Viikko Juhannukseen

Puuh, blogin päivitys on jäänyt lievästi sanoen, retuperälle. Blogipohjan temppuilut ja muut mielenkiintoisemmat askareet toisaalla, eivät ainakaan lisää mielenkiintoa tietokoneella istumiseen.

Kesätuulia odotellaan edelleen ja parin viime päivän lempeä kaakkoistuuli tuo viimeinkin tuoksun suvesta. Saa nähdä. kuinka kauan tätä lystiä sitten kestää.

Juhannusruusut ovat pääosin täydessä kukassa, joten vajaan viikon päästä kukinta näyttäisi olevan jo ohi.

Muutoinkin pihan penkit ja istutukset näyttävät suhteellisen vehreiltä, koleasta säästä huolimatta.  vehreiltä näyttävät myös mm. etupihan kukkapenkissä rehottavat vesiheinät ja muuta rikkakasvit...

Takapihalla on puuhailtu terassin kanssa. Patio on viimeistelyjä ja sisäänkäynnin valokatetta vaille valmis, ottamaan vastaan Juhannusvieraat.

Ensi kesänä on kaiteiden ja vihreiden kyllästeosien maalauksen vuoro. Aluksi olin vastaan koko projektia, sillä en halunnut muuttaa talomme julkisivua. Nyt, kun olemme päässeet alakerran sisäänkäynnin kautta muutaman kerran saunan jälkeen vilvoittelemaan, on mielipiteeni muuttunut :)

Ajattelin asian niin, että koska terassi oli miehelleni tärkeä ja rakennelma on helposti purettavissa tulevia sukupolvia ajatellen, miksi en voisi lämmetä idealle. Vielä, kun kaiteet saavat samanvärisen maalipinnan, kuin muu talo, ei rakennelma hyppää niin pahasti silmille.

Takapihan laitto jatkuu marjapensaiden perkkaamisella sekä valaistuksen, että jonkinlaisen ajokiveyksen sunnittelun muodossa.

Tervetuloa Te kaikki uudet lukijat, pyrin päivittämään blogiani hieman intensiivisemmin, jotta Teillä olisi jatkossa edes jotain luettavaa ! :)

Suvituulia !

Pihapuuhastelua ja ornitologiaa

Ensinnäkin pahoittelut kaikille, joiden blogeja en ole ehtinyt kommentoimaan tai joita kommentoin auttamattomasti myöhässä :) Aika on kulunut puuhastellessa, niin sisällä, kuin ulkonakin.

Tällä hetkellä suurimman osan ajasta vievät kukkapenkit, marjapensaiden siistiminen ja tukien uusiminen sekä takapihan pation teko. Sateen sattuessa puuhastellaan sisällä, takkahuoneen sisustuksen kanssa (joo, edelleen vaiheessa) sekä lopetellaan alakerran kuraeteisen viimeistelyä.

Koleista keleistä huolimatta, illat ovat kauniita ja selkeitä. Omenapuun kukinnot hieman jurovat, kelin kylmettyä, mutta kriikuna kukki kauniina jo viime viikolla.

Eilen illalla saimme pihaan myös uusia lintuvieraita. Vaikka keltavästäräkki pesii koko maassa, näyttäytyivät nämä undulaatit (miehen sanoin), minulle ensi kertaa.

Pahoittelen kuvan huonoa laatua, matkaa kohteeseen oli reilut 25 metriä ja välissä keittiön tuplaruutuikkuna. Lisäksi tämä laji, tuntuu olevan kovinkin arka tapaus. Jokatapauksessa kesäpukuinen koiras, oli aika nätti näky vihreällä nurmella :)

Vihdoinkin!

Meidän pihan ensimmäinen krookus putkahti vihdoin ja viimein kukkaan. On sitä sitten odotettukin. Nopea kierros kukkapenkkien ja puutarhan puolella paljasti, että myös kevätesikot olivat nupullaan. Maasta työntyivät sekä kielon, että tulppaanien alut. Ehkä tästä kesä vielä tulee! :)

Etupihan kivipenkki näytti vielä kovin ankealta. Ainavihantien kaverina on monivuotista perennaa ja vaihtelevasti yksivuotista, joten vihreyttä ja vehreyttä odotellaan pitkälle alkukesään. Muutenkin tämä penkki on muutosta vailla, olen lopen kyllästynyt siihen sekamelskaan mikä siinä joka kesä vallitsee.

