Eilinen oli kuin olikin mitä mahtavin päivä, ulkohommia ajatellen. Sain raivattua pari kukkapenkkiä, joista jo krookukset pilkistelevät, ja puolet kesäliljapenkistä. Jätin homman tyynempään päivään, huomatessani myyrien ja hiirien talvipesiä vanhojen kasvujen alla.
Tavallisesti olen syksyisin jättänyt lakoontuneet versot talven yli penkkiin, jotta ne suojaisivat uusia versoja mahdollisten keväthallojen varalta. Tästä syystä en ole myöskään keväisin niitä turhan aikaisin poistanut uuden kasvun päältä.
Kärsinyt kesäliljapenkki ja raparperit
Joka kevät alta kuitenkin paljastuu näitä ällöttäviä rotanpesiä, joissa joskus on jopa kuolleita elikoita. Penkistä oli myös levitelty parista kohtaa multa hietikolle. Näiden perkkaaminen sitten keväisin aina nostaa mieleen tuon myyräkuume-asian. Kannattaisiko kuolleet versot syksyn tullen kuitenkin poistaa, etteivät mykrät pääsisi rakentelemaan talvipesiään?
Niin, siihen otsikkoon. Takapihan puutarhaa ympäröi hernepensasaita, joka on saanut kasvaa melko luonnonmukaisena. Sitä on jokunen vuosi aina katseltu, että pitäisi siistiä tai pitäisi leikata. No, nyt se sitten lähti.
Mies otti raivaussahan ja minä päätin kohdan, mistä sahataan. Aika radikaali veto meiltä molemmilta, mutta tuolle ei taitanut enää mitään muuta, sillä tarvittavia leikkauksia ei oltu tehty vuosiin.
Myös marjapensaat vaativat hieman hoitoa...
Aidan kaatamiseen meni puolisen tuntia ja toinen mokoma risujen keräämiseen, tällä asiaan kuuluvalla puutarhakoneella :) Kummallakaan ei ollut innostusta risujen mättämiseen käsin ja kun metsäkonekin sattui olemaan vielä sen illan kotona, hoitui homma pienemmällä vaivalla.
Aika paljaaltahan takapiha silmään nyt näyttää, mutta nopeasti uudet versot kasvavat. Aitaa pitää vielä käydä siistimässä käsin ja kerätä hajarisut ennen peltotöitä. Sitten pääseekin marjapensaiden kimppuun ja takapihan laatoitukseen ja etupihan kukkapenkkiin ja vuorenkilpiin ja sembramännyn kohtaloon, ja, ja ,ja...
Edit. Niin, ja äsken postia hakiessani, kuulin taivaanvuohen olevan soidinlennolla! :)
2 kommenttia:
Johan läks. Ja kohta se on jo samanlainen.
Minä koko talven itkin sitä, kun punatulkut ei tule meidän pihaan. No sunnuntaina yksi onneton kai vahintossa eksyi meidän pihaan lentäen olohuoneen ikkunaan. Niskat poikki. Ei hyvin mene tämä bongailu. Mutta tiklit saapuivat taas vapun kunniaksi pihamme iloksi. On ne aika upeita lintuja suomalaisen harmaassa väriskaalassa.
Minsu; Meillä kanssa tömähti eilen joku keittiön ikkunaan. Ei näkynyt maassa, että ei sille kai käynytkään kovin pahasti.
On sulla hyvät eväät, kerta tiklit tulevat uudestaan :) Jospa joskus pääsisin sen livenä näkemään vaikka teillä :)
-Siiri ite
Lähetä kommentti