Postilaatikolla asioidessani huomasin muutamia närhiä navetan edustalla nokkimassa maata. Siinä ei ole mitään ihmeellistä sinänsä, niitä kun usein on pihalla syömässä milloin mitäkin. En kiinnittänyt lintuihin sen suurempaa huomiota, niiden lehahtaessa läheiseen vaahteraan.
Jatkoin askareitani sisällä ja siivolin keittiötä poikasen mennessä päiväunille. Appiukko ajoi pihaan ja taas linnut nousivat puihin, silloin vasta rupesin miettimään, että mitähän ne mahtoivat maasta syödä. Mietin olisiko traktorin renkaiden mukana kulkeutunut navetasta muutamia jyviä, joita ne sitten popsisivat, ahneita kun ovat. Sitten appiukko peruutti, nousi autosta ja tutki maata. Minäkin kiinnostuin ja tungin naamani melkein kiinni keittiön ikkunaan :D
Appeni näki minut ja noukki jotain maasta. Minä olin ikkunassa varmaan ihan kysymysmerkkinä ja haavi auki. Samalla kuin ilvehdin ja huidoin että, " m-i-t-ä ? mi - kä siel - lä on ?? ", hän nosti maasta isoimman näkemäni ROTAN ROTISKON ja roikutti sitä hännästä ja nauroi. KÄÄK !! Minä huidoin pantomiimia ikkunassa ja muodostin suullani ilmeisesti jotain ymmärrettävän tapaista, sillä appeni lähti kiltisti kiikuttamaan sitä jonnekin pellon laitaan. Yäääk!
Okei, rotat ovat maalla arkipäivää ja tiedostan, ettemme pääse niistä eroon, niin kauan kuin meillä säilytetään viljaa. Niitä on myrkytetty ja loukutettu ja vaikka mitä. Välillä kanta vähenee ja välillä niitä on enemmän. Niiden kulkureitit tiedetään ja pahimpaan aikaan olen samasta loukusta käynyt tunnin välein hakemassa raadon. Mutta, nykyisin, poikasen synnyttyä haluaisin niistä iljettävistä suomuhännistä vain yksinkertaisesti eroon. Pelkään varmaan niiden mahdollisesti kuljettamia tauteja, enkä halua niiden ryhtyvän tunkemaan myös päärakennukseen.
En tiedä mikä rotan oli tappanut, oliko se saanut sivuosumaa auton renkaasta vai oliko sillä vain tullut muuten "tunnit täyteen". Mene ja tiedä, pääasia, että niitä on meidän nurkissa yksi vähemmän...
Tekisi mieleni etsiä rotta käsiini ja tutkia sitä tarkemmin. Saatanpa tuoda todistusaineistoa tekstin liitteeksi jos vain löydän sen jyrsijän...hmm.
3 kommenttia:
Voi ei, käly hyvä! Taas on rotta virheellisen maineensa uhri. Sehän on yksi siisteimmistä nisäkkäistä. Toki ymmärrän huolesi, enkä tod halua niitä lähelleni minäkään.
En ole kuullut rottien hyvästä maineesta, vaikka älykäs eläin kuulemma onkin. Minulla ja rotilla vaan taitaa sitten olla erilainen käsitys siisteydestä... :)
Meillä ei rottia ole nähty, ei ole sitä viljaakaan sen puoleen. No naapurin kuivurissa on tuossa aika lähellä. Myyriä ja hiiriä kyllä löytyy, mutta täällä taitaa olla niillä katovuosi. Viimeksi näin semmoisen loppukesästä.
Hui, puistattaakin ajatus isosta rotasta :)
Lähetä kommentti