutamia, hirrenvälejä. Puukolla. Jotenkin siinä keittiöjakkaralla keikkuessa teräase tietenkin lipsahti peukaloon. Noh, ei iso haava sinänsä, mutta niin pahalla paikkaa peukalon päässä, että kokemuksesta tiedän sen parantumiseen menevän aikaa. Vertakin tuli, kuin härän niskasta.

Kotihommia varten on joskus hankittu oikein alumiiniset a-tikkaat, jotka joku miespuolinen perheenjäsen on kähveltänyt konehallille. (YLLÄRI). Mitään, mikä on käynyt hallilla päinkään, ei voi tuoda enää sisäkäyttöön. Jotenkin ne on saatu niin öljyyn, rasvaan ja likaan, että ne ovat sen jälkeen hallikamaa. Pajallahan on toki monenkinlaisia tikkaita ja nostureita, mutta juuri senkokoisista tikkaita tarvittiin akuutisti männä viikolla. Hyvä heille.

Jottei tämän sormen kanssa pelailu jo olisi hankalaa, valvoin viime yönä pari tuntia myös varpaani takia. Nelisen vuotta sitten TÖISSÄ, päätin suutuspäissäni potkaista erään varastohallin jäätynyttä riippulukkoa. Oli vahvistetut työkengät ja kaikki.

 No, pottuvarvashan ei tykännyt tästä ja otti ja murtui. Paranihan se ajastaan, mutta aina välillä siihen tulee tunne, että se pitäisi naksauttaa. Ilmeisesti nivel on vioittunut ja jää joskus lukkoon. En saanut sitä illalla naksautettua ja kyllästytti jo jatkuva pakotus. Yöllä sitten otin buranaa ja yritin naksautella sitä väkisin. Ei auttanut sekään. Aamulla varvas kuitenkin naksahti itsestään paikalleen, mutta ilmeisesti yöllinen runnominen jätti nyt sitten jonkun kivun niveleen. Tietyssä asenossa kävellessä silmissä sumenee, mutta ei auta valittaa. Oma moka alusta loppuun.

Niin, remontista. Maalailtu on ja kaapinoviin saadaan vetimet tänään. Huomenna laitellaan listoja ja fiksaillaan loput. Verhotangot pitäisi kaivaa vintin uumenista ja asennella seinään. Sitten kai pääsisikin sisustamaan huonetta poikaselle.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, päädyimme tekemään huoneeseen kevyen pintaremontin. Tämänkinkokoisen homman sovittaminen miehen töihin ja lastenhoitoon, oli hankalaa ja homma vain venyi ja venyi. Aikaa meni samanverran, kuin olisimme tosiaan repineet levyt seinistä ja paljastaneet hirttä koko matkalta sekä uusineet lattian.

Tosiasia kuitenkin on, että talomme on eristetty sisäänpäin, joten hirren paljastaminen ulkosinistä ei olisi mahdollistakaan, ennenkuin teemme ulkovuorausrempan. Sen aika on kuitenkin hamassa tulevaisuudessa.

Koska lastulevypinta jäi, "taiteilin" seiniin kaikenmoista viihdykettä poikaselle, jotta levynrakoja saataisiin hieman huomaamattomimmiksi. Muut silmää hivelevät epäkohdat yritän sitten myöhemmin sisustaa piiloon. Jospa tämä tästä taas.

Viikonlopun viipotukset

Kiitokset kaikille edelliseen postaukseen kommentoineet ! Mielenkiinnolla jään odottelemaan, mitä hienoa Teidän muiden kodeista oikein löytyykään :)

 

Viime viikonloppuna ehdimme tehdä paljon. On rempattu, kyläilty, siivoiltu ja suunniteltu hieman pihahommiakin. Ilmeisesti aurinko antaa virtaa jaksaa enemmän, vaikka olo tuntuu pitkän talven jälkeen välillä aika nuutealta.

Lauantaina kävimme isäni mökillä ja piipahdimme samalla isäni kotipaikalla, kävelymatkan päässä. Isäni kotitila on ollut kylmillään 60-luvulta saakka, mutta kesäisin sitä on käytetty vaihtelevasti suvun kokoontumispaikkana. Tänä talvena kuisti oli romahtanut lumen painosta kasaan.

