Kirjoitinkin jo aiemmassa postauksessani joulun tältä vuodelta käsitellyksi, ja nyt se sitten virallisesti pitäisi olla ohi. Keräsin loput jouluromut ja -koristeet laatikkoon odottamaan seuraavaa Juhlaa.
Tuo vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyvää omenalaatikkoa on muuten käytetty joulukoristeiden säilytykseen niin kauan kuin minä jaksan muistaa, siis lähes 30 vuotta. Muistan isäni kertoneen, että ukkini haki suurperheelle laatikko tolkulla punaisia omenoita aina jouluksi. Laatikon koristeineen "perin" kun muutin pois kotoa, nyt se sisältääkin sitten hyvin sekalaisia koristeita useilta eri vuosikymmeniltä.
Aamulla lämmittelin tuvan leivinuunin paukkupakkasten kunniaksi ja lueskelin odotellessa miehen isoäidin emäntäkoulun aikaista opusta kodinhoidosta. Kirjanen on Maatalousseurojen Keskusliiton julkaisema ja se on painettu vuonna 1941.
Ajattelinkin aiheeseen liittyen etsiä kohdan, jossa käsitellään, yllätys - yllätys, kodin lämmitystä :)
" Kylmää leivinuunia lämmitetään varovasti, ettei se halkeile. Puut ladotaan uuniin ja sytytetään suun puolesta. Kun puut ovat palaneet kekäleiksi, vedetään ne eteen ja suuluukku pannaan kiinni niin, että arina lämpenee tasaisesti. Kekäleiden hiivuttua vedetään ne pois. Lämpöä voi kokeilla esim. suolalla. Liian kuumassa uunissa se räiskyy kovin..."
Meidän leivarin lämmittäminen ei ihan noilla pika-ohjeilla olisi kyllä meikäläiseltä sujunut :) Kirjassa on muitakin hyviä niksejä kodinhoitoon ja osa on vielä tänäkin päivänä ihan käyttökelpoisia. Ihan sopivaa luettavaa meikäläiselle, ohjeetkin kun on rautalankamalliin. Pula-aika huokuu ohjeistuksessa kyllä vahvasti, mikä ei ole ollenkaan huono asia muistaa tässä yltäkylläisessä nykyelämässä.
Vaikka meillä vesikeskuslämmitys hoitaakin (niin jos hoitaa) peruslämmityksen, tulee leivinuunia lämmitettyä karuimmilla keleillä parinkin päivän välein. Ennen vanhaan uunia lämmitettiin kuitenkin joka päivä, usein myös kesäisin, ihan jo ruoan laitonkin vuoksi. Mietin, että on se vaan helppoa asua sähköhella- aikakaudella. Tuossa puilla lämmittämisessä on kuitenkin aina oma hommansa, tai lähinnä oma odottelunsa. Mutta jotain hyötyäkin; sain nimittäin "samoilla lämpösillä" tehtyä makaroonilaatikon päiväruoaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti