28.4.2010

Sekalaista sorinaa

Näin se aika menee. Reilu viikko on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Sinä aikana onkin touhuttu paljon.

Poikasen huone on sisustettu suurinpiirtein siihen malliin, mihin oli tarkoituskin. On pidetty pikku-ukon ihka ensimmäiset syntymäpäivät ja siivottu sitä ennen koko talo paraatikuntoon. Tulipahan tehtyä kevätpuunaus samoilla vaivoilla, ikkunan pesua lukuunottamatta.

Eilen aloitin vihdoin maatalouden tukihakemusten täytön, (palautuspäivähän on 30.4...). Vanhalla rutiinilla kolmessa ensimmäisessä meni puoli tuntia ja tänään saanen loput valmiiksi, jahka ensin päätän laitetaanko luonnonhoitopeltoa tänäkin vuonna. Todennäköisesti suopelto jätetään riistakesannolle, ei siellä oikein viljat kasva.

Eilen tuli äidiltä viestiä, että mökillä, naapuripitäjässä, on hauen kutu käynnissä. Olisi kova polte lähteä sinne, mutta tänään ei ehdi ja kutu voi olla jo huomenna ohi. Jäänee siis tänäkin vuonna käymättä :(

Mutta, muuten odotellaan kevättä ja aurinkoa. Leskenlehdet on bongattu viime viikolla ja punarinta samoiten.
Jatkoa odotellessa...

Niin, ja kiinanruusu kukkii :)

19.4.2010

Naamioitumisen mestari

Kelit ovat muuttuneet kovin syksyisen oloisiksi. Koko viikonlopun, ainakin täällä itäisessä Suomessa myrskysi. Oleskelimme hyytävän tuulen vuoksi pääosin sisätiloissa ja laitoimme poikasen huonetta valmiiksi. Tänä aamuna lämpömittari näytti 7 astetta pakkasen puolla, mutta nopeasti elohopea kipuaa lämpöasteiden puolelle, kun aurinko nousee.


Lunta on vielä varjopaikoissa, kuten sireenin suojassa. Vai onko se lunta sittenkään? Itse en huomannut mitään normaalista poikkeavaa miehen kysyessä asiasta, mutta tarkempi tarkastelu osoitti lumipaakulla olevan kaksi silmää ja korvatkin...


Mies oli lähtenyt viideltä työhommiin ja pupunen oli vetänyt sikeitä. Se ei antanut autojen tai traktorin häiritä itseään. Herättyään yöunilta, jänö venytteli, pesi naamansa ja suki vähän turkkia. Niin mies, kuin postipoikakin kävelivät vierestä, eikä se korviaan lotkauttanut, painui vain vähän tiiviimmin kiven kupeeseen.

Kylmähermoinen on tämä otus. Ja, onhan se oltava, kun paljaalla maalla kulkee tuon värisessä nutussa. Rupesin miettimään, tokko tästä kesää onkaan vielä tulossa, kun jänöllä on vielä noin valkea turkki. Kyllä se luonto nimittäin tietää.


Kuorma-auto oli kuitenkin unihiekat silmistä karistaneelle jänikselle liikaa. Sitten mentiin ja isolla pompulla. Puutarhaan se jäi jotain kaivelemaan, liekö nyt jo painunut metsään, esittämään lumiukkoa kannon nokkaan...

15.4.2010

Kotihommia ja valitusta

Lämpimät kelit ovat houkuttaneet päivisin ulos, mutta kasvavat pyykkivuoret pakottavat toimiin myös sisätiloissa. Ilokseni huomasin pari nuppua kiinanruusussa, raju leikkaaminen on siis aina hyvästä :)



Pitäisi jossain vaiheessa ryhtyä suunnittelemaan kevätsiivoustakin ikkunanpesuineen. Jos nyt ensin saisi raivattua edes ylimääräiset sotkut pois. Lisäksi kuun loppuun mennessä tulisi palauttaa maatalouden lanketit ja valmistautua ruokohelpin korjuuseen. Siemenet ja lannoitteet sain tilattua jo kuitenkin alkuviikosta. Minäkö mattimyöhäinen? :)


Vai kannattaisiko esim. tämä rairuoho säästää vielä joksikin aikaa? Olisihan siitä paljon iloa silmälle...or not.

