Winttikammarin väkeä

Keskikesän juhla

2010-06-25T09:44:00.000+02:00

Itäisessä Suomessa Juhannusaaton aamu valkeni aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Vaikka tunnetusti aattoiltana tulee vettä kuin saavista, saadaan näillänäkymin suurin osa päivästä viettää oikeassa kesäsäässä.

Aamupalapöydässä istuksiessamme ulkoa kuului töyhtöhyypän naukuminen. Jostain syystä äitihyyppä oli päättänyt johdattaa lapsilaumansa pihanurmellemme.

Vallattomat kakarat tuon taivaallista välittivät äidin kutsuhuudoista, ja juoksentelivat mihin halusivat. Ruiskutimme pellot toissailtana ja silloin mielessäni mietin, kuinka isoja poikaset mahtavat olla. Oli helpottavaa nähdä niiden olevan jo hyväkokoisia ja -jalkaisia, ja näin ollen äiti on voinut johdattaa ne pois traktorin ulottuvilta.

Munista oli selviytynyt neljä gangsteria, mikä on mielestäni hyvin. Pellon kasvusto on tänä vuonna aika tiukka, joten se on antanut hyvän suojan poikasille. Toivottavasti näistä pitkäkoivista kaikki selviävät aikuisiksi asti.

Kohta suuntaamme kohti mökkirantaa ja hyttysiä. Toivon illaksi poutaa ja tyyntä kalakeliä itselleni :)

Keittiön ikkunasta klo. 02.30 kesäpäivänseisauksena

Oikein r a u h a l l i s t a ja taianomaista Juhannusta Kaikille !

Matkailua ja muuta

2010-06-23T22:59:00.000+02:00

Blogitauon aikana ei ole suinkaan tongittu vain peltoja ja revitty rikkaruohoja. Toki niitäkin on tehty :) Toistaiseksi kesän kohokohta oli lomamatka eteläisempään Suomeen, ja ihan Suomen Turkuun.

Kerrankin kelin Jumalattaret olivat puolellamme ja saimme nauttia lämpimistä tuulista ja auringon paisteesta, koko pitkän viikonloppumme ajan. Nautimme jokivarren vehreästä luonnosta ja ihmettelimme edistyneempää kesää.

Tuomiokirkon aukealle satuimme juuri, kun arkkipiispan virkaanvihkimis tilaisuus päättyi.

Samana viikonloppuna oli koulujen päättäjäisviikonloppu, joten iloinen juhlapukukansa valloitti koko kaupungin. Sunnuntailounaan nautimme ihastuttavassa museoravintolassa, jossa oli vielä ihastuttavampi museokauppa laurentius.

Laurentiuksesta mukaan tarttui mm. tämä söpö" kolikkopiirakka" sekä käsintehtyä turvesaippuaa.

Paluumatkalla pysähdyimme Nuutajärven lasikylässä. Näimme lasinpuhaltajia työssään, nautimme kivan lounaan ja shoppailimme sekä täällä, että täällä. Ehdottomasti käymisen arvoinen kohde.

Turku on kiva kesäkaupunki, harmi vain, että se on aika etäällä meiltä katsottuna. Mutta, ihmeen hyvin Poikanen jaksoi viiden tunnin automatkan, yhden pysähdyksen taktiikalla :)

Viikko Juhannukseen

2010-06-19T22:16:00.000+02:00

Puuh, blogin päivitys on jäänyt lievästi sanoen, retuperälle. Blogipohjan temppuilut ja muut mielenkiintoisemmat askareet toisaalla, eivät ainakaan lisää mielenkiintoa tietokoneella istumiseen.

Kesätuulia odotellaan edelleen ja parin viime päivän lempeä kaakkoistuuli tuo viimeinkin tuoksun suvesta. Saa nähdä. kuinka kauan tätä lystiä sitten kestää.

Juhannusruusut ovat pääosin täydessä kukassa, joten vajaan viikon päästä kukinta näyttäisi olevan jo ohi.

Muutoinkin pihan penkit ja istutukset näyttävät suhteellisen vehreiltä, koleasta säästä huolimatta. vehreiltä näyttävät myös mm. etupihan kukkapenkissä rehottavat vesiheinät ja muuta rikkakasvit...