Penkki on aamuauringon puolla, joten suurimman osan päivästä on varjoa. Varjon ja puolivarjon kasveja siihen kannattaisi laittaa, ehdotuksia otetaan vastaan. Lisäksi penkki kaipaisi ryhdikkyyttä. Etureunaan olen kahtena vuonna laittanut narsisseja, ensimmäiset mylläsivät myyrät ja toisen kerran sipuleista nousi yksi (?!?). Missälie vika, sipuleissa vaiko istuttajassa...ehkä se valon puute.

Nyt penkissä on mm. kuunliljaa ja suikeroalpia, jotka menestyvät hyvin. Ainakin kuunliljoja tulen lisäämään. Mietin laittaisinko kotkansiipeä myös toiseen päähän tasapainottamaan, hmmm, vaikeaa... Multa ainakin on kolmeen kesään painunut sen verran, että pitänee tilata isompi kuorma.

Pikainen kierros puutarhan puolella kertoi, että niin musta-, kuin punaherukankin  silmut olivat somasti pullollaan. Edellisillan vesisade on saanut myös pahoin kulahtaneen takapihan nurmikon vihertämään.

Omenapuu on hieman pidemmällä, kuin keltaluumu ja kriikunat. Viimevuoden luumusato oli erinomainen, maa on vieläkin litanaan luumun kiviä. Kun omaan käyttöön otetut ja kylälle jaetut luumut oli kerätty, puut  notkuivat edelleenkin sinistä herkkua.

 Maahan pudonneet luumut ovat sitten supikoiran ja muiden, ei-niin-kivojen, pihavieraiden vapaassa käytössä ja tämähän ei ole mukavaa. Ainakaan minusta, joka ei halua haravoida koko loppusyksyä supinp*skaa.

Koska mainio ulkoilukeli, sekä vaativa natina rattaissa jatkui, päätimme suunnata poikasen kanssa metsään. Metsässä tuoksui jo selkeämmin kesä ja kasvu tuntui olevan siellä pidemmällä.

Onhan se tosiasia, että luontaiseen lajistoomme kuuluvien kasvien tuleekin olla puutarhahorsmia pidemmällä :)

Voisin viettää päivän (tai pari) kiertelemällä metsiä, maita ja mantuja. Nyt jouduin tyytymään tutkimusmatkaan metsätieltä käsin, sillä pieni matkamumppanini ei ole vielä kovin maastokelpoinen :)

   Viikonloppuna viritämme kyllä kantorinkan ja lähdemme tutkimaan oikeasti luontoa :)

Koivunkääpä ja palmusammal

Nautitaan kaikki hienoista keleistä ja ulkoillaan !

Äitienpäivää.

Meillä tämä toukokuun toinen sunnuntai valkeni hyvin sumuisessa säässä. Sumun aiheuttaman hämärän kirkasti miehen loilottama onnittelulaulu ja poikasen ojentama äitienpäiväkortti, yhden "kettukarkin" (lue Pihlaja) kera :)

Aamupalapöytä oli katettu, poikasen vaippaan tarjoamat yllärit pesty ja aamuvellit nautittu. On ihanaa edes kerran vuodessa herätä tuoreen kahvin tuoksuun ja tulla valmiiseen pöytään!

Äitienpäivän juhlimisen aloitimme oikeastaan jo eilen. Kävimme miehen vanhempien luona päivällisellä ja otimme kipakat löylyt rantasaunassa. Kaikessa rauhassa. Järveen emme vielä uskaltautuneet, appivanhemmat käyvät jäissä perinteisesti jo vappuna.

Anopille veimme perinteisen äitienpäiväruusun sijaan lasitavaraa. Löysin viime syksynä netistä tämän ihanaisen kastehelmi kerrosvadin. Appivanhemmat ovat saaneet sarjaa tässä värissä aikoinaan häälahjaksi ja tätä sarjaa on täydennetty yhdessä miehen siskon kanssa, milloin milläkin osalla.

Oma äitienpäiväruusun etsiminen alkoi saada koomisia piirteitä jo torstaina ja miehen suivaannuttua herrakauppiaan tyhjiin hyllyihin, sain häneltä suuren kerrotun äitienpäiväruusun sekä orkidean. Tarkoituksenahan hänellä oli ostaa kaksi, televisiossakin mainostettua, runkoruusua.