 

Tuvan, kuten paikkaa nimitämme, vintiltä mukaan tarttui muutamia juttuja. Lisäksi mökillä oli säilytyksessä tavaraa, jotka toimme nyt kotiin. Niistä kerron ehkä joskus myöhemmin.

Eilinenkin oli mitä mainioin ulkoilupäivä. Niin lämmintä, että! Tiet ja piha alkavat olla sulat ja pääosin kuiviakin. Peipot laulavat puissa, kuin kesällä konsanaan ja kurjetkin saapuivat pellolle.

Eilen makoillessani pihahommien lomassa takapihan terassilla, olisin voinut vannoa kuulevani västäräkin. Koska en ehtinyt ohi pyrähtävää lintua nähdä, havainto ei ollut satavarma. Jäädään odottelemaan... 

Lämmintä ja aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

Hevosentuoksuinen viikonloppu

Istumalihakseni muistuttavat upeasta viikonlopusta loistokelissä. Juhlimme hyvän ystäväni 30-vuotissyntymäpäiviä mm. islanninhevosvaelluksen ja rekiajelun merkeissä. Ja miehet pääsivät pärryyttelemään tietysti moottorikelkoilla.

Me kaikki neljä naista, jotka issikkaretkeen osallituimme, olimme yhtä mieltä siitä, että tästä on otettava tapa. Kaikilla meillä oli kulunut jo useampi vuosi viimeisimmästä ratsastusreissusta ja kolmella on ollut joskus oma hevonenkin. Siinä metsätiellä laukatessa ei voinut kuin kiljua innosta. Niin ihanaa se oli pitkästä aikaa! :)

Juhlapaikan isännän suomenhevostamma Tuikkari otti juuri ennen rekiretkeämme persmäet liukkaassa alamäessä. Siitä selvittiin onneksi säikähdyksellä, vanhalla rouvalla kun on ikää jo 20 vuotta. Harmi, ettei minulla ole laittaa kuvaa tuosta ihanasta liinaharjasta.

Kelit suosivat ja  kaikki eilisen päivän ja illan tapahtumat saatiin pidettyä synttärisankarille täytenä yllätyksenä. Vanha myllytuvan talo on herätetty hienolla tavalla henkiin ja oli mitä mainioin juhlapaikka. 

 Myllyn vanha pyykkitupa joen partaalla, jossa majailee itse myllyn tonttu.

Kolmen ruokalajin illallinen oli samalla osa päivänsankarin serkun opinnäytetyötä kokin ammattiin ja hän oli todella pannut parastaan. Ei ollut moitteen sijaa ja tästä oli yhtämieltä koko juhlakansa. Tuli maistettua myös elämäni ensimmäinen Créme brûlée. Ei huono :D

   Pääruokana oli naudan paahtopaistia

Ensimmäinen yhteinen vapaa viikonloppu minulle ja miehelleni valovuosiin ja aivan mahtavat juhlat. Kaikenkaikkiaan täydellinen päivä.

Hyvää alkavaa viikkoa taas kaikille !

Sunnuntai

Kylläpä olisi tänä aamuna vielä nukuttanut, kun poikanen kömpi ylös sängystään kuuden jälkeen. Flunssa alkaa olla kaikilla jo voiton puolella, itselläni lääkekuuria on enää pari päivää jäljellä.

Täytyy sanoa, että noin sitkeää tautia emme ole sairastaneet ihan vähään aikaan. Pysyköötkin poissa moiset!

Eilen omalla kylällä ja lähipitäjillä oli useita erilaisia talvitapahtumia, joissa vierailimme. Oli mahtavaa päästä kunnolla ulkoilemaan parin viikon toipilasajan jälkeen, varsinkin kun kelitkin suosivat.

Poikasen kammariprojekti on edennyt vähän hitaanlaisesti oman voimattomuuden vuoksi, mutta edennyt kuitenkin. Hirttä on rapsuteltu ja maalia sudittu.

Hirsissä näkyy selvää raja siinä, mistä uuni on purettu. Pinkopahvi oli kiinni sepän takomilla nupinauloilla, jotka keräsin talteen. Ne olivat muuten tosi teräviä.

Tätä on nyt rapsuteltu puhtaaksi niin laastista, kuin puuropurustakin. Jospa se joskus valmistuisi...

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille !

On ilimoja pielly.