Takapihalla on puuhailtu terassin kanssa. Patio on viimeistelyjä ja sisäänkäynnin valokatetta vaille valmis, ottamaan vastaan Juhannusvieraat.

Ensi kesänä on kaiteiden ja vihreiden kyllästeosien maalauksen vuoro. Aluksi olin vastaan koko projektia, sillä en halunnut muuttaa talomme julkisivua. Nyt, kun olemme päässeet alakerran sisäänkäynnin kautta muutaman kerran saunan jälkeen vilvoittelemaan, on mielipiteeni muuttunut :)

Ajattelin asian niin, että koska terassi oli miehelleni tärkeä ja rakennelma on helposti purettavissa tulevia sukupolvia ajatellen, miksi en voisi lämmetä idealle. Vielä, kun kaiteet saavat samanvärisen maalipinnan, kuin muu talo, ei rakennelma hyppää niin pahasti silmille.

Takapihan laitto jatkuu marjapensaiden perkkaamisella sekä valaistuksen, että jonkinlaisen ajokiveyksen sunnittelun muodossa.

Tervetuloa Te kaikki uudet lukijat, pyrin päivittämään blogiani hieman intensiivisemmin, jotta Teillä olisi jatkossa edes jotain luettavaa ! :)

Suvituulia !

Hohhoijaa

2010-06-11T09:29:00.000+02:00

Kannattipa muuten käydä tutustumassa uuteen bloggerin sivusuunnitteluun.

Lopputulos muutamasta kokeiluklikkauksesta on tämä. RKL!

En jaksa nyt paneutua ohjelman saloihin, mutta pitänee yrittää viikonloppuna saada sivut takaisin entiseen malliinsa. Mielestäni en mitään peruuttamatonta valintaa malliessa tehnyt, mutta näköjään minulle nyt tuputetaan tätä uutta systeemiä.

Joopajoo. Taidamme lähteä viikonlopun ruokaostoksille.

Aurinkoista viikonloppua kaikille, tästäkin huolimatta !

Uuden kasvua

2010-06-01T15:43:00.000+02:00

Sadetta ja koleaa on piisannut, mutta nyt todellakin alkaa pikkuhiljaa näyttämään siltä, että kesä tulee. Heti, kun aurinko näyttäytyy, tekee mieli hoilata suvivirttä tippa linssissä :)

Sateessa on toki puolensa, ainakin meidän viljat "huusivat" vettä, vielä viikko sitten. Nyt kasvustot ovat venähtäneet kivasti, kylmästä huolimatta.

Puin päälle edellispäivien mukaisesti ja olin läkähtyä. Huonolla kunnolla ei ole mitään tekemistä asian kanssa, kun työntää ylämäkeen kolmetoistakiloista natiaista rattaissa, jossa on puolityhjät kumit. Mitenkä se pumppaaminen aina kehtuuttaa.

Viikkona muutamana, olen seurannut pajulinnun touhuja keittiön ikkunasta. Pikkuruinen lintu pujahteli ovelasti pensaan juurelle ja lennähteli puolihuolimattomasti tiehensä. Harhautukset lähinnä huvittivat, sillä kuloheinä linnun nokassa paljasti aikeet melko nopeasti.

Ohimennen kurkkailin pesän tilannetta ja loppuviikosta pesää olikin jo sisusteltu höyhenillä. Lauantaina uunilinnun kotia koristi yksi muna ja sunnuntaina munia oilkin jo viisi. Nyt äiti hautoo ja kurkkii reiästä ohikulkijoita.

Kesäkukat on suurilta osin vielä hankkimatta. Suuntaan puutarhalle sitten, kun ei ole enää jatkuvaa hallan vaaraa. Minä kun en kuitenkaan muista harsotella kukkia iltaisin. Pari viikkoa sitten ostin tosin kaksi runko verenpisaraa ja istutin äitienpäiväruusun ulkoruukkuun. Ne saavat piisata siihen asti, kunnes kelit lämpenevät.

Penkeissä on kuitenkin jo jotain kukkivaa, jotka antavat vähän väriä pihaan.