Mies kirosi kauppiaan, television sekä kaikki eläkeläiset, joiden hän oletti käyneen tyhjentämässä nämä hyllyt jo aamutuimaan. Minä yritin häntä naurua pidätellen tyynnytellä. Miehen suivaantumista ei helpottanut se, että eilen hänen oman äitinsä oven edustalta näitä paljon puhuttuja ruusuja löytyi, kaksin kappalein :)

Tänään äitienpäivämme jatkuu vierailulla mummojen ja isomummojen luo. Lisää kakun syöntiä siis tiedossa. Eilen anopin luona söimme appiukon "leipomaa" kaupan kakkua , jollainen näkyi myös meidän aamukahvipöydässä tänä aamuna. Huoh, isänsä poika ;)

Hyvää ja kaunista äitienpäivää, kaikille Ihanille Ä i d e i l l e  !

Ja aitaa kaatuu!

Eilinen oli kuin olikin mitä mahtavin päivä, ulkohommia ajatellen. Sain raivattua pari kukkapenkkiä, joista jo krookukset pilkistelevät, ja puolet kesäliljapenkistä. Jätin homman tyynempään päivään, huomatessani myyrien ja hiirien talvipesiä vanhojen kasvujen alla.

Tavallisesti olen syksyisin jättänyt lakoontuneet versot talven yli penkkiin, jotta ne suojaisivat uusia versoja mahdollisten keväthallojen varalta. Tästä syystä en ole myöskään keväisin niitä turhan aikaisin poistanut uuden kasvun päältä.  

      Kärsinyt kesäliljapenkki ja raparperit

 Joka kevät alta kuitenkin paljastuu näitä ällöttäviä rotanpesiä, joissa joskus on jopa kuolleita elikoita. Penkistä oli myös levitelty parista kohtaa multa hietikolle. Näiden perkkaaminen sitten keväisin aina nostaa mieleen tuon myyräkuume-asian. Kannattaisiko kuolleet versot syksyn tullen kuitenkin poistaa, etteivät mykrät pääsisi rakentelemaan talvipesiään?

 Niin, siihen otsikkoon. Takapihan puutarhaa ympäröi hernepensasaita, joka on saanut kasvaa melko luonnonmukaisena. Sitä on jokunen vuosi aina katseltu, että pitäisi siistiä tai pitäisi leikata. No, nyt se sitten lähti.

 

Mies otti raivaussahan ja minä päätin kohdan, mistä sahataan. Aika radikaali veto meiltä molemmilta, mutta tuolle ei taitanut enää mitään muuta, sillä tarvittavia leikkauksia ei oltu tehty vuosiin.

Myös marjapensaat vaativat hieman hoitoa...

Aidan kaatamiseen meni puolisen tuntia ja toinen mokoma risujen keräämiseen, tällä asiaan kuuluvalla puutarhakoneella :) Kummallakaan ei ollut innostusta risujen mättämiseen käsin ja kun metsäkonekin sattui olemaan vielä sen illan kotona, hoitui homma pienemmällä vaivalla.   

 

 Aika paljaaltahan takapiha silmään nyt näyttää, mutta nopeasti uudet versot kasvavat. Aitaa pitää vielä käydä siistimässä käsin ja kerätä hajarisut ennen peltotöitä. Sitten pääseekin marjapensaiden kimppuun ja takapihan laatoitukseen ja etupihan kukkapenkkiin ja vuorenkilpiin ja sembramännyn kohtaloon, ja, ja ,ja...

Edit. Niin, ja äsken postia hakiessani, kuulin taivaanvuohen olevan soidinlennolla! :)

Vappu oli ja meni

Vappu meni, ainakin täällä itäisessä Suomessa, vaihtelevan kosteassa säässä. Vapun aattona MLL:n perhekahvilassa kävimme vappunaamiaisissa ja munkin syönnissä.

 Lapsille oli järjestetty mm. ongintaa ja ilmapalloja. Paljon ilmapalloja. Palloja puhkesi tosin siihen tahtiin, että parin tunnin jälkeen kävelin suurinpiirtein kädet korvilla odottaen seuraavaan pamausta. Olen aika hermoheikko noiden pallojen kanssa :D Mutta hei, kivaa oli silti!