On kyllä aivan loistavat kelit (kuten otsikkokin kertoo). Onnekkaita ovat ne, jotka saavat nauttia hiihtolomasta tällä hetkellä.

Oma elämä on rajoittunut sairastelun vuoksi aika tavalla sisätiloihin, eikä ensi viikko taida tuoda asiaan muutosta.

Poikanen näyttää potevan taudin rankemman kautta, keuhkoputken- ja korvatulehduksen muodossa.

Käväisin sen verran pihalla, että pyörähdin pannuhuoneessa ja vein linnuille lisää evästä. Näpsin muutaman kuvan ja nuuhkuttelin ilmaa :)

 Närhille on viime päivinä lyhde maistunut, ihan hyvä vaan, kun jättävät lintulaudan rauhaan.

Kevät näyttää tulevan kohisten, hyvää alkavaa (hiihtoloma)viikkoa kaikille !

Sniif !

Winttikammarin väki potee flunssaa ja vatsavallankumousta. Lisäksi poikanen poltti perjantaina näppinsä patteriin ja pientä kättä hoivataan nyt paksuilla salvakerroksilla ja sideharsotumpposilla.

Viikonloppu on mennyt voimattomuuden vuoksi vähän harakoille, mutta poikasen kammarin seinät on kuitenkin saatu pohjamaalattua. Varsinainen seinäsävy on myös käyty sekoittamassa Herra kauppiaalla ja projekti etenee taas, kunhan nuha väistyy...

Hyvää alkavaa uutta kuuta kaikille ja pysykää terveinä !

Paluu arkeen

Viikonloppu vierähti mukavasti sukuloidessa ja reissatessa vieraissa kaupungeissa. Pistäydyttiin myös Lahdessa ja Mikkelissä ostoksilla ja matkaan tarttuikin kaikkea tuikitarpeellista.

 Poikaselle löytyi läjäpäin vaatteita puoli-ilmaiseksi, samaten isännälle uusi toppatakki ja itsellekin kengät. Yleensä en löydä itselleni mitään sopivaa, mutta nyt kävi tuuri ja sain uudet ulkoilukengät puoleen hintaan :) Tyytyväinen olen.

Kotona huoneiden uudelleenjärjestely jatkuu ja uusia ideoita sisutuksen suhteen pulppuaa jatkuvasti. Vielä kun saisi kaikki jutut pääkopassa järjestykseen ja sitä kautta toteuttamiskelpoisiksi, niin oltaisiin jo pitkällä.

Vajaa viikko sitten mieheltäni saadut kukatkin olivat säilyneet hyvinä reissun ajan. Ilmeisen hyvälaatuisia ruusuja, noista on iloa vielä pitkään :) Kiitos kulti :) !

Pizzaperjantai

Eilisen siivousurakan päätteeksi palkitsin itseni ja mieheni kunnon kotitekoisella pizzalla. Tai, oikeastaan vielä kahdella... Tuli sitä sitten syödä ähkäistyä ihan liikaa, tuijotellessa Maajusseja töllöstä.

Ostettiin tämän päivän varalle myös kunnon pihvihärän sisäfile (sama lehmä, eri paketissa), brasilialaista tosin. Kotimaisista fileestä ei saa isoja, kunnon pihvejä, joista isäntä haaveilee, eikä kotimaiseen kyllä ole varaakaan :).

Vuosipäivän kunniaksi paistetaan kunnon pihvit, lankkuperunoiden ja aurajuustolla täytettyjen herkkusienten kera. Saatetaan maistella ehkä hieman jotain hyvää punaviiniäkin :)

Täytynee käydä edes vähän ulkohommissa, kolailemassa ja hoitamassa lintulaudalle evästä, että edes jokunen kalori palaisi, kun on tänäänkin herkuttelua tiedossa.

Toim.huom. Voiko oikeasti olla ärsyttävämpää mainosta, kuin tuo nimenomainen Grandiosan pizzaperjantai? Ja netistä siihen löytyy sanatkin. Ja arvatkaa jääkö tuo ärsytys vielä soimaan päähän?? (Arvatenkin tämä on juuri sen tarkoituskin...) Murh!

