30.1.2010

Leipää ja sirkushuveja

Sähköt on pysyneet ja leivät on leivottu. Tein leivänpaistossa samalla empiiristä tutkimusta, paistamalla osan leivistä leivinuunissa ja osan sähköuunissa. Ero oli huomattava; maku ja rakenne olivat leivarileivissä "tasalaatuisempia", mutta täytyy myöntää, ettei sähköuunilimputkaan syömättä jää :)




Tässä hyvä ohje, jos joku muukin haluaa kokeilla. Ohjeen olen poiminut aikoinani jostain Marttojen vihkosesta. Tämä leipä säilyy todella hyvin, on helposti leikattavaa ja maku säilyy pakkasessakin. Voin suositella!

                                          Joulu / Siirappilimppu

  • 5 DL piimää
  • n. 6 DL ruisjauhoja
  • 5 DL siirappia
  • 100 G margariinia
  • 100 G hiivaa
  • 1 L maitoa
  • 3 RKL pomeranssinkuorta (itse laitoin 1 TL inkivääriä ja 1 TL neilikkaa)
  • 2 TL suolaa
  • 2,2 - 2,5 KG vehnäjauhoja

Imellä ruisjauhot piimässä muutaman tunnin  ajan. Lisää joukkoon siirappi, juokseva rasva, mausteet ja haalea maito, johon hiiva on liotettu. Alusta taikina vehnäjauhoilla kiinteäksi ja vaivaa, kunnes se irtoaa kulhon reunoista. Nostata hyvin lämpimässä.

Leivo taikinasta kuusi pientä tai neljä suurta limppua. Anna niiden nousta vielä pellillä.
Paista 200 *C, 50 - 60 minuuttia ja sivele heti uunista ottamisen jälkeen vesi-siirappiseoksella.

Itse teen aina puolikkaalla ohjeella, ja siitäkin tulee kolme isoa vuokaleipää. En ole esinostattanut leipiä enää ennen paistoa, kohoavat ihan hyvin ilmankin.

Huomenna olisikin luvassa "sirkushuveja", menemme katsomaan rallisprinttiä naapuripitäjään ja tarkoitus olisi myös vierailla mummolassa. Poikasen huoneen remonttia saimme myös hieman eteenpäin ja kävimme äsken ostamassa vielä muutamia puuttuvia tarvikkeita. Katsotaan missä vaiheessa se projekti taas etenee.

Ja kaikki, jotka tänään eivät vielä ehtineet bongailla lintuja, muistutukseksi, että pihabongaus -tapahtuma jatkuu vielä huomenna. Eikun tipuja tiirailemaan!

28.1.2010

Toissapäiväisen nettipimennon ja eilisten sähkökatkojen vuoksi, niin toimistotyöt, kuin blogin päivittäminenkin muodostui melko hankalaksi. Nyt kuitenkin netti suhii ja sähkötkin ovat pysyneet eilisen illan jälkeen :)

Aikaisemmin aina sähkökatkon tullessa, sitä viritteli innoissaan kynttilöitä, luomaan tunnelmaa ja pehmeää valoa. Näillä pakkasilla on tunnelma kaukana, kun yrittää pilkkopimeässä etsiä tuikkuja ja taskulamppua, peläten sähkökatkon kestävän ikuisesti ja putkien jäätyvän siltä seisomalta.



Keli on muutenkin ollut jotenkin outoa. Lapsuudestani muistan paukkupakkasilla olleen kirkasta ja  tyyntä, mutta tälläkin hetkellä mittari näyttää -25 raatia pakkasta ja myrskytuuli paukkuu nurkan päissä. Ei kivaa. Tuon lumitaakan alla, mitä metsät päällään kantaa, ei voi tietää metsänomistajille hyviä uutisia. Niistä sähkökatkoista puhumattakaan...Mutta, viikonlopuksi on luvattu kelien leuttonevan huomattavasti.

Tänään pääsin käymään yksin kaupungissa, kun mies kaitsi poikasta. Sain viettää oikein laatuaikaa itseni kanssa, eli miihailla ruokakaupassa niin kauan kuin huvittaa ja hoidella muutenkin asioita rauhassa. Hienoa :)

Tästä piristyneenä siivosin heti kotiin tultuani ja alustin leipomisvimmassani leipätaikinan. Päätin tehdä samaa tummaa vuokaleipää, mitä tein jouluksikin. Miksei imelää limppua voisi syödä arkenakin, jos siitä kerta tykkää :) Osan aion kuitenkin laittaa pakkaseen, niin ei pääsiäiseksi tarvitse sitä erikseen leipoa.

Ei muuta, kun leivän paistoon! :)

24.1.2010

Kotihommia

Eilen iltapäivällä kotiuduttiin sitten reissusta. Yksikin yö puhtaiden hotellilakanoiden välissä piristää kummasti, mutta paluu arkeen oli ankea. Kotiin tullessamme, kiristynyt pakkanen oli tehnyt taas tepposet. Uunimme oli yöaikaan sammunut, siitäkin huolimatta, että pappa päivysti "uunivahtina".




Siinä vaiheessa, kun kannoimme kamoja sisään, oli uuni saatu jo tulille ja pannuhuoneessa mittari näytti verkostoon lähtevän ruhtinaallisen 40 *C:n veden. Keittiössämme sitävastoin lämmintä oli huimat 13,5 *C... Ei ole vähään aikaan ollut näin hyistä tunnelmaa meidän tuvassa.



Täytyy sanoa, että viimeisen vuorokauden olemme tosissaan lämmittäneet tätä lopottia. Ennen kuin 240 m2 jo valmiiksi vähän huonosti lämmennyttä asuintilaa saadaan taas siedettäväksi elää ja olla, menee tovi jos toinenkin.

Saunassa pidettiin eilen tulia kolme tuntia, jotta saataisiin vähän sieltäkin lämpöä virtaamaan yläkerroksiin. Mies viritteli pannuhuoneessa kaikki kikkakolmoset, jyvälämmityksestä - lastulevyn palasiin, jotta pata nostaisi lämpöjä vähän nopeammin.

Lisäksi rahdattiin kaikki omat ja varastetut patterit ja lämpöpuhaltimet tohottamaan joka huoneeseen, sekä tietysti lämmitettiin tuvan uuni. Tuli mieleen, että nyt auttaisi kovasti, jos kivijalka olisi kunnolla lumettu...


Mies ravasi illan mittaan pannuhuoneessa kohentelemassa tulia ja tuli luvanneeksi uuden, isomman kattilan sekä uuden ohjauskeskuksen ja syöttölaitteet hakejärjestelmäämme. Jep, sitä odotellessa...

Mutta nyt asianlaita alkaa olla mallillaan (annas, kun yö tulee, hrr!) Pullataikina kohoaa hyvää vauhtia uunin pankolla ja poikanen vetelee vielä päivähirsiä. Jospa tämä taas tästä...




21.1.2010

Harmaita hiuksia ja toimistohommia

Tämän päivän ohjelmaan näyttäisi pahasti sisältyvän kirjanpitoa ja verolmoitusten täyttöä. Huoh. Pelkkä ajatuskin sukelluksesta "verolankettien" kiehtovaan maailmaan, saa aikaan jäykistyneet hartiat ja lievää verenpaineen nousua.




Olen tietoisesti lykännyt tätä työtä, mutta tiennyt toki tämän päivän vielä koittavan. Tänään otan itseäni niskasta kiinni ja setvin loput tositteet, päätän kirjanpidon, niin maa- kuin metsätaloudenkin osalta, ja lasken hymyssäsuin, paljonko sitä mahdollisesti ollaankaan tänä vuonna verottajalle velkaa.

Nämä tehtyäni olenkin jo varmasti sopivan rentoutunut ja orientoitunut tutustumaan myös omaan henkilökohtaiseen veroilmoitukseeni (P%*rk*L!!). Tämä jäänee varmuudella ensiviikkoon...

Huomen aamulla lähdemmekin hieman reissuun ja vietämme pienen miniloman oikein hotellissa. Tarkoituksena yrittää oikeasti levätä, touhuta perheen kesken ja kierrellä vähän kirppiksiä. Katsotaan löytyykö siltä matkalta sitten jotain kerrottavaa.

Toivottelen jo nyt hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille !

20.1.2010

Kotiliesi

Silloin tällöin on tullut luettua vanhoista Kotiliesi-lehdistä hauskoja mainoksia Hota-pulverista ynnämuista kaikenparantavista tropeista, joita jokaisessa kodissa tuli ennenvanhaan olla. Viime vuoden lopulla iski idea, että voisi olla hauska lukea lehteä nykypäivänä aina sen ilmestymisen aikoihin ja katsoa mitkä ovat olleet kulloisenkin kuukauden ja vuodenajan tärkeimmät jutut.




