Varpaat jäässä vol. II

Tänä aamuna emme heränneen NIIN hyiseen aamuun kuin eilen, mutta tämä johtui vain siitä, että ulkona oli vain - 10 *C pakkasta ja hentoa lumisadetta. ( mutta ei varmaan tarvitse tässä erikseen mainita oliko hallin kupeessa sijaitsevassa pienemmässä rakennelmassa, jota pannuhuoneeksikin kutsutaan, oleva keltainen, peltikuorinen, lämpöeristetty laatikko, taas yön aikana sammunut.) Tämä pieni laatikko, pannu, pata, uuni, kattila, you name it, on muodostumassa pieneksi murheenkryyniksi taas kelien vaihdellessa. Kaikki nuo edellä mainitut sanat antavat ymmärtää, että tämä mystinen, pieni, keltainen laatikko tuottaisi lämpöä, lämpöä ?. Niijustiisa...

Kävin eilen illan kähmyssä lumeamassa loput etelänpuolen kivijalasta. No, eipä tuo kuitenkaan kauheasti lämmittänyt jalkapohjaa tänäkään aamuna. Mies sanoi, että  " kyllä se siitä, annetaan tekkeytyä." No, annetaanpa tekkeytyä vaan ja laitetaan poikaselle toppahaalari ja villahanskat lattialeikkeihin.(?) Oppisi jo hittovie konttaamaan, pysyisi edes pirpana lämpimänä :) !

Mies lähti aurailemaan yön aikana sataneita lumia ja me päätimme poikasen kanssa uskaltaa näyttää nokkamme pihalle. Poikanen sai joululahjaksi mm. upean pulkan, jolla kelpaa päästellä leudossa pakkassäässä. Kävimme tiensuussa toteamassa kynttilämme sammuneen ja koko lyhty oli melkein hautautunut lumeen. Osasyynä, lumisateen lisäksi, tähän lienee aura-auto...

Vaikka arki taas raksuttaa, oli ulkona hiljaista ja rauhallista. Pulkka luisti hyvin ja lunta sateli hiljalleen. Jotenkin tuntui, että aika oli pysähtynyt ja jäänyt junnaamaan joulunpyhiin. Ei edes hiiren hyppyä. Metsä ja luonto näytti ainakin vielä nukkuvan talviunta ja metsäneläinten joulurauha näkyi jatkuvan. Hyvä niin.

Poikanen simahti rankan "kelkkailun" vuoksi melkein heti kun palasimme kotiin. Ajattelin käydä jo nyt joulukuusen ja muiden koristeiden kimppuun, vaikka kuusesta on luovuttu yleensä vasta loppiaisena. Tänä vuonna olin laiska enkä tullut koristelleeksi kuin tuvan ja keittiön, joten ei noita kamalasti ole pakattavana. Miehen sisko oli tehnyt jouluksi niin koreita pipareita, etten itse raaskinut syödä niitä yhtään. (No, okei. yhdestä söin puolet) Päätin pelastaa viimeiset piparkakut "tuleville sukupolville" ja tehdä niistä kuusenkoristeita :) tulikin mieleeni, ettei niitä kannata viedä vintille muiden koristeiden tavoin, saattavat vielä päätyä kotihiiren suihin!

Kiitokset vielä Minsulle !

Vielä on loppiainen edessä, mutta minun puolesta voimme tässä vaiheessa sanoa joululle hyvästit. Kuten täällä on tapana sanoa; "Palataan syssymmällä asiaan ! "