Toissapäiväisen nettipimennon ja eilisten sähkökatkojen vuoksi, niin toimistotyöt, kuin blogin päivittäminenkin muodostui melko hankalaksi. Nyt kuitenkin netti suhii ja sähkötkin ovat pysyneet eilisen illan jälkeen :)

Aikaisemmin aina sähkökatkon tullessa, sitä viritteli innoissaan kynttilöitä, luomaan tunnelmaa ja pehmeää valoa. Näillä pakkasilla on tunnelma kaukana, kun yrittää pilkkopimeässä etsiä tuikkuja ja taskulamppua, peläten sähkökatkon kestävän ikuisesti ja putkien jäätyvän siltä seisomalta.

Keli on muutenkin ollut jotenkin outoa. Lapsuudestani muistan paukkupakkasilla olleen kirkasta ja  tyyntä, mutta tälläkin hetkellä mittari näyttää -25 raatia pakkasta ja myrskytuuli paukkuu nurkan päissä. Ei kivaa. Tuon lumitaakan alla, mitä metsät päällään kantaa, ei voi tietää metsänomistajille hyviä uutisia. Niistä sähkökatkoista puhumattakaan...Mutta, viikonlopuksi on luvattu kelien leuttonevan huomattavasti.

Tänään pääsin käymään yksin kaupungissa, kun mies kaitsi poikasta. Sain viettää oikein laatuaikaa itseni kanssa, eli miihailla ruokakaupassa niin kauan kuin huvittaa ja hoidella muutenkin asioita rauhassa. Hienoa :)

Tästä piristyneenä siivosin heti kotiin tultuani ja alustin leipomisvimmassani leipätaikinan. Päätin tehdä samaa tummaa vuokaleipää, mitä tein jouluksikin. Miksei imelää limppua voisi syödä arkenakin, jos siitä kerta tykkää :) Osan aion kuitenkin laittaa pakkaseen, niin ei pääsiäiseksi tarvitse sitä erikseen leipoa.

Ei muuta, kun leivän paistoon! :)

Mitäänsanomaton päivä

Voih, välillä tuntuu, että kun asiat alkavat mennä solmuun ne todenteolla menevät sitten umpisolmuun. Koko viikko on ollut töiden suhteen yhtä ahdistusta ja kiirettä. Kelien vaihtelu saa niin koneet kuin erinäiset tekniset laitteetkin epäkuntoon. Tämä on juoksuttanut miestä ja puhelin on piipannut yötämyöten.

Lisäksi toissailtana eräs työmiehemme peruutti kuorma-auton erään lämpökeskuksen hakevaraston siiloon. Peruutti sitten ihan sisälle asti. Auton peräosa putosi siiloon sen roikkuessa "mahansa" varassa ovensuussa. Tietenkin tämä olisi ollut juuri sen päivän viimeinen kuorma.

Koko yön kuorma-autoa tapeltiin neljän miehen ja neljän hydraulitunkin kanssa varastosta. Ei noussut. Itse en tietenkään osannut nukkua ja soittelin tunnin välein kysyen homman edistymistä. Mies tuli aamulla 04.30 kotiin, nukkui pari tuntia ja lähti jatkamaan. Ei paljon keskusteltu.

Jo yöllä homma oli välillä näyttänyt sen verta vaaralliselta ja toivottomalta miesten joutuessa menemään roikkuvan peräosan alle, että mies oli soittanut palokunnalle. Eivät tulleet. Olivat käskeneet soittaa hinauspalveluun...niin, varmaan tuollainen täydessä kuormassa oleva 30 tonnin painoinen kuorma-auto hinataan tuosta vaan jollain pikkupakulla "nahkoineen" ylös.Varsinkin kun paikalla oli jo ammattimiehet suuren, yli 80 tonnimetriä nostavan nosturiauton kanssa... ihan hupina vaan soitteli.

Mies tuli aamupäivällä takaisin, kun olivat vihdoin saaneet telkuttua romun ylös. En edes uskaltanut kysyä miten P*%&¨kana kuorma-auto oli. Ilmeisesti laittoa on tiedossa, ei se oikein omin voimin ollut pajalle kulkenut. Mies söi ja painui nukkumaan, itsekin uuvahdin huonosti nukutun yön jälkeen ja otin torkut poikasen mennessä päiväunille. Herättelin miestä sitten iltapalalle, ettei ihan mene rytmi sekaisin.