Raparperipiirakkaa a´ la Katja

2010-05-27T14:09:00.000+02:00

Tämä mahtava piirakka saa minulta niin hyvät suositukset, että se on ihan oman postauksensa arvoinen :)

Ohjeen nappasin Katjalta, Päivänpesän blogista, ja piirakan väänsin eilen, appivanhempien kahvitteluhetkeen.

Täytyy sanoa, etten ole vähän aikaan törmännyt yhtä helppoon ohjeeseen. Taikina oli nopeatekoista ja helposti käsiteltävää. Itse käytin kylläkin edellisvuoden pakaste raparpereja, mutta hyvää tuli silti. Pohjan ohje toimii varmasti myös omenan kanssa.

Meillä piirakasta on jäljellä yksi "slaissi", niin hyvin teki kauppansa :)

Pihapuuhastelua ja ornitologiaa

2010-05-26T10:55:00.000+02:00

Ensinnäkin pahoittelut kaikille, joiden blogeja en ole ehtinyt kommentoimaan tai joita kommentoin auttamattomasti myöhässä :) Aika on kulunut puuhastellessa, niin sisällä, kuin ulkonakin.

Tällä hetkellä suurimman osan ajasta vievät kukkapenkit, marjapensaiden siistiminen ja tukien uusiminen sekä takapihan pation teko. Sateen sattuessa puuhastellaan sisällä, takkahuoneen sisustuksen kanssa (joo, edelleen vaiheessa) sekä lopetellaan alakerran kuraeteisen viimeistelyä.

Koleista keleistä huolimatta, illat ovat kauniita ja selkeitä. Omenapuun kukinnot hieman jurovat, kelin kylmettyä, mutta kriikuna kukki kauniina jo viime viikolla.

Eilen illalla saimme pihaan myös uusia lintuvieraita. Vaikka keltavästäräkki pesii koko maassa, näyttäytyivät nämä undulaatit (miehen sanoin), minulle ensi kertaa.

Pahoittelen kuvan huonoa laatua, matkaa kohteeseen oli reilut 25 metriä ja välissä keittiön tuplaruutuikkuna. Lisäksi tämä laji, tuntuu olevan kovinkin arka tapaus. Jokatapauksessa kesäpukuinen koiras, oli aika nätti näky vihreällä nurmella :)

Kirpparilta

2010-05-20T09:41:00.000+02:00

Kuten moni muukin blogin pitäjä, on myös Winttikammarin väki nauttinut hienoista keleistä. Päivät soljuu aamusta iltaan pihahommissa, eikä koneelle juuri ole aikaa jäädä istuksimaan.

Maanatai oli meillä sadepäivä, joten hoitelimme asioita kaupngissa ja käväisimme kirpparilla. Pikainen kierros kaatosateessa, naapurikaupungin pikkuruisella kirpputorilla, tuotti kaksi pientä löytöä.

Mies halusi ostaa Eero Rislakin Mäntyharjun lasitehtaalle suunnitteleman karahvin. Pullo maksoi 8 euroa ja siitä tulee hieno kaveri Rislakin isomman karahvipullon kaveriksi, jonka mies on aiemmin hankkinut itselleen.

Eero Rislakki lienee suurelle kansalle hieman tunteamattomampi suunnittelija, mutta hänellä on ollut sormensa pelissä, niin Jopo-polkupyörän, kuin Kalevala-korujenkin muotoilijana.

Itselleni ostin kuvassa näkyvän nekka-sokerikko-parin. Olivat jotenkin söpöjä, vaikka ovatkin vain hopeoitua rautaa (siis aika painavat) ja vähän naarmuisetkin. Pesemällä niistä saa oikein sievät koristeet ja hintakin oli vain kolme euroa :)

Nyt pihahommiin !

Toukotöitä ja luontojuttuja

2010-05-15T10:28:00.000+02:00

Eilinen oli hyvä päivä kaikin puolin. Vaikka edellisyönä saimmekin nauttia vuoden ensimmäisistä ukkosista, valkeni aamu kauniissa säässä. Kelit olivat siinä määrin hyvät ja pellot kuivat, että päätimme aloittaa kevätkylvöt.

Toukotyöt aloiteltiin aamuseitsämältä kotipeltojen kylvöllä. Näihin lohkoihin laitoimme ohraa nimeltä Pilvi ja sadon on tarkoitus mennä naapuritilan elikoille rehuksi. Häärimme poikasen kanssa vaihtelevasti apuna pihalla ja keittiössä.