Lehti on siis tullut mieheni isomummolle, Miinalle, vuonna 1932 ja se on julkaistu kaksi kertaa kuukaudessa. Jatkossa aionkin poimia lehdestä omasta mielestäni kiinnostavimmat artikkelit ja hauskimmat mainokset teidän muidenkin iloksi :)

Ajatuksenani oli käsitellä vuoden 1932 koko vuosikerta, aloittaen tammikuusta. Koska aika näyttää taas rientäneen ja loppukuu jo häämöttää, aloitan tämän projektin heti helmikuun alusta. Sitä odotellessa !

19.1.2010

Vatsanpuruja

Meilläpäin on jotain outoa mahaflunssaa liikenteessä. Kuten tuntuu olevan myös blogiyhteisössä. Työmiehistä yksi lähti heti töihin tultuaan kotiin vatsan ruettua vellomaan kesken aamupalaverin.

Itselläni tämä alkoi eilen vatsanväänteillä ja huono olo on ollut koko tämän päivän. Lisäksi tähän liittyy jotain ihmeellistä niskan pakotusta. Voihan oksettavaan oloon olla syynä myös jumittavat hartiat.

Lintulaudalla ei ole vieläkään ollut asiakkaita, ainakaan pikkulintuja. Yksi närhi kävi läheisessä peukemännyssä tutkimassa tarjoiluja, muttei uskaltautunut lähemmäs.

Päivän ainoa piristys oli ikkunalaudalla olevan kaktuksen kukkiminen, sitä se huono hoito teettää :)




Jokatapauksessa pääpiirteissään huono päivä ja huono fiilis. Jospa sitä huomenna paremmalla tuurilla.

16.1.2010

Talipallo ja pullaa

Poikanen on muutamassa viikossa hurahtanut pulkkailuun ihan tosissaan. Tänään ulkoiltiinkin sitten ihan urakalla ja olimme ulkona lähes kaksi tuntia. Sain laitettua vähän huonolla hoidolla olleen lintulaudankin kuntoon, että on jotain evästäkin tarjolla, jos siihen joku tirppana sattuu eksymään.

Kävin kaivamassa aitasta tuon roikkuva-mallisen lintulaudan, kun en älynnyt sulan maan aikaan laittaa ruokinta-alustaa pystyyn. Viritin sen sitten piha-keinuun.

Keittiön ikkunasta onkin sitten hyvä tarkkailla siivekkäiden elämää kiikarin ja kameran avustuksella. Jouluseutuun laittamani kauralyhde on ollut yhden keltasirkun vierailun jälkeen koskemattomana. Odotellaan josko siihenkin ilmaantuisi lintuvieraita jossain vaiheessa.

Tänään sain myös leivottua viimeinkin sitä paljon puhuttua pullaa :) Tein pari pellillistä korvapuusteja sekä muutaman pyöreän pullan laskiaista varten valmiiksi pakkaseen. Ihmettelen vieläkin miten ne onnistuivat niin hyvin; tuli hyvä sitko, taikina kohosi hienosti ja oli tosi helppoa leipoa. Ei käy mulle usein...



Tässähän näitä

Eilen sain kiinnostavaa postia. (jonka postikuski oli rutannut laatikkoon kaksinkerroin, murh!). Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos lähetti pienriistakyselyn metsästysvuodesta 2009. Vaikka minun viime syksyn saaliini ei hirveästi saalistilastoja hetkautakaan, on kuitenkin aina mielekästä osallistua tällaisiin tutkimuksiin, varsinkin kun siitä on riistanhoidollista hyötyä.



Riistanhoidosta tulikin mieleeni, että oman pihapiirimme riistakantaa olisi syytä harventaa... Viime yönä oli nimittäin taas käyty harrastamassa puutarhanhoitoa. Omenapuun alaoksistoa oli silputtu lisää ja näemmä myös luumupuu sopii ristihuulen ruokavalioon. Lisäksi tämä pitkäkoipinen hortonoomi suunnittelee myös ruusujen leikkausta näin lopputalvesta...



Tämä kuva on parin vuoden takaa, mutta lieköhän asialla sama kaveri ?

14.1.2010

Mitäänsanomaton päivä

Voih, välillä tuntuu, että kun asiat alkavat mennä solmuun ne todenteolla menevät sitten umpisolmuun. Koko viikko on ollut töiden suhteen yhtä ahdistusta ja kiirettä. Kelien vaihtelu saa niin koneet kuin erinäiset tekniset laitteetkin epäkuntoon. Tämä on juoksuttanut miestä ja puhelin on piipannut yötämyöten.

Lisäksi toissailtana eräs työmiehemme peruutti kuorma-auton erään lämpökeskuksen hakevaraston siiloon. Peruutti sitten ihan sisälle asti. Auton peräosa putosi siiloon sen roikkuessa "mahansa" varassa ovensuussa. Tietenkin tämä olisi ollut juuri sen päivän viimeinen kuorma.

Koko yön kuorma-autoa tapeltiin neljän miehen ja neljän hydraulitunkin kanssa varastosta. Ei noussut. Itse en tietenkään osannut nukkua ja soittelin tunnin välein kysyen homman edistymistä. Mies tuli aamulla 04.30 kotiin, nukkui pari tuntia ja lähti jatkamaan. Ei paljon keskusteltu.

Jo yöllä homma oli välillä näyttänyt sen verta vaaralliselta ja toivottomalta miesten joutuessa menemään roikkuvan peräosan alle, että mies oli soittanut palokunnalle. Eivät tulleet. Olivat käskeneet soittaa hinauspalveluun...niin, varmaan tuollainen täydessä kuormassa oleva 30 tonnin painoinen kuorma-auto hinataan tuosta vaan jollain pikkupakulla "nahkoineen" ylös.Varsinkin kun paikalla oli jo ammattimiehet suuren, yli 80 tonnimetriä nostavan nosturiauton kanssa... ihan hupina vaan soitteli.

Mies tuli aamupäivällä takaisin, kun olivat vihdoin saaneet telkuttua romun ylös. En edes uskaltanut kysyä miten P*%&¨kana kuorma-auto oli. Ilmeisesti laittoa on tiedossa, ei se oikein omin voimin ollut pajalle kulkenut. Mies söi ja painui nukkumaan, itsekin uuvahdin huonosti nukutun yön jälkeen ja otin torkut poikasen mennessä päiväunille. Herättelin miestä sitten iltapalalle, ettei ihan mene rytmi sekaisin.



Välillä on kyllä aika turhauttavaa, kun en itse voi auttaa töissä, vaikka näen, että toinen on todella väsynyt. Ja joskus mies sanookin, että voisi jäädä poikasen kanssa kotiin ja minä hoitaisin hommat. Nyt lapsen synnyttyä työmäärä tuntuukin varmasti suuremmalta, kun en ole enää konkreettisesti avittamassa tuolla "konehommissa".

Tänään ollaan jo oltu jotenkuten valvomisesta tolkuissa. Ajattelin sitten piristykseksi leipoa pullaa, kun kerrankin kotona oli sekä hiivaa, että kanamunia. No, ei ollut sitten vehnäjauhoja. Ihan pikkujuttu vain jos aikoo leipoa ylipäätään mitään. Parin tunnin päästä tästä inspiraatiosta, mies soittelee kaupungilta, että tarvitseeko kaupasta mitään? "No, joo..ei oikeestaan, kaikkea on ja huomennahan sitä jo mennään kaupoille kuitenkin. Tai hei! Toisitko maitorahkaa?" Maitorahkaa? En sitten älynnyt vehnäjauhoja pyytää...Hyvä minä.

Tämä päivä on juuri niitä päiviä, kun ei ole ihan varma onko hereillä vai unessa. Mitään ei saa aikaiseksi, sitä olevinaan tekee jotain ja todellisuudessa siirtelee vain jotain tavaroita pöydältä toiselle.

Toivottavasti viikonloppuna myös mies ehtisi lepäilemään, eikä olisi jotain juoksua kokoajan. Huomenna sitten ihmisten ilmoille ja kaupalle, niin, ostamaan niitä VEHNÄJAUHOJA !

*muoks* Korjailin vähän kirjoitusvirheitä..

12.1.2010

Koira nimeltä Supi

Käytiin poikasen kanssa pulkkailemassa ja ehkä vähän myös etsimässä rottaa. Ei löytynyt rottaa, mutta löytyi oletettu syy rotan ennenaikaiseen poistumiseen tästä elämästä. Vaikka mielessäni veikkasin suurella todennäköisyydellä tämän ylilihavan vilja-rotan kuolleen ylensyöntiin, on todennäköisempi kuolinsyy kohtaaminen toisen tauteja levittävän otuksen kanssa. Nimittäin supikoiran.

Paikalla mihin rottaparan jäljet hangessa loppuivat, oli kamppailun merkkejä sekä jonkinverran verta. Ilmeisesti aamuyön tunteina tapahtunut kohtaaminen oli keskeytynyt miehen pihalletuloon, koska saalis oli jäänyt syömättä. Supikoiran jäljet johtivat tienreunaa myöten pois pihasta.





