Paikalla mihin rottaparan jäljet hangessa loppuivat, oli kamppailun merkkejä sekä jonkinverran verta. Ilmeisesti aamuyön tunteina tapahtunut kohtaaminen oli keskeytynyt miehen pihalletuloon, koska saalis oli jäänyt syömättä. Supikoiran jäljet johtivat tienreunaa myöten pois pihasta.
Kuvan supikoira ei liity tapaukseen
Tämä kaikki edellämainittu on vain minun olettamustani ja voi tietysti olla myös vilkkaan mielikuvituksen tuotetta :) Käsittääkseni supikoirat nukkuvat talviunta, mutta voi olla, että leuto keli on voinut saada sen heräämään ruoan hakuun...
Jokatapauksessa, minulla on kutina, että palaamme rotta-keskusteluun vielä kevään mittaan. Ainakin jos vanhat merkit pitävät paikkansa...
Muita päivän pulkkaretken havaintoja olivat korppi (kraakunta), kärppä (yli vrk vanhat jäljet), rusakko (syönyt omenapuun alaoksat) sekä metsähiiret ja -myyrät koloineen. Tihulaisia nekin, mutta nuo onkalot ovat söpöjä :)
Hiirulaisten kotiovelta
2 kommenttia:
Luonnon tapahtumien seurailu on parasta mitä ulkona voi tehdä. Itse olen pienestä lapsesta lähtien, isäni opettamana oppinut tulkitsemaan eläinten jäljistä tapahtumia ja nyt on ihanaa opettaa samaa omille lapsille :) on ilo nähdä joella saukon jäljet ja kotkan liitelevän tontin yläpuolella.
Niina- Totta puhut, minä toivon myös, että osaisin siirtää saman tiedon myös omalle lapselle aikanaan ja ennenkaikkea kunnioituksen luontokappaleita kohtaan.
Toivottavasti sitä luontaista kiinnostusta näihin asioihin olisi tullut vähän perintönäkin :)
Lähetä kommentti