Tupamme on tällä hetkellä (ja aina kesäisin) niin kuuma, että ruokailut ja kahvitukset toteutetaan pääsääntöisesti kesäkeittiössä. Muonitusten ja kylvökoneen täyttöjen välissä, kävimme poikasen kanssa rataslenkillä tutkimassa kevään etenemistä. On jotenkin uskomatonta nähdä kaikki luonnon kasvu näin nopealla sykkeellä; aamusta koivun lehti oli noin euron kolikon kokoinen, illlasta jo kahden euron.

Perinteinen päivälenkkimme suuntautui tutulle metsätielle, jossa ensitöikseen yllätimme teeripariskunnan "niistä puuhista". Harmitti vietävästi, mutta ainakin rakastavaiset lähtivät samaan suuntaan, ehkä ne vielä toisensa löytävät ...:) Reissulla näimme myös komean korpin. Tiensuuhun pudonnut jyväkasanen oli saanut tämän kiiluvasilmäisen puhtaanapitolaitoksen miehen, poikkeuksellisesti maahan. Toivattavasti peitatut siemenet, eivät aiheuttaneet korppiparalle vatsanpuruja...

Takasinpäin tullessamme olikin jo kahvin aika ja kylvöhommat edistyneet siinä määrin, että kotipellot olivat kasassa. On jotenkin vaikea tottua siihen, että peltotöistä, näillä meidän hehtaareilla, selviää nykyisin yhdessä pitkässä päivässä.

Saimme kaikki pellot kolmisen vuotta sitten siihen kuntoon, että ne voidaan kylvää suorakylvönä. Aiemmin aikaa meni päiväsotalla, kun ensin kynnettiin, kivettiin, karhittiin, kylvettiin ja jyräiltiin. Ja näiden töiden välissä kelit ehtivät muuttua ja pelloille ei joka päivä päässytkään. Hommat saattoivat kestää viikon ja traktorin kopissa istuttiin kelin suosiessa sitten yötä päivää, minäkin. Silloin tosin viljan kylvöalaa oli vielä 10 hehtaaria enemmän, kun osaa ei oltu vielä laitettu ruokohelvelle.

Kylvömiehet siirtyivät jatkamaan hommiaan toisille lohkoille vähän kauemmas ja minä suuntasin kukkapenkin kimppuun. Siirsin muutaman kuunliljan toiseen kohtaan etupihan penkissä. Illasta pääsin seuraamaan myös tilannetta, jossa Herra kirjosieppo ja meidän Makkonen selvittelivät asumisoikeusasioita oranssilla pöntöllä.

Tämä kuva ei kyllä liity aiheeseen sitten mitenkään...

Kirjosiepoillahan on ikävä taipumus ängetä talitiaisten jo asuttamaan pönttöön ja asettua röyhkeästi taloksi. Hyperaktiivisen oloinen lintu pitää oikeudestaan tehdä pesän toisen munien päälle niinkin kovasti, että näistä taistoista saattaa seurata jopa kuolonuhreja.

Lisäksi sieppo ottaa "rakastajattaria", jotka munitettuaan se jättää lehdelle soittelemaan. Sieppo palaa vaimonsa luo ja osallistuu muina miehinä perheensä hoitoon. Jalkavaimot sitten yrittävät hoitaa yksinhuoltajina, näitä lehtolapsiaan.

Hus, muualle moiset siepot meidän pihasta!

*Edit. Talitiaiset ovat ainakin palanneet pyörimään pöntön ympärille, katsotaan miten käy...

Pääskysestä ei päivääkään...

2010-05-11T18:19:00.000+02:00

Ihan pakko kertoa tämä uutinen teille, nimittäin meidän haarapääskymme ovat saapuneet! En ollut uskoa silmiäni, kun pari-kolme tunnustelijaa pujahteli navettaan ja takaisin. Muut pihan linnut ovat ihmeissään uudesta tilanteesta. Toivottavasti varpuset eivät ehtineet rakennella kotejaan navettaan, sillä nyt on uusi pomo talossa.