Eilen illalla rapsuttelin puukolla poikasen huoneen, niitä muutamia, hirrenvälejä. Puukolla. Jotenkin siinä keittiöjakkaralla keikkuessa teräase tietenkin lipsahti peukaloon. Noh, ei iso haava sinänsä, mutta niin pahalla paikkaa peukalon päässä, että kokemuksesta tiedän sen parantumiseen menevän aikaa. Vertakin tuli, kuin härän niskasta.

Kotihommia varten on joskus hankittu oikein alumiiniset a-tikkaat, jotka joku miespuolinen perheenjäsen on kähveltänyt konehallille. (YLLÄRI). Mitään, mikä on käynyt hallilla päinkään, ei voi tuoda enää sisäkäyttöön. Jotenkin ne on saatu niin öljyyn, rasvaan ja likaan, että ne ovat sen jälkeen hallikamaa. Pajallahan on toki monenkinlaisia tikkaita ja nostureita, mutta juuri senkokoisista tikkaita tarvittiin akuutisti männä viikolla. Hyvä heille.

Jottei tämän sormen kanssa pelailu jo olisi hankalaa, valvoin viime yönä pari tuntia myös varpaani takia. Nelisen vuotta sitten TÖISSÄ, päätin suutuspäissäni potkaista erään varastohallin jäätynyttä riippulukkoa. Oli vahvistetut työkengät ja kaikki.

 No, pottuvarvashan ei tykännyt tästä ja otti ja murtui. Paranihan se ajastaan, mutta aina välillä siihen tulee tunne, että se pitäisi naksauttaa. Ilmeisesti nivel on vioittunut ja jää joskus lukkoon. En saanut sitä illalla naksautettua ja kyllästytti jo jatkuva pakotus. Yöllä sitten otin buranaa ja yritin naksautella sitä väkisin. Ei auttanut sekään. Aamulla varvas kuitenkin naksahti itsestään paikalleen, mutta ilmeisesti yöllinen runnominen jätti nyt sitten jonkun kivun niveleen. Tietyssä asenossa kävellessä silmissä sumenee, mutta ei auta valittaa. Oma moka alusta loppuun.

Niin, remontista. Maalailtu on ja kaapinoviin saadaan vetimet tänään. Huomenna laitellaan listoja ja fiksaillaan loput. Verhotangot pitäisi kaivaa vintin uumenista ja asennella seinään. Sitten kai pääsisikin sisustamaan huonetta poikaselle.




















Kuten jo aiemmin kirjoitin, päädyimme tekemään huoneeseen kevyen pintaremontin. Tämänkinkokoisen homman sovittaminen miehen töihin ja lastenhoitoon, oli hankalaa ja homma vain venyi ja venyi. Aikaa meni samanverran, kuin olisimme tosiaan repineet levyt seinistä ja paljastaneet hirttä koko matkalta sekä uusineet lattian.

Tosiasia kuitenkin on, että talomme on eristetty sisäänpäin, joten hirren paljastaminen ulkosinistä ei olisi mahdollistakaan, ennenkuin teemme ulkovuorausrempan. Sen aika on kuitenkin hamassa tulevaisuudessa.

Koska lastulevypinta jäi, "taiteilin" seiniin kaikenmoista viihdykettä poikaselle, jotta levynrakoja saataisiin hieman huomaamattomimmiksi. Muut silmää hivelevät epäkohdat yritän sitten myöhemmin sisustaa piiloon. Jospa tämä tästä taas.

12.4.2010

...västäräkistä vähäsen...

