Mitäänsanomaton päivä

Voih, välillä tuntuu, että kun asiat alkavat mennä solmuun ne todenteolla menevät sitten umpisolmuun. Koko viikko on ollut töiden suhteen yhtä ahdistusta ja kiirettä. Kelien vaihtelu saa niin koneet kuin erinäiset tekniset laitteetkin epäkuntoon. Tämä on juoksuttanut miestä ja puhelin on piipannut yötämyöten.

Lisäksi toissailtana eräs työmiehemme peruutti kuorma-auton erään lämpökeskuksen hakevaraston siiloon. Peruutti sitten ihan sisälle asti. Auton peräosa putosi siiloon sen roikkuessa "mahansa" varassa ovensuussa. Tietenkin tämä olisi ollut juuri sen päivän viimeinen kuorma.

Koko yön kuorma-autoa tapeltiin neljän miehen ja neljän hydraulitunkin kanssa varastosta. Ei noussut. Itse en tietenkään osannut nukkua ja soittelin tunnin välein kysyen homman edistymistä. Mies tuli aamulla 04.30 kotiin, nukkui pari tuntia ja lähti jatkamaan. Ei paljon keskusteltu.

Jo yöllä homma oli välillä näyttänyt sen verta vaaralliselta ja toivottomalta miesten joutuessa menemään roikkuvan peräosan alle, että mies oli soittanut palokunnalle. Eivät tulleet. Olivat käskeneet soittaa hinauspalveluun...niin, varmaan tuollainen täydessä kuormassa oleva 30 tonnin painoinen kuorma-auto hinataan tuosta vaan jollain pikkupakulla "nahkoineen" ylös.Varsinkin kun paikalla oli jo ammattimiehet suuren, yli 80 tonnimetriä nostavan nosturiauton kanssa... ihan hupina vaan soitteli.

Mies tuli aamupäivällä takaisin, kun olivat vihdoin saaneet telkuttua romun ylös. En edes uskaltanut kysyä miten P*%&¨kana kuorma-auto oli. Ilmeisesti laittoa on tiedossa, ei se oikein omin voimin ollut pajalle kulkenut. Mies söi ja painui nukkumaan, itsekin uuvahdin huonosti nukutun yön jälkeen ja otin torkut poikasen mennessä päiväunille. Herättelin miestä sitten iltapalalle, ettei ihan mene rytmi sekaisin.

Välillä on kyllä aika turhauttavaa, kun en itse voi auttaa töissä, vaikka näen, että toinen on todella väsynyt. Ja joskus mies sanookin, että voisi jäädä poikasen kanssa kotiin ja minä hoitaisin hommat. Nyt lapsen synnyttyä työmäärä tuntuukin varmasti suuremmalta, kun en ole enää konkreettisesti avittamassa tuolla "konehommissa".

Tänään ollaan jo oltu jotenkuten valvomisesta tolkuissa. Ajattelin sitten piristykseksi leipoa pullaa, kun kerrankin kotona oli sekä hiivaa, että kanamunia. No, ei ollut sitten vehnäjauhoja. Ihan pikkujuttu vain jos aikoo leipoa ylipäätään mitään. Parin tunnin päästä tästä inspiraatiosta, mies soittelee kaupungilta, että tarvitseeko kaupasta mitään? "No, joo..ei oikeestaan, kaikkea on ja huomennahan sitä jo mennään kaupoille kuitenkin. Tai hei! Toisitko maitorahkaa?" Maitorahkaa? En sitten älynnyt vehnäjauhoja pyytää...Hyvä minä.

Tämä päivä on juuri niitä päiviä, kun ei ole ihan varma onko hereillä vai unessa. Mitään ei saa aikaiseksi, sitä olevinaan tekee jotain ja todellisuudessa siirtelee vain jotain tavaroita pöydältä toiselle.

Toivottavasti viikonloppuna myös mies ehtisi lepäilemään, eikä olisi jotain juoksua kokoajan. Huomenna sitten ihmisten ilmoille ja kaupalle, niin, ostamaan niitä VEHNÄJAUHOJA !

*muoks* Korjailin vähän kirjoitusvirheitä..