Tässä ipanoita ja nuorisokööriläisiä parin vuoden takaa

Ilmeisestikin pääskyset saapuivat tämän lämpimän tuulahduksen myötä. Keli on muuttunut eilisestä niin, ettei samaksi tunnista. Kovin on kesäisen tuntuista ja loppuviikoksikin on luvattu 20 plusastetta. Tämän vuoksi meillä jo perjantaina aloitellaan kylvöhommia!

Vihdoinkin!

2010-05-11T09:36:00.000+02:00

Meidän pihan ensimmäinen krookus putkahti vihdoin ja viimein kukkaan. On sitä sitten odotettukin. Nopea kierros kukkapenkkien ja puutarhan puolella paljasti, että myös kevätesikot olivat nupullaan. Maasta työntyivät sekä kielon, että tulppaanien alut. Ehkä tästä kesä vielä tulee! :)

Etupihan kivipenkki näytti vielä kovin ankealta. Ainavihantien kaverina on monivuotista perennaa ja vaihtelevasti yksivuotista, joten vihreyttä ja vehreyttä odotellaan pitkälle alkukesään. Muutenkin tämä penkki on muutosta vailla, olen lopen kyllästynyt siihen sekamelskaan mikä siinä joka kesä vallitsee.

Penkki on aamuauringon puolla, joten suurimman osan päivästä on varjoa. Varjon ja puolivarjon kasveja siihen kannattaisi laittaa, ehdotuksia otetaan vastaan. Lisäksi penkki kaipaisi ryhdikkyyttä. Etureunaan olen kahtena vuonna laittanut narsisseja, ensimmäiset mylläsivät myyrät ja toisen kerran sipuleista nousi yksi (?!?). Missälie vika, sipuleissa vaiko istuttajassa...ehkä se valon puute.

Nyt penkissä on mm. kuunliljaa ja suikeroalpia, jotka menestyvät hyvin. Ainakin kuunliljoja tulen lisäämään. Mietin laittaisinko kotkansiipeä myös toiseen päähän tasapainottamaan, hmmm, vaikeaa... Multa ainakin on kolmeen kesään painunut sen verran, että pitänee tilata isompi kuorma.

Pikainen kierros puutarhan puolella kertoi, että niin musta-, kuin punaherukankin silmut olivat somasti pullollaan. Edellisillan vesisade on saanut myös pahoin kulahtaneen takapihan nurmikon vihertämään.

Omenapuu on hieman pidemmällä, kuin keltaluumu ja kriikunat. Viimevuoden luumusato oli erinomainen, maa on vieläkin litanaan luumun kiviä. Kun omaan käyttöön otetut ja kylälle jaetut luumut oli kerätty, puut notkuivat edelleenkin sinistä herkkua.

Maahan pudonneet luumut ovat sitten supikoiran ja muiden, ei-niin-kivojen, pihavieraiden vapaassa käytössä ja tämähän ei ole mukavaa. Ainakaan minusta, joka ei halua haravoida koko loppusyksyä supinp*skaa.

Koska mainio ulkoilukeli, sekä vaativa natina rattaissa jatkui, päätimme suunnata poikasen kanssa metsään. Metsässä tuoksui jo selkeämmin kesä ja kasvu tuntui olevan siellä pidemmällä.

Onhan se tosiasia, että luontaiseen lajistoomme kuuluvien kasvien tuleekin olla puutarhahorsmia pidemmällä :)

Voisin viettää päivän (tai pari) kiertelemällä metsiä, maita ja mantuja. Nyt jouduin tyytymään tutkimusmatkaan metsätieltä käsin, sillä pieni matkamumppanini ei ole vielä kovin maastokelpoinen :)

Viikonloppuna viritämme kyllä kantorinkan ja lähdemme tutkimaan oikeasti luontoa :)

Koivunkääpä ja palmusammal

Nautitaan kaikki hienoista keleistä ja ulkoillaan !

Äitienpäivää.

2010-05-09T09:11:00.000+02:00

Meillä tämä toukokuun toinen sunnuntai valkeni hyvin sumuisessa säässä. Sumun aiheuttaman hämärän kirkasti miehen loilottama onnittelulaulu ja poikasen ojentama äitienpäiväkortti, yhden "kettukarkin" (lue Pihlaja) kera :)

Aamupalapöytä oli katettu, poikasen vaippaan tarjoamat yllärit pesty ja aamuvellit nautittu. On ihanaa edes kerran vuodessa herätä tuoreen kahvin tuoksuun ja tulla valmiiseen pöytään!

Äitienpäivän juhlimisen aloitimme oikeastaan jo eilen. Kävimme miehen vanhempien luona päivällisellä ja otimme kipakat löylyt rantasaunassa. Kaikessa rauhassa. Järveen emme vielä uskaltautuneet, appivanhemmat käyvät jäissä perinteisesti jo vappuna.

Anopille veimme perinteisen äitienpäiväruusun sijaan lasitavaraa. Löysin viime syksynä netistä tämän ihanaisen kastehelmi kerrosvadin. Appivanhemmat ovat saaneet sarjaa tässä värissä aikoinaan häälahjaksi ja tätä sarjaa on täydennetty yhdessä miehen siskon kanssa, milloin milläkin osalla.

Oma äitienpäiväruusun etsiminen alkoi saada koomisia piirteitä jo torstaina ja miehen suivaannuttua herrakauppiaan tyhjiin hyllyihin, sain häneltä suuren kerrotun äitienpäiväruusun sekä orkidean. Tarkoituksenahan hänellä oli ostaa kaksi, televisiossakin mainostettua, runkoruusua.

Mies kirosi kauppiaan, television sekä kaikki eläkeläiset, joiden hän oletti käyneen tyhjentämässä nämä hyllyt jo aamutuimaan. Minä yritin häntä naurua pidätellen tyynnytellä. Miehen suivaantumista ei helpottanut se, että eilen hänen oman äitinsä oven edustalta näitä paljon puhuttuja ruusuja löytyi, kaksin kappalein :)

Tänään äitienpäivämme jatkuu vierailulla mummojen ja isomummojen luo. Lisää kakun syöntiä siis tiedossa. Eilen anopin luona söimme appiukon "leipomaa" kaupan kakkua , jollainen näkyi myös meidän aamukahvipöydässä tänä aamuna. Huoh, isänsä poika ;)

Hyvää ja kaunista äitienpäivää, kaikille Ihanille Ä i d e i l l e !

Ja aitaa kaatuu!

2010-05-04T09:40:00.002+02:00

Eilinen oli kuin olikin mitä mahtavin päivä, ulkohommia ajatellen. Sain raivattua pari kukkapenkkiä, joista jo krookukset pilkistelevät, ja puolet kesäliljapenkistä. Jätin homman tyynempään päivään, huomatessani myyrien ja hiirien talvipesiä vanhojen kasvujen alla.

Tavallisesti olen syksyisin jättänyt lakoontuneet versot talven yli penkkiin, jotta ne suojaisivat uusia versoja mahdollisten keväthallojen varalta. Tästä syystä en ole myöskään keväisin niitä turhan aikaisin poistanut uuden kasvun päältä.

Kärsinyt kesäliljapenkki ja raparperit

Joka kevät alta kuitenkin paljastuu näitä ällöttäviä rotanpesiä, joissa joskus on jopa kuolleita elikoita. Penkistä oli myös levitelty parista kohtaa multa hietikolle. Näiden perkkaaminen sitten keväisin aina nostaa mieleen tuon myyräkuume-asian. Kannattaisiko kuolleet versot syksyn tullen kuitenkin poistaa, etteivät mykrät pääsisi rakentelemaan talvipesiään?

Niin, siihen otsikkoon. Takapihan puutarhaa ympäröi hernepensasaita, joka on saanut kasvaa melko luonnonmukaisena. Sitä on jokunen vuosi aina katseltu, että pitäisi siistiä tai pitäisi leikata. No, nyt se sitten lähti.

Mies otti raivaussahan ja minä päätin kohdan, mistä sahataan. Aika radikaali veto meiltä molemmilta, mutta tuolle ei taitanut enää mitään muuta, sillä tarvittavia leikkauksia ei oltu tehty vuosiin.

Myös marjapensaat vaativat hieman hoitoa...

Aidan kaatamiseen meni puolisen tuntia ja toinen mokoma risujen keräämiseen, tällä asiaan kuuluvalla puutarhakoneella :) Kummallakaan ei ollut innostusta risujen mättämiseen käsin ja kun metsäkonekin sattui olemaan vielä sen illan kotona, hoitui homma pienemmällä vaivalla.

