Uuden kasvua

Sadetta ja koleaa on piisannut, mutta nyt todellakin alkaa pikkuhiljaa näyttämään siltä, että kesä tulee. Heti, kun aurinko näyttäytyy, tekee mieli hoilata suvivirttä tippa linssissä :)

Sateessa on toki puolensa, ainakin meidän viljat "huusivat" vettä, vielä viikko sitten. Nyt kasvustot ovat venähtäneet kivasti, kylmästä huolimatta.

Puin päälle edellispäivien mukaisesti ja olin läkähtyä. Huonolla kunnolla ei ole mitään tekemistä asian kanssa, kun työntää ylämäkeen kolmetoistakiloista natiaista rattaissa, jossa on puolityhjät kumit. Mitenkä se pumppaaminen aina kehtuuttaa.

Viikkona muutamana, olen seurannut pajulinnun touhuja keittiön ikkunasta. Pikkuruinen lintu pujahteli ovelasti pensaan juurelle ja lennähteli puolihuolimattomasti tiehensä. Harhautukset lähinnä huvittivat, sillä kuloheinä linnun nokassa paljasti aikeet melko nopeasti.

Ohimennen kurkkailin pesän tilannetta ja loppuviikosta pesää olikin jo sisusteltu höyhenillä. Lauantaina uunilinnun kotia koristi yksi muna ja sunnuntaina munia oilkin jo viisi. Nyt äiti hautoo ja kurkkii reiästä ohikulkijoita.

Kesäkukat on suurilta osin vielä hankkimatta. Suuntaan puutarhalle sitten, kun ei ole enää jatkuvaa hallan vaaraa. Minä kun en kuitenkaan muista harsotella kukkia iltaisin. Pari viikkoa sitten ostin tosin kaksi runko verenpisaraa ja istutin äitienpäiväruusun ulkoruukkuun. Ne saavat piisata siihen asti, kunnes kelit lämpenevät.

Penkeissä on kuitenkin jo jotain kukkivaa, jotka antavat vähän väriä pihaan.

Pihapuuhastelua ja ornitologiaa

Ensinnäkin pahoittelut kaikille, joiden blogeja en ole ehtinyt kommentoimaan tai joita kommentoin auttamattomasti myöhässä :) Aika on kulunut puuhastellessa, niin sisällä, kuin ulkonakin.

Tällä hetkellä suurimman osan ajasta vievät kukkapenkit, marjapensaiden siistiminen ja tukien uusiminen sekä takapihan pation teko. Sateen sattuessa puuhastellaan sisällä, takkahuoneen sisustuksen kanssa (joo, edelleen vaiheessa) sekä lopetellaan alakerran kuraeteisen viimeistelyä.

Koleista keleistä huolimatta, illat ovat kauniita ja selkeitä. Omenapuun kukinnot hieman jurovat, kelin kylmettyä, mutta kriikuna kukki kauniina jo viime viikolla.

Eilen illalla saimme pihaan myös uusia lintuvieraita. Vaikka keltavästäräkki pesii koko maassa, näyttäytyivät nämä undulaatit (miehen sanoin), minulle ensi kertaa.

Pahoittelen kuvan huonoa laatua, matkaa kohteeseen oli reilut 25 metriä ja välissä keittiön tuplaruutuikkuna. Lisäksi tämä laji, tuntuu olevan kovinkin arka tapaus. Jokatapauksessa kesäpukuinen koiras, oli aika nätti näky vihreällä nurmella :)

Toukotöitä ja luontojuttuja

Eilinen oli hyvä päivä kaikin puolin. Vaikka edellisyönä saimmekin nauttia vuoden ensimmäisistä ukkosista, valkeni aamu kauniissa säässä. Kelit olivat siinä määrin hyvät ja pellot kuivat, että päätimme aloittaa kevätkylvöt.

Toukotyöt aloiteltiin aamuseitsämältä kotipeltojen kylvöllä. Näihin lohkoihin laitoimme ohraa nimeltä Pilvi ja sadon on tarkoitus mennä naapuritilan elikoille rehuksi. Häärimme poikasen kanssa vaihtelevasti apuna pihalla ja keittiössä.

 Tupamme on tällä hetkellä (ja aina kesäisin) niin kuuma, että ruokailut ja kahvitukset toteutetaan pääsääntöisesti kesäkeittiössä. Muonitusten ja kylvökoneen täyttöjen välissä, kävimme poikasen kanssa rataslenkillä tutkimassa kevään etenemistä. On jotenkin uskomatonta nähdä kaikki luonnon kasvu näin nopealla sykkeellä; aamusta koivun lehti oli noin euron kolikon kokoinen, illlasta jo kahden euron.