Kuten edellisessä postauksessa vähän arvelinkin, västäräkit ovat saapuneet! Kävimme miehen ja poikasen kanssa kävelyllä, ihan vallan väylällä tutkimassa sortuneen tien tilannetta.


Valtion tien alittaa iso rumpuputki, jonka todetaan vuodesta toiseen, olevan riittämätön tuomaan kaiken sen tulvaveden, joka suopelloiltamme valuu. Jokavuotiseen ohjelmanumeroon siis kuuluu, että vesi syövyttää rummun kohdalta tien poikki.

Kävimme toteamassa, että Destia oli saanut ilmeisen monta puhelinsoittoa äkäisiltä tienkäyttäjiltä. Monttuun oli ajettu pari kuormaa hiekkaa ja tasottu tie taas kulkukelpoiseksi.

Oma peltomme sensijaan, ei näyttänyt kulkukelpoiselta. Lohko näytti lähinnä lintujensuojeluvesistöltä. Mutta ei se mitään, se kelpasi pikkuötököitä napsiville västäräkeille ja toisekseen edellisellä kasvukaudella pidimmekin sen riistakesantona :)



Kotiin palatessamme eivät luonnonihmeet loppuneet. Pellolle olivat poissaollessamme asettuneet taloksi, niin töyhtöhyyppä pariskunta, kuin joutsenetkin. Joutsenet ovat kylläkin ohikulkumatkalla, mutta hyypiöt todennäköisesti katsovat tutun pesäpaikkansa eteläpellon notkanteesta.

En vaan jaksa väsyä näiden luontojuttujen hehkuttamiseen, kevät vaan on niin ihanaa aikaa! 

Viikonlopun viipotukset


Kiitokset kaikille edelliseen postaukseen kommentoineet ! Mielenkiinnolla jään odottelemaan, mitä hienoa Teidän muiden kodeista oikein löytyykään :)

 
Viime viikonloppuna ehdimme tehdä paljon. On rempattu, kyläilty, siivoiltu ja suunniteltu hieman pihahommiakin. Ilmeisesti aurinko antaa virtaa jaksaa enemmän, vaikka olo tuntuu pitkän talven jälkeen välillä aika nuutealta.


Lauantaina kävimme isäni mökillä ja piipahdimme samalla isäni kotipaikalla, kävelymatkan päässä. Isäni kotitila on ollut kylmillään 60-luvulta saakka, mutta kesäisin sitä on käytetty vaihtelevasti suvun kokoontumispaikkana. Tänä talvena kuisti oli romahtanut lumen painosta kasaan.
 

Tuvan, kuten paikkaa nimitämme, vintiltä mukaan tarttui muutamia juttuja. Lisäksi mökillä oli säilytyksessä tavaraa, jotka toimme nyt kotiin. Niistä kerron ehkä joskus myöhemmin.







Eilinenkin oli mitä mainioin ulkoilupäivä. Niin lämmintä, että! Tiet ja piha alkavat olla sulat ja pääosin kuiviakin. Peipot laulavat puissa, kuin kesällä konsanaan ja kurjetkin saapuivat pellolle.

Eilen makoillessani pihahommien lomassa takapihan terassilla, olisin voinut vannoa kuulevani västäräkin. Koska en ehtinyt ohi pyrähtävää lintua nähdä, havainto ei ollut satavarma. Jäädään odottelemaan... 

Lämmintä ja aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!


9.4.2010

Suvunperintöjä ja vanhoja aarteita

    ANtiikkia, Natinkia
Kuten on tullut aiemmin mainittua, niin kauan kuin jaksan muistaa, olen ihaillut vanhaa tavaraa ja vanhaa aikaa. Jo lapsena kuvittelin, millaista olisi ollut elää 1800-luvulla, kun olisi saanut pukeutua rönsyileviin mekkoihin ja elää kartanossa, jossa palvelijat tuovat mehua ja pikkuleipiä hopeatarjottimella :)

No, mekko unelmista olen luopunut jo ajat sitten, mutta kaikki muu vanha romu ja rääsy onkin sitten pitänyt pintansa. Kirppareita on kierretty vanhempien serkkujen kanssa lapsesta saakka ja mitään ei ole muutenkaan raaskittu heittää pois, ikinä. 