Illalla väkersin pizzaa ja sitä nautiskeltiin espanjalaisen punaviinin kera, kun saatiin poikanen unille. Menojalkaa ei vipattanut ja ilta sujuikin rauhallisesti kaksistaan. Poikanen on nukkunut nyt pari viikkoa omassa huoneessaan ja viihtyy mainiosti. Siirto kävi täysin kivuttomasti :) 

Eilen kävimme vappulounaalla suuremmalla porukalla ja virkistäydyimme sosiaalisista suhteista.

 Tänään olisi ollut tarkoitus päästä pihahommiin, mutta vettä tulee, kun Esterin sieltä yhdestä paikasta... Mutta, jos hyvin käy, illaksi saattaisi selkiintyä sen verran, että päästäisiin kunnolla ulos.

Katsellaan... Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Sekalaista sorinaa

Näin se aika menee. Reilu viikko on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Sinä aikana onkin touhuttu paljon.

Poikasen huone on sisustettu suurinpiirtein siihen malliin, mihin oli tarkoituskin. On pidetty pikku-ukon ihka ensimmäiset syntymäpäivät ja siivottu sitä ennen koko talo paraatikuntoon. Tulipahan tehtyä kevätpuunaus samoilla vaivoilla, ikkunan pesua lukuunottamatta.

Eilen aloitin vihdoin maatalouden tukihakemusten täytön, (palautuspäivähän on 30.4...). Vanhalla rutiinilla kolmessa ensimmäisessä meni puoli tuntia ja tänään saanen loput valmiiksi, jahka ensin päätän laitetaanko luonnonhoitopeltoa tänäkin vuonna. Todennäköisesti suopelto jätetään riistakesannolle, ei siellä oikein viljat kasva.

Eilen tuli äidiltä viestiä, että mökillä, naapuripitäjässä, on hauen kutu käynnissä. Olisi kova polte lähteä sinne, mutta tänään ei ehdi ja kutu voi olla jo huomenna ohi. Jäänee siis tänäkin vuonna käymättä :(

Mutta, muuten odotellaan kevättä ja aurinkoa. Leskenlehdet on bongattu viime viikolla ja punarinta samoiten.

Jatkoa odotellessa...

Niin, ja kiinanruusu kukkii :)

Naamioitumisen mestari

Kelit ovat muuttuneet kovin syksyisen oloisiksi. Koko viikonlopun, ainakin täällä itäisessä Suomessa myrskysi. Oleskelimme hyytävän tuulen vuoksi pääosin sisätiloissa ja laitoimme poikasen huonetta valmiiksi. Tänä aamuna lämpömittari näytti 7 astetta pakkasen puolla, mutta nopeasti elohopea kipuaa lämpöasteiden puolelle, kun aurinko nousee.

Lunta on vielä varjopaikoissa, kuten sireenin suojassa. Vai onko se lunta sittenkään? Itse en huomannut mitään normaalista poikkeavaa miehen kysyessä asiasta, mutta tarkempi tarkastelu osoitti lumipaakulla olevan kaksi silmää ja korvatkin...

Mies oli lähtenyt viideltä työhommiin ja pupunen oli vetänyt sikeitä. Se ei antanut autojen tai traktorin häiritä itseään. Herättyään yöunilta, jänö venytteli, pesi naamansa ja suki vähän turkkia. Niin mies, kuin postipoikakin kävelivät vierestä, eikä se korviaan lotkauttanut, painui vain vähän tiiviimmin kiven kupeeseen.

Kylmähermoinen on tämä otus. Ja, onhan se oltava, kun paljaalla maalla kulkee tuon värisessä nutussa. Rupesin miettimään, tokko tästä kesää onkaan vielä tulossa, kun jänöllä on vielä noin valkea turkki. Kyllä se luonto nimittäin tietää.

Kuorma-auto oli kuitenkin unihiekat silmistä karistaneelle jänikselle liikaa. Sitten mentiin ja isolla pompulla. Puutarhaan se jäi jotain kaivelemaan, liekö nyt jo painunut metsään, esittämään lumiukkoa kannon nokkaan...

