Viikonloppu meni leppoisasti lokoillessa. Virpojat kävivät ja loput lumet tuli katolta. Mutta, niin tulivat myös lumiesteetkin... Jiirin molemmin puolen viime syksynä asennetut lumiesteet, tulivat ruminalla takapihan terassille ja osa jäi roikkumaan mukavasti ilmaan.
Lauantai vierähti lapioidessa terassi puhtaaksi ja ronkkiessa alumiinitikkailla esteiden roikkuva pää turvaan. Meidän tuurilla, se olisi ollut tuulen puuskan sattuessa, tuvan ikkunasta läpi.
Tässä talossa on pärjätty ilman lumiesteitä 150 vuotta ja hyvin onkin lumet tulleet katolta, kattokulma kun on aika jyrkkä. Turvallisuussyistä ne päätettiin kuitenkin laittaa syksyisen remontin yhteydessä, sillä takapihan puolelle tuli kolmas sisäänkäynti.
Olen ruennut epäilemään, että oliko se järkevää kuitenkaan. Ennen lumet tulivat suojasäiden sattuessa vähän kerrassaan katolta, ja tämä oli normaalia. Nyt lumiesteet keräävät kaiken lumen katolle ja pakkaavat koko massan lumiestettä vasten. Eihän sitä painoa mitkään ruuvit kestä, vanhasta katosta puhumattakaan.
Jää nyt nähtäväksi, päädytäänkä siirtämään esteet esim. konehallin katolle, siellä niillä tärkeämpi tehtävä olisi...
Lintulaudallakin on käynyt kuhina. Ainakin tinteillä tuntuu olevan jo kevätkahinat mielessä, sen verran kovaa painia hangella välillä käydään :)
Tämän talven erikoisin vieras on ollut urpiainen, sitä en muista tavanneeni tässä pihassa. Tavallisiin päivävieraisiin kuuluuvat; tali-, hömö- ja sinitiaiset, keltasirkut ja viherpeipot.
Syksyiset siemenvarkaat unkarin syreenissä
Päivänä muutamana kuulin pihakuusesta punatulkunkin, mutta se ei uskaltautunut laudalle. Sunnuntai aamun sumussa, pellonlaidan koivuissa ruokailivat teeret, kaksi ukkoa ja kaksi akkaa. Niiden osalta jään odottelemaan syksyä...:)