Vihdoinkin!

Meidän pihan ensimmäinen krookus putkahti vihdoin ja viimein kukkaan. On sitä sitten odotettukin. Nopea kierros kukkapenkkien ja puutarhan puolella paljasti, että myös kevätesikot olivat nupullaan. Maasta työntyivät sekä kielon, että tulppaanien alut. Ehkä tästä kesä vielä tulee! :)

Etupihan kivipenkki näytti vielä kovin ankealta. Ainavihantien kaverina on monivuotista perennaa ja vaihtelevasti yksivuotista, joten vihreyttä ja vehreyttä odotellaan pitkälle alkukesään. Muutenkin tämä penkki on muutosta vailla, olen lopen kyllästynyt siihen sekamelskaan mikä siinä joka kesä vallitsee.

Penkki on aamuauringon puolla, joten suurimman osan päivästä on varjoa. Varjon ja puolivarjon kasveja siihen kannattaisi laittaa, ehdotuksia otetaan vastaan. Lisäksi penkki kaipaisi ryhdikkyyttä. Etureunaan olen kahtena vuonna laittanut narsisseja, ensimmäiset mylläsivät myyrät ja toisen kerran sipuleista nousi yksi (?!?). Missälie vika, sipuleissa vaiko istuttajassa...ehkä se valon puute.

Nyt penkissä on mm. kuunliljaa ja suikeroalpia, jotka menestyvät hyvin. Ainakin kuunliljoja tulen lisäämään. Mietin laittaisinko kotkansiipeä myös toiseen päähän tasapainottamaan, hmmm, vaikeaa... Multa ainakin on kolmeen kesään painunut sen verran, että pitänee tilata isompi kuorma.

Pikainen kierros puutarhan puolella kertoi, että niin musta-, kuin punaherukankin  silmut olivat somasti pullollaan. Edellisillan vesisade on saanut myös pahoin kulahtaneen takapihan nurmikon vihertämään.

Omenapuu on hieman pidemmällä, kuin keltaluumu ja kriikunat. Viimevuoden luumusato oli erinomainen, maa on vieläkin litanaan luumun kiviä. Kun omaan käyttöön otetut ja kylälle jaetut luumut oli kerätty, puut  notkuivat edelleenkin sinistä herkkua.

 Maahan pudonneet luumut ovat sitten supikoiran ja muiden, ei-niin-kivojen, pihavieraiden vapaassa käytössä ja tämähän ei ole mukavaa. Ainakaan minusta, joka ei halua haravoida koko loppusyksyä supinp*skaa.

Koska mainio ulkoilukeli, sekä vaativa natina rattaissa jatkui, päätimme suunnata poikasen kanssa metsään. Metsässä tuoksui jo selkeämmin kesä ja kasvu tuntui olevan siellä pidemmällä.

Onhan se tosiasia, että luontaiseen lajistoomme kuuluvien kasvien tuleekin olla puutarhahorsmia pidemmällä :)

Voisin viettää päivän (tai pari) kiertelemällä metsiä, maita ja mantuja. Nyt jouduin tyytymään tutkimusmatkaan metsätieltä käsin, sillä pieni matkamumppanini ei ole vielä kovin maastokelpoinen :)

   Viikonloppuna viritämme kyllä kantorinkan ja lähdemme tutkimaan oikeasti luontoa :)

Koivunkääpä ja palmusammal

Nautitaan kaikki hienoista keleistä ja ulkoillaan !