Kotihommia ja valitusta

Lämpimät kelit ovat houkuttaneet päivisin ulos, mutta kasvavat pyykkivuoret pakottavat toimiin myös sisätiloissa. Ilokseni huomasin pari nuppua kiinanruusussa, raju leikkaaminen on siis aina hyvästä :)

Pitäisi jossain vaiheessa ryhtyä suunnittelemaan kevätsiivoustakin ikkunanpesuineen. Jos nyt ensin saisi raivattua edes ylimääräiset sotkut pois. Lisäksi kuun loppuun mennessä tulisi palauttaa maatalouden lanketit ja valmistautua ruokohelpin korjuuseen. Siemenet ja lannoitteet sain tilattua jo kuitenkin alkuviikosta. Minäkö mattimyöhäinen? :)

Vai kannattaisiko esim. tämä rairuoho säästää vielä joksikin aikaa? Olisihan siitä paljon iloa silmälle...or not.

Eilen illalla rapsuttelin puukolla poikasen huoneen, niitä muutamia, hirrenvälejä. Puukolla. Jotenkin siinä keittiöjakkaralla keikkuessa teräase tietenkin lipsahti peukaloon. Noh, ei iso haava sinänsä, mutta niin pahalla paikkaa peukalon päässä, että kokemuksesta tiedän sen parantumiseen menevän aikaa. Vertakin tuli, kuin härän niskasta.

Kotihommia varten on joskus hankittu oikein alumiiniset a-tikkaat, jotka joku miespuolinen perheenjäsen on kähveltänyt konehallille. (YLLÄRI). Mitään, mikä on käynyt hallilla päinkään, ei voi tuoda enää sisäkäyttöön. Jotenkin ne on saatu niin öljyyn, rasvaan ja likaan, että ne ovat sen jälkeen hallikamaa. Pajallahan on toki monenkinlaisia tikkaita ja nostureita, mutta juuri senkokoisista tikkaita tarvittiin akuutisti männä viikolla. Hyvä heille.

Jottei tämän sormen kanssa pelailu jo olisi hankalaa, valvoin viime yönä pari tuntia myös varpaani takia. Nelisen vuotta sitten TÖISSÄ, päätin suutuspäissäni potkaista erään varastohallin jäätynyttä riippulukkoa. Oli vahvistetut työkengät ja kaikki.

 No, pottuvarvashan ei tykännyt tästä ja otti ja murtui. Paranihan se ajastaan, mutta aina välillä siihen tulee tunne, että se pitäisi naksauttaa. Ilmeisesti nivel on vioittunut ja jää joskus lukkoon. En saanut sitä illalla naksautettua ja kyllästytti jo jatkuva pakotus. Yöllä sitten otin buranaa ja yritin naksautella sitä väkisin. Ei auttanut sekään. Aamulla varvas kuitenkin naksahti itsestään paikalleen, mutta ilmeisesti yöllinen runnominen jätti nyt sitten jonkun kivun niveleen. Tietyssä asenossa kävellessä silmissä sumenee, mutta ei auta valittaa. Oma moka alusta loppuun.

Niin, remontista. Maalailtu on ja kaapinoviin saadaan vetimet tänään. Huomenna laitellaan listoja ja fiksaillaan loput. Verhotangot pitäisi kaivaa vintin uumenista ja asennella seinään. Sitten kai pääsisikin sisustamaan huonetta poikaselle.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, päädyimme tekemään huoneeseen kevyen pintaremontin. Tämänkinkokoisen homman sovittaminen miehen töihin ja lastenhoitoon, oli hankalaa ja homma vain venyi ja venyi. Aikaa meni samanverran, kuin olisimme tosiaan repineet levyt seinistä ja paljastaneet hirttä koko matkalta sekä uusineet lattian.

Tosiasia kuitenkin on, että talomme on eristetty sisäänpäin, joten hirren paljastaminen ulkosinistä ei olisi mahdollistakaan, ennenkuin teemme ulkovuorausrempan. Sen aika on kuitenkin hamassa tulevaisuudessa.

Koska lastulevypinta jäi, "taiteilin" seiniin kaikenmoista viihdykettä poikaselle, jotta levynrakoja saataisiin hieman huomaamattomimmiksi. Muut silmää hivelevät epäkohdat yritän sitten myöhemmin sisustaa piiloon. Jospa tämä tästä taas.

...västäräkistä vähäsen...

Kuten edellisessä postauksessa vähän arvelinkin, västäräkit ovat saapuneet! Kävimme miehen ja poikasen kanssa kävelyllä, ihan vallan väylällä tutkimassa sortuneen tien tilannetta.

Valtion tien alittaa iso rumpuputki, jonka todetaan vuodesta toiseen, olevan riittämätön tuomaan kaiken sen tulvaveden, joka suopelloiltamme valuu. Jokavuotiseen ohjelmanumeroon siis kuuluu, että vesi syövyttää rummun kohdalta tien poikki.