Kuvan supikoira ei liity tapaukseen

Tämä kaikki edellämainittu on vain minun olettamustani ja voi tietysti olla myös vilkkaan mielikuvituksen tuotetta :) Käsittääkseni supikoirat nukkuvat talviunta, mutta voi olla, että leuto keli on voinut saada sen heräämään ruoan hakuun...

Jokatapauksessa, minulla on kutina, että palaamme rotta-keskusteluun vielä kevään mittaan. Ainakin jos vanhat merkit pitävät paikkansa...

Muita päivän pulkkaretken havaintoja olivat korppi (kraakunta), kärppä (yli vrk vanhat jäljet), rusakko (syönyt omenapuun alaoksat) sekä metsähiiret ja -myyrät koloineen. Tihulaisia nekin, mutta nuo onkalot ovat söpöjä :)


                                                   Hiirulaisten kotiovelta

Voihan rotta !

Postilaatikolla asioidessani huomasin muutamia närhiä navetan edustalla nokkimassa maata. Siinä ei ole mitään ihmeellistä sinänsä, niitä kun usein on pihalla syömässä milloin mitäkin. En kiinnittänyt lintuihin sen suurempaa huomiota, niiden lehahtaessa läheiseen vaahteraan.

Jatkoin askareitani sisällä ja siivolin keittiötä poikasen mennessä päiväunille. Appiukko ajoi pihaan ja taas linnut nousivat puihin, silloin vasta rupesin miettimään, että mitähän ne mahtoivat maasta syödä. Mietin olisiko traktorin renkaiden mukana kulkeutunut navetasta muutamia jyviä, joita ne sitten popsisivat, ahneita kun ovat. Sitten appiukko peruutti, nousi autosta ja tutki maata. Minäkin kiinnostuin ja tungin naamani melkein kiinni keittiön ikkunaan :D

Appeni näki minut ja noukki jotain maasta. Minä olin ikkunassa varmaan ihan kysymysmerkkinä ja haavi auki. Samalla kuin ilvehdin ja huidoin että, " m-i-t-ä ? mi - kä siel - lä on  ?? ", hän nosti maasta isoimman näkemäni ROTAN ROTISKON ja roikutti sitä hännästä ja nauroi. KÄÄK !! Minä huidoin pantomiimia ikkunassa ja muodostin suullani ilmeisesti jotain ymmärrettävän tapaista, sillä appeni lähti kiltisti kiikuttamaan sitä jonnekin pellon laitaan. Yäääk!

Okei, rotat ovat maalla arkipäivää ja tiedostan, ettemme pääse niistä eroon, niin kauan kuin meillä säilytetään viljaa. Niitä on myrkytetty ja loukutettu ja vaikka mitä. Välillä kanta vähenee ja välillä niitä on enemmän. Niiden kulkureitit tiedetään ja pahimpaan aikaan olen samasta loukusta käynyt tunnin välein hakemassa raadon. Mutta, nykyisin, poikasen synnyttyä haluaisin niistä iljettävistä suomuhännistä vain yksinkertaisesti eroon. Pelkään varmaan niiden mahdollisesti kuljettamia tauteja, enkä halua niiden ryhtyvän tunkemaan myös päärakennukseen.

En tiedä mikä rotan oli tappanut, oliko se saanut sivuosumaa auton renkaasta vai oliko sillä vain tullut muuten "tunnit täyteen". Mene ja tiedä, pääasia, että niitä on meidän nurkissa yksi vähemmän...

Tekisi mieleni etsiä rotta käsiini ja tutkia sitä tarkemmin. Saatanpa tuoda todistusaineistoa tekstin liitteeksi jos vain löydän sen jyrsijän...hmm.

11.1.2010

Inspiraatiota odotellessa

Aamu alkoikin leppoisassa säässä ilmojen lauhduttua (maaseudulla asuminen suorastaan velvoittaa keskusteluun kulloisestakin säätilanteesta, eikö vain:) ) . Viikonlopuksi suunnitellut remonttihommat..ööö...tavallaan jäivät odottamaan taas uuden inspiraation iskemistä...:)

Yli viikon jatkunut pakkanen sai minut ja poikasen pysyttelemään tiiviisti sisätiloissa, eikä monenakaan päivänä liiemmin ulkona liikuttu, ainakaan huvin vuoksi. Liian sisällä olon aiheuttaman orastavan mökkihöperyyden karkoittamiseksi mies päätti kuskata perheensä ulkomaailmaan.



Kuten moni muukin blogeissaan, myös minä jaksan ihastella tätä Suomen talvea. Postikorttimaisemia, pilvipoutaa ja kuuran kuorruttamia metsiä. On se vaan niin lumoavaa.