Perinteinen päivälenkkimme suuntautui tutulle metsätielle, jossa ensitöikseen yllätimme teeripariskunnan "niistä puuhista". Harmitti vietävästi, mutta ainakin rakastavaiset lähtivät samaan suuntaan, ehkä ne vielä toisensa löytävät ...:) Reissulla näimme myös komean korpin. Tiensuuhun pudonnut jyväkasanen oli saanut tämän kiiluvasilmäisen puhtaanapitolaitoksen miehen, poikkeuksellisesti maahan. Toivattavasti peitatut siemenet, eivät aiheuttaneet korppiparalle vatsanpuruja...

Takasinpäin tullessamme olikin jo kahvin aika ja kylvöhommat edistyneet siinä määrin, että kotipellot olivat kasassa. On jotenkin vaikea tottua siihen, että peltotöistä, näillä meidän hehtaareilla, selviää nykyisin yhdessä pitkässä päivässä.

 Saimme kaikki pellot kolmisen vuotta sitten siihen kuntoon, että ne voidaan kylvää suorakylvönä. Aiemmin aikaa meni päiväsotalla, kun ensin kynnettiin, kivettiin, karhittiin, kylvettiin ja jyräiltiin. Ja näiden töiden välissä kelit ehtivät muuttua ja pelloille ei joka päivä päässytkään. Hommat saattoivat kestää viikon ja traktorin kopissa istuttiin kelin suosiessa sitten yötä päivää, minäkin. Silloin tosin viljan kylvöalaa oli vielä 10 hehtaaria enemmän, kun osaa ei oltu vielä laitettu ruokohelvelle.

Kylvömiehet siirtyivät jatkamaan hommiaan toisille lohkoille vähän kauemmas ja minä suuntasin kukkapenkin kimppuun. Siirsin muutaman kuunliljan toiseen kohtaan etupihan penkissä. Illasta pääsin seuraamaan myös tilannetta, jossa Herra kirjosieppo ja meidän Makkonen selvittelivät asumisoikeusasioita oranssilla pöntöllä.

Tämä kuva ei kyllä liity aiheeseen sitten mitenkään...

Kirjosiepoillahan on ikävä taipumus ängetä talitiaisten jo asuttamaan pönttöön ja asettua röyhkeästi taloksi. Hyperaktiivisen oloinen lintu pitää oikeudestaan tehdä pesän toisen munien päälle niinkin kovasti, että näistä taistoista saattaa seurata jopa kuolonuhreja.

Lisäksi sieppo ottaa "rakastajattaria", jotka munitettuaan se jättää lehdelle soittelemaan. Sieppo palaa vaimonsa luo ja osallistuu muina miehinä perheensä hoitoon. Jalkavaimot sitten yrittävät hoitaa yksinhuoltajina, näitä lehtolapsiaan.

Hus, muualle moiset siepot meidän pihasta!

*Edit. Talitiaiset ovat ainakin palanneet pyörimään pöntön ympärille, katsotaan miten käy...

Vihdoinkin!

Meidän pihan ensimmäinen krookus putkahti vihdoin ja viimein kukkaan. On sitä sitten odotettukin. Nopea kierros kukkapenkkien ja puutarhan puolella paljasti, että myös kevätesikot olivat nupullaan. Maasta työntyivät sekä kielon, että tulppaanien alut. Ehkä tästä kesä vielä tulee! :)

Etupihan kivipenkki näytti vielä kovin ankealta. Ainavihantien kaverina on monivuotista perennaa ja vaihtelevasti yksivuotista, joten vihreyttä ja vehreyttä odotellaan pitkälle alkukesään. Muutenkin tämä penkki on muutosta vailla, olen lopen kyllästynyt siihen sekamelskaan mikä siinä joka kesä vallitsee.

Penkki on aamuauringon puolla, joten suurimman osan päivästä on varjoa. Varjon ja puolivarjon kasveja siihen kannattaisi laittaa, ehdotuksia otetaan vastaan. Lisäksi penkki kaipaisi ryhdikkyyttä. Etureunaan olen kahtena vuonna laittanut narsisseja, ensimmäiset mylläsivät myyrät ja toisen kerran sipuleista nousi yksi (?!?). Missälie vika, sipuleissa vaiko istuttajassa...ehkä se valon puute.

Nyt penkissä on mm. kuunliljaa ja suikeroalpia, jotka menestyvät hyvin. Ainakin kuunliljoja tulen lisäämään. Mietin laittaisinko kotkansiipeä myös toiseen päähän tasapainottamaan, hmmm, vaikeaa... Multa ainakin on kolmeen kesään painunut sen verran, että pitänee tilata isompi kuorma.