Kävimme toteamassa, että Destia oli saanut ilmeisen monta puhelinsoittoa äkäisiltä tienkäyttäjiltä. Monttuun oli ajettu pari kuormaa hiekkaa ja tasottu tie taas kulkukelpoiseksi.

Oma peltomme sensijaan, ei näyttänyt kulkukelpoiselta. Lohko näytti lähinnä lintujensuojeluvesistöltä. Mutta ei se mitään, se kelpasi pikkuötököitä napsiville västäräkeille ja toisekseen edellisellä kasvukaudella pidimmekin sen riistakesantona :)

Kotiin palatessamme eivät luonnonihmeet loppuneet. Pellolle olivat poissaollessamme asettuneet taloksi, niin töyhtöhyyppä pariskunta, kuin joutsenetkin. Joutsenet ovat kylläkin ohikulkumatkalla, mutta hyypiöt todennäköisesti katsovat tutun pesäpaikkansa eteläpellon notkanteesta.

En vaan jaksa väsyä näiden luontojuttujen hehkuttamiseen, kevät vaan on niin ihanaa aikaa! 

Viikonlopun viipotukset

Kiitokset kaikille edelliseen postaukseen kommentoineet ! Mielenkiinnolla jään odottelemaan, mitä hienoa Teidän muiden kodeista oikein löytyykään :)

 

Viime viikonloppuna ehdimme tehdä paljon. On rempattu, kyläilty, siivoiltu ja suunniteltu hieman pihahommiakin. Ilmeisesti aurinko antaa virtaa jaksaa enemmän, vaikka olo tuntuu pitkän talven jälkeen välillä aika nuutealta.

Lauantaina kävimme isäni mökillä ja piipahdimme samalla isäni kotipaikalla, kävelymatkan päässä. Isäni kotitila on ollut kylmillään 60-luvulta saakka, mutta kesäisin sitä on käytetty vaihtelevasti suvun kokoontumispaikkana. Tänä talvena kuisti oli romahtanut lumen painosta kasaan.

 

Tuvan, kuten paikkaa nimitämme, vintiltä mukaan tarttui muutamia juttuja. Lisäksi mökillä oli säilytyksessä tavaraa, jotka toimme nyt kotiin. Niistä kerron ehkä joskus myöhemmin.

Eilinenkin oli mitä mainioin ulkoilupäivä. Niin lämmintä, että! Tiet ja piha alkavat olla sulat ja pääosin kuiviakin. Peipot laulavat puissa, kuin kesällä konsanaan ja kurjetkin saapuivat pellolle.

Eilen makoillessani pihahommien lomassa takapihan terassilla, olisin voinut vannoa kuulevani västäräkin. Koska en ehtinyt ohi pyrähtävää lintua nähdä, havainto ei ollut satavarma. Jäädään odottelemaan... 

Lämmintä ja aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

Ja puro sanoi, puli-puli...

Lomat on lusittu ja lumet sulaneet. Tai ainakin melkein. Nurmikkoa pääsisi jo rapsuttelemaan suurilta osin, mutta jätän sen ilon vielä viikonloppuun :) Sukulointireissulla pohjoisessa Savossa, pisti silmääni, että suuri määrä vanhojen rakennusten kattoja oli pudonnut sisään. Latoja, navettoja, riihiä, aittoja. Kyllä on surku.

Neljä päivää sitten, lunta oli vielä näin paljon.

Kelirikon takia tienvarsikasoille ei ole päästy ja haketta onkin ajettu pääasiassa omasta puskurivarastosta. Jatkuva traktori- ja kuorma-autoliikenne on saanut pihan kuplimaan siinä määrin, että puutarhan kulmalle syntyi ammottava aukko. Saimme siihen onneksi pari kuormaa mursketta aika nopeasti, olisi saattanut postipoika olla ihmeissään, ei siihen henkilöautolla olisi ollut mitään asiaa :)

Teeret puputtavat aamutuimaan, kuten kevätsoitimella kuuluukin ja pyllistelevät koivun latvoissa, koska pelto ei ole vielä sulana. Peipot näyttävät asettuneen taloksi ja Makkonenkin on muuttohommissa tuttuun pönttöönsä. Ulkona tuoksuu jo kevät !