28.1.2010

Toissapäiväisen nettipimennon ja eilisten sähkökatkojen vuoksi, niin toimistotyöt, kuin blogin päivittäminenkin muodostui melko hankalaksi. Nyt kuitenkin netti suhii ja sähkötkin ovat pysyneet eilisen illan jälkeen :)

Aikaisemmin aina sähkökatkon tullessa, sitä viritteli innoissaan kynttilöitä, luomaan tunnelmaa ja pehmeää valoa. Näillä pakkasilla on tunnelma kaukana, kun yrittää pilkkopimeässä etsiä tuikkuja ja taskulamppua, peläten sähkökatkon kestävän ikuisesti ja putkien jäätyvän siltä seisomalta.



Keli on muutenkin ollut jotenkin outoa. Lapsuudestani muistan paukkupakkasilla olleen kirkasta ja  tyyntä, mutta tälläkin hetkellä mittari näyttää -25 raatia pakkasta ja myrskytuuli paukkuu nurkan päissä. Ei kivaa. Tuon lumitaakan alla, mitä metsät päällään kantaa, ei voi tietää metsänomistajille hyviä uutisia. Niistä sähkökatkoista puhumattakaan...Mutta, viikonlopuksi on luvattu kelien leuttonevan huomattavasti.

Tänään pääsin käymään yksin kaupungissa, kun mies kaitsi poikasta. Sain viettää oikein laatuaikaa itseni kanssa, eli miihailla ruokakaupassa niin kauan kuin huvittaa ja hoidella muutenkin asioita rauhassa. Hienoa :)

Tästä piristyneenä siivosin heti kotiin tultuani ja alustin leipomisvimmassani leipätaikinan. Päätin tehdä samaa tummaa vuokaleipää, mitä tein jouluksikin. Miksei imelää limppua voisi syödä arkenakin, jos siitä kerta tykkää :) Osan aion kuitenkin laittaa pakkaseen, niin ei pääsiäiseksi tarvitse sitä erikseen leipoa.

Ei muuta, kun leivän paistoon! :)

3 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Sähköt on pätkineet täälläkin, onneksi vain pätkineet!
Meillä tykätään imelästä leivästä ympäri vuoden :)

Pau kirjoitti...

Oijoijoi. Kaunis kuva. On mukava lukea jutusteluasi maalla asumisesta siitä toisesta, (tutusta) relistisemmasta näkökulmasta! Pidän peukkuja, että sähkövirta jatkuu tasaisena.

Siiri kirjoitti...

Pau; Kiitos kommentistasi! Kyllä täällä elämän realiteetit useinkin iskevät päin kasvoja :)

Auraamattomat tiet ja sähkökatkot ovat arkipäivää, tänäänkin.