Pikainen kierros puutarhan puolella kertoi, että niin musta-, kuin punaherukankin  silmut olivat somasti pullollaan. Edellisillan vesisade on saanut myös pahoin kulahtaneen takapihan nurmikon vihertämään.

Omenapuu on hieman pidemmällä, kuin keltaluumu ja kriikunat. Viimevuoden luumusato oli erinomainen, maa on vieläkin litanaan luumun kiviä. Kun omaan käyttöön otetut ja kylälle jaetut luumut oli kerätty, puut  notkuivat edelleenkin sinistä herkkua.

 Maahan pudonneet luumut ovat sitten supikoiran ja muiden, ei-niin-kivojen, pihavieraiden vapaassa käytössä ja tämähän ei ole mukavaa. Ainakaan minusta, joka ei halua haravoida koko loppusyksyä supinp*skaa.

Koska mainio ulkoilukeli, sekä vaativa natina rattaissa jatkui, päätimme suunnata poikasen kanssa metsään. Metsässä tuoksui jo selkeämmin kesä ja kasvu tuntui olevan siellä pidemmällä.

Onhan se tosiasia, että luontaiseen lajistoomme kuuluvien kasvien tuleekin olla puutarhahorsmia pidemmällä :)

Voisin viettää päivän (tai pari) kiertelemällä metsiä, maita ja mantuja. Nyt jouduin tyytymään tutkimusmatkaan metsätieltä käsin, sillä pieni matkamumppanini ei ole vielä kovin maastokelpoinen :)

   Viikonloppuna viritämme kyllä kantorinkan ja lähdemme tutkimaan oikeasti luontoa :)

Koivunkääpä ja palmusammal

Nautitaan kaikki hienoista keleistä ja ulkoillaan !

Sekalaista sorinaa

Näin se aika menee. Reilu viikko on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Sinä aikana onkin touhuttu paljon.

Poikasen huone on sisustettu suurinpiirtein siihen malliin, mihin oli tarkoituskin. On pidetty pikku-ukon ihka ensimmäiset syntymäpäivät ja siivottu sitä ennen koko talo paraatikuntoon. Tulipahan tehtyä kevätpuunaus samoilla vaivoilla, ikkunan pesua lukuunottamatta.

Eilen aloitin vihdoin maatalouden tukihakemusten täytön, (palautuspäivähän on 30.4...). Vanhalla rutiinilla kolmessa ensimmäisessä meni puoli tuntia ja tänään saanen loput valmiiksi, jahka ensin päätän laitetaanko luonnonhoitopeltoa tänäkin vuonna. Todennäköisesti suopelto jätetään riistakesannolle, ei siellä oikein viljat kasva.

Eilen tuli äidiltä viestiä, että mökillä, naapuripitäjässä, on hauen kutu käynnissä. Olisi kova polte lähteä sinne, mutta tänään ei ehdi ja kutu voi olla jo huomenna ohi. Jäänee siis tänäkin vuonna käymättä :(

Mutta, muuten odotellaan kevättä ja aurinkoa. Leskenlehdet on bongattu viime viikolla ja punarinta samoiten.

Jatkoa odotellessa...

Niin, ja kiinanruusu kukkii :)

Hortonoomin hommia

Aurinko lämmittää tuvan puolta niin, että sisällä tarkenee t-paitasillaan. Tuvan viidestä ikkunasta neljä on joko etelän tai lännen puolella ja auringonpaistetta saadaankin sitten koko päivä.

   Eilen räystäästä suli jäät niin kohinalla, että vesi roiskui.

Myös viherkasvit ovat huomanneet lisääntyneen valon, ja lämmön vaikutuksesta sitä ryhdytään tunkemaan uutta elämää joka oksanhangasta.

Kaikki kaktukset kukkivat tällä hetkellä. Vaikka (joulu)kaktukset kukkivat jo joulun tienoissa, ovat ne taas täydessä kukassa. Ehkä ne ovatkin pääsiäiskaktuksia :) Myös kaksi jouluasetelmista saamaani tulilatvaa ovat intoutuneet tekemään nuppuja.

Äidin Gambiasta tuomat Luffa aegyptiacan, (jota pesusienikurkuksikin) sanotaan, siemen itivät myös ja kaksi pientä sirkkataimea ihastuttaa terhakkuudellaan. Jospa niistä kasvaisi yhtä hieno köynnös, kuin äidilläni on.

Sekä limoviikuna, että kiinanruusu on jo leikattu kesäkuntoon. Muutamiin kukkiin olisi tarvetta vaihtaa vielä mullat ja joitain siemeniä pääsee vielä kylvöön. Sitten odotellaankin pihahommia...