Viikko Juhannukseen

Puuh, blogin päivitys on jäänyt lievästi sanoen, retuperälle. Blogipohjan temppuilut ja muut mielenkiintoisemmat askareet toisaalla, eivät ainakaan lisää mielenkiintoa tietokoneella istumiseen.

Kesätuulia odotellaan edelleen ja parin viime päivän lempeä kaakkoistuuli tuo viimeinkin tuoksun suvesta. Saa nähdä. kuinka kauan tätä lystiä sitten kestää.

Juhannusruusut ovat pääosin täydessä kukassa, joten vajaan viikon päästä kukinta näyttäisi olevan jo ohi.

Muutoinkin pihan penkit ja istutukset näyttävät suhteellisen vehreiltä, koleasta säästä huolimatta.  vehreiltä näyttävät myös mm. etupihan kukkapenkissä rehottavat vesiheinät ja muuta rikkakasvit...

Takapihalla on puuhailtu terassin kanssa. Patio on viimeistelyjä ja sisäänkäynnin valokatetta vaille valmis, ottamaan vastaan Juhannusvieraat.

Ensi kesänä on kaiteiden ja vihreiden kyllästeosien maalauksen vuoro. Aluksi olin vastaan koko projektia, sillä en halunnut muuttaa talomme julkisivua. Nyt, kun olemme päässeet alakerran sisäänkäynnin kautta muutaman kerran saunan jälkeen vilvoittelemaan, on mielipiteeni muuttunut :)

Ajattelin asian niin, että koska terassi oli miehelleni tärkeä ja rakennelma on helposti purettavissa tulevia sukupolvia ajatellen, miksi en voisi lämmetä idealle. Vielä, kun kaiteet saavat samanvärisen maalipinnan, kuin muu talo, ei rakennelma hyppää niin pahasti silmille.

Takapihan laitto jatkuu marjapensaiden perkkaamisella sekä valaistuksen, että jonkinlaisen ajokiveyksen sunnittelun muodossa.

Tervetuloa Te kaikki uudet lukijat, pyrin päivittämään blogiani hieman intensiivisemmin, jotta Teillä olisi jatkossa edes jotain luettavaa ! :)

Suvituulia !

Pihapuuhastelua ja ornitologiaa

Ensinnäkin pahoittelut kaikille, joiden blogeja en ole ehtinyt kommentoimaan tai joita kommentoin auttamattomasti myöhässä :) Aika on kulunut puuhastellessa, niin sisällä, kuin ulkonakin.

Tällä hetkellä suurimman osan ajasta vievät kukkapenkit, marjapensaiden siistiminen ja tukien uusiminen sekä takapihan pation teko. Sateen sattuessa puuhastellaan sisällä, takkahuoneen sisustuksen kanssa (joo, edelleen vaiheessa) sekä lopetellaan alakerran kuraeteisen viimeistelyä.

Koleista keleistä huolimatta, illat ovat kauniita ja selkeitä. Omenapuun kukinnot hieman jurovat, kelin kylmettyä, mutta kriikuna kukki kauniina jo viime viikolla.

Eilen illalla saimme pihaan myös uusia lintuvieraita. Vaikka keltavästäräkki pesii koko maassa, näyttäytyivät nämä undulaatit (miehen sanoin), minulle ensi kertaa.

Pahoittelen kuvan huonoa laatua, matkaa kohteeseen oli reilut 25 metriä ja välissä keittiön tuplaruutuikkuna. Lisäksi tämä laji, tuntuu olevan kovinkin arka tapaus. Jokatapauksessa kesäpukuinen koiras, oli aika nätti näky vihreällä nurmella :)

Toukotöitä ja luontojuttuja

Eilinen oli hyvä päivä kaikin puolin. Vaikka edellisyönä saimmekin nauttia vuoden ensimmäisistä ukkosista, valkeni aamu kauniissa säässä. Kelit olivat siinä määrin hyvät ja pellot kuivat, että päätimme aloittaa kevätkylvöt.

Toukotyöt aloiteltiin aamuseitsämältä kotipeltojen kylvöllä. Näihin lohkoihin laitoimme ohraa nimeltä Pilvi ja sadon on tarkoitus mennä naapuritilan elikoille rehuksi. Häärimme poikasen kanssa vaihtelevasti apuna pihalla ja keittiössä.

 Tupamme on tällä hetkellä (ja aina kesäisin) niin kuuma, että ruokailut ja kahvitukset toteutetaan pääsääntöisesti kesäkeittiössä. Muonitusten ja kylvökoneen täyttöjen välissä, kävimme poikasen kanssa rataslenkillä tutkimassa kevään etenemistä. On jotenkin uskomatonta nähdä kaikki luonnon kasvu näin nopealla sykkeellä; aamusta koivun lehti oli noin euron kolikon kokoinen, illlasta jo kahden euron.

Perinteinen päivälenkkimme suuntautui tutulle metsätielle, jossa ensitöikseen yllätimme teeripariskunnan "niistä puuhista". Harmitti vietävästi, mutta ainakin rakastavaiset lähtivät samaan suuntaan, ehkä ne vielä toisensa löytävät ...:) Reissulla näimme myös komean korpin. Tiensuuhun pudonnut jyväkasanen oli saanut tämän kiiluvasilmäisen puhtaanapitolaitoksen miehen, poikkeuksellisesti maahan. Toivattavasti peitatut siemenet, eivät aiheuttaneet korppiparalle vatsanpuruja...

Takasinpäin tullessamme olikin jo kahvin aika ja kylvöhommat edistyneet siinä määrin, että kotipellot olivat kasassa. On jotenkin vaikea tottua siihen, että peltotöistä, näillä meidän hehtaareilla, selviää nykyisin yhdessä pitkässä päivässä.

 Saimme kaikki pellot kolmisen vuotta sitten siihen kuntoon, että ne voidaan kylvää suorakylvönä. Aiemmin aikaa meni päiväsotalla, kun ensin kynnettiin, kivettiin, karhittiin, kylvettiin ja jyräiltiin. Ja näiden töiden välissä kelit ehtivät muuttua ja pelloille ei joka päivä päässytkään. Hommat saattoivat kestää viikon ja traktorin kopissa istuttiin kelin suosiessa sitten yötä päivää, minäkin. Silloin tosin viljan kylvöalaa oli vielä 10 hehtaaria enemmän, kun osaa ei oltu vielä laitettu ruokohelvelle.

Kylvömiehet siirtyivät jatkamaan hommiaan toisille lohkoille vähän kauemmas ja minä suuntasin kukkapenkin kimppuun. Siirsin muutaman kuunliljan toiseen kohtaan etupihan penkissä. Illasta pääsin seuraamaan myös tilannetta, jossa Herra kirjosieppo ja meidän Makkonen selvittelivät asumisoikeusasioita oranssilla pöntöllä.

Tämä kuva ei kyllä liity aiheeseen sitten mitenkään...

Kirjosiepoillahan on ikävä taipumus ängetä talitiaisten jo asuttamaan pönttöön ja asettua röyhkeästi taloksi. Hyperaktiivisen oloinen lintu pitää oikeudestaan tehdä pesän toisen munien päälle niinkin kovasti, että näistä taistoista saattaa seurata jopa kuolonuhreja.

Lisäksi sieppo ottaa "rakastajattaria", jotka munitettuaan se jättää lehdelle soittelemaan. Sieppo palaa vaimonsa luo ja osallistuu muina miehinä perheensä hoitoon. Jalkavaimot sitten yrittävät hoitaa yksinhuoltajina, näitä lehtolapsiaan.

Hus, muualle moiset siepot meidän pihasta!

*Edit. Talitiaiset ovat ainakin palanneet pyörimään pöntön ympärille, katsotaan miten käy...

Vihdoinkin!

Meidän pihan ensimmäinen krookus putkahti vihdoin ja viimein kukkaan. On sitä sitten odotettukin. Nopea kierros kukkapenkkien ja puutarhan puolella paljasti, että myös kevätesikot olivat nupullaan. Maasta työntyivät sekä kielon, että tulppaanien alut. Ehkä tästä kesä vielä tulee! :)

Etupihan kivipenkki näytti vielä kovin ankealta. Ainavihantien kaverina on monivuotista perennaa ja vaihtelevasti yksivuotista, joten vihreyttä ja vehreyttä odotellaan pitkälle alkukesään. Muutenkin tämä penkki on muutosta vailla, olen lopen kyllästynyt siihen sekamelskaan mikä siinä joka kesä vallitsee.

Penkki on aamuauringon puolla, joten suurimman osan päivästä on varjoa. Varjon ja puolivarjon kasveja siihen kannattaisi laittaa, ehdotuksia otetaan vastaan. Lisäksi penkki kaipaisi ryhdikkyyttä. Etureunaan olen kahtena vuonna laittanut narsisseja, ensimmäiset mylläsivät myyrät ja toisen kerran sipuleista nousi yksi (?!?). Missälie vika, sipuleissa vaiko istuttajassa...ehkä se valon puute.

Nyt penkissä on mm. kuunliljaa ja suikeroalpia, jotka menestyvät hyvin. Ainakin kuunliljoja tulen lisäämään. Mietin laittaisinko kotkansiipeä myös toiseen päähän tasapainottamaan, hmmm, vaikeaa... Multa ainakin on kolmeen kesään painunut sen verran, että pitänee tilata isompi kuorma.