Lauantai menikin sitten mukavasti kyläillessä ja virkistäytyessä sosiaalisista suhteista. Sunnuntaina vain ihasteltiin upeaa keliä ja pärryyteltiin hieman moottorikelkalla, jotta poikanenkin tottuisi moisen menopelin ääneen. Olisi todella ollutkin sääli tuhlata viikonloppu haisevien levyseinien tai kulahtaneen muovimaton kääntämiseen.

Mutta, arki on koittanut ja päivän ohjelmassa on vielä kaupunkireissua sekä illalla kokous. Hyvää työviikkoa meille kaikille ja tervetuloa kaikki Te uudet lukijat !


8.1.2010

Remonttihommia

Tulevana viikonloppuna olisi tarkoitus viimeinkin saada poikasen kammarin remonttia eteenpäin. Huoneen tyhjensimme jo reilu kuukausi sitten ja mies raotti vähän lastulevyn kulmaakin, nähdäkseen mitä hirsiseinälle kuuluu. Siihen se sitten jäikin. Pari kertaa olemme käyneet kaupungissa kiertelemässä ja katselemassa maaleja ja ei-oota.

Poikasen kammari on talon pohjoisen puoleisessa päädyssä ja siihen on myös oma sisäänkäyntinsä. Tämä nurkkakammari on toiminut aina aiemmin talon "nuorenparin" huoneena ja oli alunperin vain puolet sen nykyisestä koosta.

Oman sisäänkäynnin ja tämän tilan läpi ohjattiin arvovaltaisemmat vieraat saliin kestittäviksi. Nykyisin "salissa" on makuuhuoneemme ja salin paikkakin on siirtynyt ajan saatossa lähemmäs tupaa ja keittiötä, niinkutsuttuun välikammariin.

Vielä 50-luvulla huoneen eteisestä johtivat portaat vinttiin ja sitä lämmitettiin pönttöuunilla. Nyttemmin huone käsittää reilut 10 m2 yhtenäistä tilaa. Uunikin on purettu.





Viimeisimpänä kamari on ollut käytössä miehen siskon makuukamarina ja sen jälkeen miehen työhuoneena. Tästä huoneesta muutimme toimistomme tänne nykyiseen tilaan, vintin eteiseen.

Jonkinlainen ideakin huoneen ulkonäöstä alkaa pikkuhiljaa hahmottua, mutta työhön on ollut vain jotenkin hankala tarttua. Osasyynä tähän on varmasti viimeissimmästä, suuremmasta remontista jäänyt väsymys, sekä varmastikin myös ajan puute. Kellariremontin valmistumisesta (no, myönnetään, ettei se ihan viimeistelty ole vieläkään..) on vasta vähän aikaa ja se söi niin valuuttaa, kuin hermojakin. Mutta siitä projektista laitan materiaalia jos joskus jaksan...

6.1.2010

Loppiainen, Joulun loppu.

Kirjoitinkin jo aiemmassa postauksessani joulun tältä vuodelta käsitellyksi, ja nyt se sitten virallisesti pitäisi olla ohi. Keräsin loput jouluromut ja -koristeet laatikkoon odottamaan seuraavaa Juhlaa.




Tuo vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyvää omenalaatikkoa on muuten käytetty joulukoristeiden säilytykseen niin kauan kuin minä jaksan muistaa, siis lähes 30 vuotta. Muistan isäni kertoneen, että ukkini haki suurperheelle laatikko tolkulla punaisia omenoita aina jouluksi. Laatikon koristeineen "perin" kun muutin pois kotoa, nyt se sisältääkin sitten hyvin sekalaisia koristeita useilta eri vuosikymmeniltä.


Aamulla lämmittelin tuvan leivinuunin paukkupakkasten kunniaksi ja lueskelin odotellessa miehen isoäidin emäntäkoulun aikaista opusta kodinhoidosta. Kirjanen on Maatalousseurojen Keskusliiton julkaisema ja se on painettu vuonna 1941.



Ajattelinkin aiheeseen liittyen etsiä kohdan, jossa käsitellään, yllätys - yllätys, kodin lämmitystä :)

" Kylmää leivinuunia lämmitetään varovasti, ettei se halkeile. Puut ladotaan uuniin ja sytytetään suun puolesta. Kun puut ovat palaneet kekäleiksi, vedetään ne eteen ja suuluukku pannaan kiinni niin, että arina lämpenee tasaisesti. Kekäleiden hiivuttua vedetään ne pois. Lämpöä voi kokeilla esim. suolalla. Liian kuumassa uunissa se räiskyy kovin..."