Vaikka päätinkin jo melko nuorena, että tulen asumaan maalla, en lähtökohtaisesti etsinyt miestä, joka asuisi maaseudulla. Näin vain sattui käymään, minun onnekseni! :) Mieheni ansiosta olen päässyt elämään sellaiseen ympäristöön, jossa saan toteuttaa sitä kaikkea, mistä olen aina haaveillutkin. Vanha talo ja suku, jolla on historiansa, perinteet, jotka säilyvät maanviljelyksen muodossa ja luonnon läheisyys, joka on minulle elinehto.

Tilan päärakennus 1930-luvulla, juuri uudessa maalissa.

Toivon mukaan poikasestamme tulee jossain vaiheessa tilamme jatkaja. Hän on tämän talon isäntä seitsämännessä polvessa. Paljon on varmasti 154 vuodessa muuttunut, ja kadonnut iäksi, mutta onneksi paljon on säilynytkin.

Tässä yhteydessä esittelen muutaman meille tärkeän esineen, kun puhutaan tunnearvosta ja ennen kaikkea palasta suvun historiaa...

Bi b l i a

Tämä perheraamattu on painettu vuonna 1886. Talossa se on isopapan muistin mukaan ollut uudesta saakka. Kuvitettu sukukirja painaa reilut 6 kg ja sivujakin on lähes 600 kpl. Tätä nahkakantista aarretta säilytämme valolta suojatussa paikassa.                              


M u M M o matka-arkku

Mieheni isomummo, Vilhelmiina (Miina), lähti nuorena tyttönä siskonsa kanssa Amerikkaan, kuten sinä aikana oli usein tapana; mentiin piikomaan taloon, palvelijattareksi tai lastenhoitajaksi.

Valloissa vierähti seitsämän vuotta, kunnes Miina tuli kesälomalle Suomeen vuonna 1920. Suomessa hän tapasikin tulevan miehensä, Aapelin (mieheni isän isänisän) ja jäi tälle tielle :) Sisko jäi ameriikkaan ja Miinan tavarat tuotettiin tässä matka-arkussa kotosuomeen.
 

 Arkku on nähnyt matkaa mm. höyrylaivan lastiruumassa ja on siksi vähän kärsinyt. Kyseessä kuitenkin aito amerikanarkku, johon liittyy monta tarinaa ja muistoa, niin ihmiskohtaloista, kuin maailmanhistoriastakin.
 

Meillä arkku toimittaa tuvassa vaihtelevasti kaikenlaisen tavaran säilytyspaikkaa.

Vanhan Väinön sormus
                                                                                                             

Henkilökohtaisesta "perintöesineestä" puhuttaessa, minulle tärkein lienee isäni vihkisormus.

 Ukkini oli hävittänyt vihkisormuksensa ja ostanut jossain vaiheessa tilalle uuden, tämän sormuksen. Alkuperäinen kuitenkin löytyi ja tämän sormuksen ukkini antoi isälleni, jos hänellä vaikka olisi sille joskus käyttöä.

Vanhempieni mennessä naimisiin, sormuksesta tuli isäni vihkisormus. Isäni ei työnsä vuoksi, sormusta voinut tosin juuri pitää. Myöhemmin, vanhempienikin jo erottua, sormus oli pitkään "joutavuuden hotteilla". Jokin aika sitten, hän päätti antaa sormuksen minulle.

Se on yksi harvoista konkreettisista muistoista, mitä minulle on omasta ukistani säilynyt ja onhan se tietenkin muistona, jossain vaiheessa myös isästäni...