Välillä on kyllä aika turhauttavaa, kun en itse voi auttaa töissä, vaikka näen, että toinen on todella väsynyt. Ja joskus mies sanookin, että voisi jäädä poikasen kanssa kotiin ja minä hoitaisin hommat. Nyt lapsen synnyttyä työmäärä tuntuukin varmasti suuremmalta, kun en ole enää konkreettisesti avittamassa tuolla "konehommissa".

Tänään ollaan jo oltu jotenkuten valvomisesta tolkuissa. Ajattelin sitten piristykseksi leipoa pullaa, kun kerrankin kotona oli sekä hiivaa, että kanamunia. No, ei ollut sitten vehnäjauhoja. Ihan pikkujuttu vain jos aikoo leipoa ylipäätään mitään. Parin tunnin päästä tästä inspiraatiosta, mies soittelee kaupungilta, että tarvitseeko kaupasta mitään? "No, joo..ei oikeestaan, kaikkea on ja huomennahan sitä jo mennään kaupoille kuitenkin. Tai hei! Toisitko maitorahkaa?" Maitorahkaa? En sitten älynnyt vehnäjauhoja pyytää...Hyvä minä.

Tämä päivä on juuri niitä päiviä, kun ei ole ihan varma onko hereillä vai unessa. Mitään ei saa aikaiseksi, sitä olevinaan tekee jotain ja todellisuudessa siirtelee vain jotain tavaroita pöydältä toiselle.

Toivottavasti viikonloppuna myös mies ehtisi lepäilemään, eikä olisi jotain juoksua kokoajan. Huomenna sitten ihmisten ilmoille ja kaupalle, niin, ostamaan niitä VEHNÄJAUHOJA !

*muoks* Korjailin vähän kirjoitusvirheitä..

Inspiraatiota odotellessa

Aamu alkoikin leppoisassa säässä ilmojen lauhduttua (maaseudulla asuminen suorastaan velvoittaa keskusteluun kulloisestakin säätilanteesta, eikö vain? :) ) . Viikonlopuksi suunnitellut remonttihommat..ööö...tavallaan jäivät odottamaan taas uuden inspiraation iskemistä...:)

Yli viikon jatkunut pakkanen sai minut ja poikasen pysyttelemään tiiviisti sisätiloissa, eikä monenakaan päivänä liiemmin ulkona liikuttu, ainakaan huvin vuoksi. Liian sisällä olon aiheuttaman orastavan mökkihöperyyden karkoittamiseksi mies päätti kuskata perheensä ulkomaailmaan.

Kuten moni muukin blogeissaan, myös minä jaksan ihastella tätä Suomen talvea. Postikorttimaisemia, pilvipoutaa ja kuuran kuorruttamia metsiä. On se vaan niin lumoavaa.

Lauantai menikin sitten mukavasti kyläillessä ja virkistäytyessä sosiaalisista suhteista. Sunnuntaina vain ihasteltiin upeaa keliä ja pärryyteltiin hieman moottorikelkalla, jotta poikanenkin tottuisi moisen menopelin ääneen. Olisi todella ollutkin sääli tuhlata viikonloppu haisevien levyseinien tai kulahtaneen muovimaton kääntämiseen.

Mutta, arki on koittanut ja päivän ohjelmassa on vielä kaupunkireissua sekä illalla kokous. Hyvää työviikkoa meille kaikille ja tervetuloa kaikki Te uudet lukijat !

Aloitus

Nyt tässä sitten tehdään sitä mitä on aina jaksettu ihmetellä. Bloggaamista. Mhyh. Kaikkeen sitä sortuu.

Katsotaan mikä tästä tulee ja miten intensiivistä päivitys tulee olemaan. Kuitenkin ajatuksena tarinoida lähinnä omaksi iloksi ja eletyn elämän arkistoksi.

Lottorivit on tehty, maha on täynnä iltapalasta ja vessasta kuuluu miehen lurittelua, kun ovat poikasen kanssa iltapesulla : " Sitte vielä pestään vähän naamaakin, ja sitten pitäis pestä vielä perperiki, jee,jee, jee. Onkos meillä tässä missä pyyheet-tää-ää-ää. Jee, jee jee. Sitten pitää kuivata nämä varpaatkin... tiditidi-tiditidi- jee, jee, jee..." Voi elämä! On ne Ihania.