Meidän leivarin lämmittäminen ei ihan noilla pika-ohjeilla olisi kyllä meikäläiseltä sujunut :) Kirjassa on muitakin hyviä niksejä kodinhoitoon ja osa on vielä tänäkin päivänä ihan käyttökelpoisia. Ihan sopivaa luettavaa meikäläiselle, ohjeetkin kun on rautalankamalliin. Pula-aika huokuu ohjeistuksessa kyllä vahvasti, mikä ei ole ollenkaan huono asia muistaa tässä yltäkylläisessä nykyelämässä.

Vaikka meillä vesikeskuslämmitys hoitaakin (niin jos hoitaa) peruslämmityksen, tulee leivinuunia lämmitettyä karuimmilla keleillä parinkin päivän välein. Ennen vanhaan uunia lämmitettiin kuitenkin joka päivä, usein myös kesäisin, ihan jo ruoan laitonkin vuoksi. Mietin, että on se vaan helppoa asua sähköhella- aikakaudella. Tuossa puilla lämmittämisessä on kuitenkin aina oma hommansa, tai lähinnä oma odottelunsa. Mutta jotain hyötyäkin; sain nimittäin "samoilla lämpösillä" tehtyä makaroonilaatikon päiväruoaksi.



5.1.2010

Pihabongaus

Luontainen kiinnostus siivekkäisiin ja muihin metsäneläviin ja minulla on ollut jo lapsesta saakka ja jonkinmoista bongailua harrastan joka päivä, pitämällä vain yksinkertaisesti silmät auki (ja kiikarit hollilla). Silti on mukava osallistua vuosittaiseen Birdlifen järjestämään Pihabogaustapahtumaan , joka järjestetään tänä vuonna viidennen kerran.

Aiempina vuosina on saldoni ollut 5-6 lajia, mutta tänä vuonna on tunne, että määrä ja pienemmäksi. Syynä tähän on se, että en ole tänä vuonna niin ahkerasti harrastanut lintujen talviruokintaa, kuin aikaisempina vuosina. Mutta, vielä ehtii jokainen väsätä kunnon tarjottavat ennen tammikuun viimeistä viikonloppua ! Ja voisihan sen yhden tunnin viettää pöllömminkin...


"Makkonen" pakkasella.



4.1.2010

Erkkitapion arpa on heitetty !

Mies yllätti iloisesti tuomalla tuliaisia kaupungista. Ei siinä mitään, onhan se ennenkin tuonut tuliaisia, mutta tämä yllätti. Mies oli työasiaoissa kaupungilla, ennen toista tapaamista oli jäänyt aikaa ja mitä tekee meidän isäntä? Suuntaa kirpputorille !

Kirpputoreja on kierretty koko perheen voimin ennenkin, mutta isännän puoleen melko pitkin hampain. Ajatus siitä, että mies menee moiseen paikkaan vapaaehtoisesti, "työajalla" ja ostaakin jotain, saa suun hymyyn :) Taitaa se niillä sittenkin ihan mielellään käydä...hmm.





Tuomisena oli ihana Erkkitapio Siiroisen suunnittelema noppapullo, eli virallisti sanottakoon 'Arpa on heitetty' . Ja vielä amberin värisenä :) Huoh, ei mulle tarviikkaan tuoda mitään kukkia !



Varpaat jäässä vol. II

Tänä aamuna emme heränneen NIIN hyiseen aamuun kuin eilen, mutta tämä johtui vain siitä, että ulkona oli vain - 10 *C pakkasta ja hentoa lumisadetta. ( mutta ei varmaan tarvitse tässä erikseen mainita oliko hallin kupeessa sijaitsevassa pienemmässä rakennelmassa, jota pannuhuoneeksikin kutsutaan, oleva keltainen, peltikuorinen, lämpöeristetty laatikko, taas yön aikana sammunut.) Tämä pieni laatikko, pannu, pata, uuni, kattila, you name it, on muodostumassa pieneksi murheenkryyniksi taas kelien vaihdellessa. Kaikki nuo edellä mainitut sanat antavat ymmärtää, että tämä mystinen, pieni, keltainen laatikko tuottaisi lämpöä, lämpöä ?. Niijustiisa...

Kävin eilen illan kähmyssä lumeamassa loput etelänpuolen kivijalasta. No, eipä tuo kuitenkaan kauheasti lämmittänyt jalkapohjaa tänäkään aamuna. Mies sanoi, että  " kyllä se siitä, annetaan tekkeytyä." No, annetaanpa tekkeytyä vaan ja laitetaan poikaselle toppahaalari ja villahanskat lattialeikkeihin.(?) Oppisi jo hittovie konttaamaan, pysyisi edes pirpana lämpimänä :) !