Pikainen kierros puutarhan puolella kertoi, että niin musta-, kuin punaherukankin  silmut olivat somasti pullollaan. Edellisillan vesisade on saanut myös pahoin kulahtaneen takapihan nurmikon vihertämään.

Omenapuu on hieman pidemmällä, kuin keltaluumu ja kriikunat. Viimevuoden luumusato oli erinomainen, maa on vieläkin litanaan luumun kiviä. Kun omaan käyttöön otetut ja kylälle jaetut luumut oli kerätty, puut  notkuivat edelleenkin sinistä herkkua.

 Maahan pudonneet luumut ovat sitten supikoiran ja muiden, ei-niin-kivojen, pihavieraiden vapaassa käytössä ja tämähän ei ole mukavaa. Ainakaan minusta, joka ei halua haravoida koko loppusyksyä supinp*skaa.

Koska mainio ulkoilukeli, sekä vaativa natina rattaissa jatkui, päätimme suunnata poikasen kanssa metsään. Metsässä tuoksui jo selkeämmin kesä ja kasvu tuntui olevan siellä pidemmällä.

Onhan se tosiasia, että luontaiseen lajistoomme kuuluvien kasvien tuleekin olla puutarhahorsmia pidemmällä :)

Voisin viettää päivän (tai pari) kiertelemällä metsiä, maita ja mantuja. Nyt jouduin tyytymään tutkimusmatkaan metsätieltä käsin, sillä pieni matkamumppanini ei ole vielä kovin maastokelpoinen :)

   Viikonloppuna viritämme kyllä kantorinkan ja lähdemme tutkimaan oikeasti luontoa :)

Koivunkääpä ja palmusammal

Nautitaan kaikki hienoista keleistä ja ulkoillaan !

Ja aitaa kaatuu!

Eilinen oli kuin olikin mitä mahtavin päivä, ulkohommia ajatellen. Sain raivattua pari kukkapenkkiä, joista jo krookukset pilkistelevät, ja puolet kesäliljapenkistä. Jätin homman tyynempään päivään, huomatessani myyrien ja hiirien talvipesiä vanhojen kasvujen alla.

Tavallisesti olen syksyisin jättänyt lakoontuneet versot talven yli penkkiin, jotta ne suojaisivat uusia versoja mahdollisten keväthallojen varalta. Tästä syystä en ole myöskään keväisin niitä turhan aikaisin poistanut uuden kasvun päältä.  

      Kärsinyt kesäliljapenkki ja raparperit

 Joka kevät alta kuitenkin paljastuu näitä ällöttäviä rotanpesiä, joissa joskus on jopa kuolleita elikoita. Penkistä oli myös levitelty parista kohtaa multa hietikolle. Näiden perkkaaminen sitten keväisin aina nostaa mieleen tuon myyräkuume-asian. Kannattaisiko kuolleet versot syksyn tullen kuitenkin poistaa, etteivät mykrät pääsisi rakentelemaan talvipesiään?

 Niin, siihen otsikkoon. Takapihan puutarhaa ympäröi hernepensasaita, joka on saanut kasvaa melko luonnonmukaisena. Sitä on jokunen vuosi aina katseltu, että pitäisi siistiä tai pitäisi leikata. No, nyt se sitten lähti.

 

Mies otti raivaussahan ja minä päätin kohdan, mistä sahataan. Aika radikaali veto meiltä molemmilta, mutta tuolle ei taitanut enää mitään muuta, sillä tarvittavia leikkauksia ei oltu tehty vuosiin.

Myös marjapensaat vaativat hieman hoitoa...

Aidan kaatamiseen meni puolisen tuntia ja toinen mokoma risujen keräämiseen, tällä asiaan kuuluvalla puutarhakoneella :) Kummallakaan ei ollut innostusta risujen mättämiseen käsin ja kun metsäkonekin sattui olemaan vielä sen illan kotona, hoitui homma pienemmällä vaivalla.   

 

 Aika paljaaltahan takapiha silmään nyt näyttää, mutta nopeasti uudet versot kasvavat. Aitaa pitää vielä käydä siistimässä käsin ja kerätä hajarisut ennen peltotöitä. Sitten pääseekin marjapensaiden kimppuun ja takapihan laatoitukseen ja etupihan kukkapenkkiin ja vuorenkilpiin ja sembramännyn kohtaloon, ja, ja ,ja...

Edit. Niin, ja äsken postia hakiessani, kuulin taivaanvuohen olevan soidinlennolla! :)