Haaste
                                                                                                                                                                                           
                                                                                                                                                                                Miina ja Aapeli
Meillä kaikilla on varmasti  jotain, perittyä, löydettyä tai saatua, esinettä tai tavaraa, jonka perintö- tai tunnearvoa ei voi mitata rahassa.

Mikä on (tai ovat) se Sinun rakkain ja kallein aarteesi, josta et tule ikinä luopumaan ja jonka haluat säilyvän jälkipolvillesi? Esittelisitkö sen muillekin. Tämä haasteena kaikille, jotka haluavat sen napata mukaansa !

Mukavaa viikonloppua !







Edit. Tämä postaus "korvaa" huhtikuun ensimmäisen Kotiliesi-katsauksen ns. Vanhat jutut-osiossa. Kotiliettä sitten taas huhtikuun  lopussa :)                                                                                                                              

7.4.2010

Ja puro sanoi, puli-puli...

Lomat on lusittu ja lumet sulaneet. Tai ainakin melkein. Nurmikkoa pääsisi jo rapsuttelemaan suurilta osin, mutta jätän sen ilon vielä viikonloppuun :) Sukulointireissulla pohjoisessa Savossa, pisti silmääni, että suuri määrä vanhojen rakennusten kattoja oli pudonnut sisään. Latoja, navettoja, riihiä, aittoja. Kyllä on surku.


Neljä päivää sitten, lunta oli vielä näin paljon.

Kelirikon takia tienvarsikasoille ei ole päästy ja haketta onkin ajettu pääasiassa omasta puskurivarastosta. Jatkuva traktori- ja kuorma-autoliikenne on saanut pihan kuplimaan siinä määrin, että puutarhan kulmalle syntyi ammottava aukko. Saimme siihen onneksi pari kuormaa mursketta aika nopeasti, olisi saattanut postipoika olla ihmeissään, ei siihen henkilöautolla olisi ollut mitään asiaa :)



Teeret puputtavat aamutuimaan, kuten kevätsoitimella kuuluukin ja pyllistelevät koivun latvoissa, koska pelto ei ole vielä sulana. Peipot näyttävät asettuneen taloksi ja Makkonenkin on muuttohommissa tuttuun pönttöönsä. Ulkona tuoksuu jo kevät !




2.4.2010

Pitkäperjantai

Vaikka pääsiäinen virallisesti alkoi kai palmusunnuntailta, meillä se alkoi kai eilen illalla. Jos mies vielä malttaisi pysyä kotihommissa (lähti poikasen kanssa vielä pienelle työkeikalle), voisi vaikka kuvitella, että on lomaa.


Hirveästi en jaksanut pääsiäisetä laittaa, pari kivaa kevästä kukkaa ja noita namusia. Onpahan sitten vähemmän kaappiin korjattavaa. Karkit varmaan häviää parempiin suihin, ennen kuin maanantaihin päästään...



Suunnitelmissa on poikasen huoneen remonttihommia, hieman maakuntamatkailua ja sukulointia. Muuten yritetään rentoutua ja tehdä kotihommia ihan kolmistaan.

I l o i s t a  pääsiäistä  k a i k i l l e  !

1.4.2010

Aprillia, aprillia !

Vielä en ole itse joutunut aprillipilan kohteeksi, mutta sain ällyytettyä miehen aamulla ihan kunnolla :) Mies oli kyseisestä asiasta niin harmissaan, että oli suoranainen ilo kertoa sen olevan vain huonoa pilaa...

Helpotus oli ilmeisen suuri, sillä mieheni kiitti minua hyvästä pilasta. Olen mä vaan aika kaamee noita-akka! :D

Näin kaunis aamurusko nousi idästä, aprillipäivänä vuonna 2005.

 
Hyvää aprillipäivää ja kiirastorstaita kaikille !

*Muoks, muoks. Pihapiiriin ilmestyi aamulla myös mustarastas. Selvä kevään merkki!