Mies lähti aurailemaan yön aikana sataneita lumia ja me päätimme poikasen kanssa uskaltaa näyttää nokkamme pihalle. Poikanen sai joululahjaksi mm. upean pulkan, jolla kelpaa päästellä leudossa pakkassäässä. Kävimme tiensuussa toteamassa kynttilämme sammuneen ja koko lyhty oli melkein hautautunut lumeen. Osasyynä, lumisateen lisäksi, tähän lienee aura-auto...




Vaikka arki taas raksuttaa, oli ulkona hiljaista ja rauhallista. Pulkka luisti hyvin ja lunta sateli hiljalleen. Jotenkin tuntui, että aika oli pysähtynyt ja jäänyt junnaamaan joulunpyhiin. Ei edes hiiren hyppyä. Metsä ja luonto näytti ainakin vielä nukkuvan talviunta ja metsäneläinten joulurauha näkyi jatkuvan. Hyvä niin.






Poikanen simahti rankan "kelkkailun" vuoksi melkein heti kun palasimme kotiin. Ajattelin käydä jo nyt joulukuusen ja muiden koristeiden kimppuun, vaikka kuusesta on luovuttu yleensä vasta loppiaisena. Tänä vuonna olin laiska enkä tullut koristelleeksi kuin tuvan ja keittiön, joten ei noita kamalasti ole pakattavana. Miehen sisko oli tehnyt jouluksi niin koreita pipareita, etten itse raaskinut syödä niitä yhtään. (No, okei. yhdestä söin puolet) Päätin pelastaa viimeiset piparkakut "tuleville sukupolville" ja tehdä niistä kuusenkoristeita :) tulikin mieleeni, ettei niitä kannata viedä vintille muiden koristeiden tavoin, saattavat vielä päätyä kotihiiren suihin!




Kiitokset vielä Minsulle !


Vielä on loppiainen edessä, mutta minun puolesta voimme tässä vaiheessa sanoa joululle hyvästit. Kuten täällä on tapana sanoa; "Palataan syssymmällä asiaan ! "



3.1.2010

Varpaat jäässä !

Aamu alkoi mitä ihanammin. Talon nurkkia paukuttaa -23*C pakkanen ja meidän uuni oli sammunut. JIHUU ! Onneksi mies kömpi peiton alta ilman neuvotteluja ja painui pihan poikki pannuhuoneeseen. Me saimme poikasen kanssa tuhista vielä tovin peittojemme alla. Saimme muuten siskon porukoilta joululahjaksi aivan ihanan tuplaleveän täkin, se on aivan mahtavan paksu, lämmin ja raskas. Ja tulee muuten tarpeeseen !

Siitä tulikin mieleeni, että talon ympärys pitäisi lumeta. Lunta on vaan niin vähän paikoitellen, että sitä pitäisi jaksaa kuskata kolalla kauempaa, jotta saataisiin kaikki kivijalka lumettua. Talon eteläpäädyssä kivijalkaa on korkeimmillaan lähes metri ja tietenkin juuri siinä päässä tuuli muovailee lumen aina tuiskupenkaksi omenapuun juurelle niin, että seinustalla nurmikko paistaa. Hyvähän siitä on sitten "raapia"  tuulen tuketta seinustalle. Helekatin rossipohjat ! Kyllä muuten tuulettuu !!


Tämä on ulkoeteisestä, ei meillä sentään sisällä NÄIN kylmä ole ! :)



2.1.2010

Aloitus

Nyt tässä sitten tehdään sitä mitä on aina jaksettu ihmetellä. Bloggaamista. Mhyh. Kaikkeen sitä sortuu.

Katsotaan mikä tästä tulee ja miten intensiivistä päivitys tulee olemaan. Kuitenkin ajatuksena tarinoida lähinnä omaksi iloksi ja eletyn elämän arkistoksi.

Lottorivit on tehty, maha on täynnä iltapalasta ja vessasta kuuluu miehen lurittelua, kun ovat poikasen kanssa iltapesulla : " Sitte vielä pestään vähän naamaakin, ja sitten pitäis pestä vielä perperiki, jee,jee, jee. Onkos meillä tässä missä pyyheet-tää-ää-ää. Jee, jee jee. Sitten pitää kuivata nämä varpaatkin... tiditidi-tiditidi- jee, jee, jee..." Voi elämä! On ne Ihania.