Aika paljaaltahan takapiha silmään nyt näyttää, mutta nopeasti uudet versot kasvavat. Aitaa pitää vielä käydä siistimässä käsin ja kerätä hajarisut ennen peltotöitä. Sitten pääseekin marjapensaiden kimppuun ja takapihan laatoitukseen ja etupihan kukkapenkkiin ja vuorenkilpiin ja sembramännyn kohtaloon, ja, ja ,ja...

Edit. Niin, ja äsken postia hakiessani, kuulin taivaanvuohen olevan soidinlennolla! :)

Vappu oli ja meni

2010-05-02T18:28:00.000+02:00

Vappu meni, ainakin täällä itäisessä Suomessa, vaihtelevan kosteassa säässä. Vapun aattona MLL:n perhekahvilassa kävimme vappunaamiaisissa ja munkin syönnissä.

Lapsille oli järjestetty mm. ongintaa ja ilmapalloja. Paljon ilmapalloja. Palloja puhkesi tosin siihen tahtiin, että parin tunnin jälkeen kävelin suurinpiirtein kädet korvilla odottaen seuraavaan pamausta. Olen aika hermoheikko noiden pallojen kanssa :D Mutta hei, kivaa oli silti!

Illalla väkersin pizzaa ja sitä nautiskeltiin espanjalaisen punaviinin kera, kun saatiin poikanen unille. Menojalkaa ei vipattanut ja ilta sujuikin rauhallisesti kaksistaan. Poikanen on nukkunut nyt pari viikkoa omassa huoneessaan ja viihtyy mainiosti. Siirto kävi täysin kivuttomasti :)

Eilen kävimme vappulounaalla suuremmalla porukalla ja virkistäydyimme sosiaalisista suhteista.

Tänään olisi ollut tarkoitus päästä pihahommiin, mutta vettä tulee, kun Esterin sieltä yhdestä paikasta... Mutta, jos hyvin käy, illaksi saattaisi selkiintyä sen verran, että päästäisiin kunnolla ulos.

Katsellaan... Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Sekalaista sorinaa

2010-04-28T09:56:00.000+02:00

Näin se aika menee. Reilu viikko on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Sinä aikana onkin touhuttu paljon.

Poikasen huone on sisustettu suurinpiirtein siihen malliin, mihin oli tarkoituskin. On pidetty pikku-ukon ihka ensimmäiset syntymäpäivät ja siivottu sitä ennen koko talo paraatikuntoon. Tulipahan tehtyä kevätpuunaus samoilla vaivoilla, ikkunan pesua lukuunottamatta.

Eilen aloitin vihdoin maatalouden tukihakemusten täytön, (palautuspäivähän on 30.4...). Vanhalla rutiinilla kolmessa ensimmäisessä meni puoli tuntia ja tänään saanen loput valmiiksi, jahka ensin päätän laitetaanko luonnonhoitopeltoa tänäkin vuonna. Todennäköisesti suopelto jätetään riistakesannolle, ei siellä oikein viljat kasva.

Eilen tuli äidiltä viestiä, että mökillä, naapuripitäjässä, on hauen kutu käynnissä. Olisi kova polte lähteä sinne, mutta tänään ei ehdi ja kutu voi olla jo huomenna ohi. Jäänee siis tänäkin vuonna käymättä :(

Mutta, muuten odotellaan kevättä ja aurinkoa. Leskenlehdet on bongattu viime viikolla ja punarinta samoiten.

Jatkoa odotellessa...

Niin, ja kiinanruusu kukkii :)

Naamioitumisen mestari

2010-04-19T10:06:00.000+02:00

Kelit ovat muuttuneet kovin syksyisen oloisiksi. Koko viikonlopun, ainakin täällä itäisessä Suomessa myrskysi. Oleskelimme hyytävän tuulen vuoksi pääosin sisätiloissa ja laitoimme poikasen huonetta valmiiksi. Tänä aamuna lämpömittari näytti 7 astetta pakkasen puolla, mutta nopeasti elohopea kipuaa lämpöasteiden puolelle, kun aurinko nousee.

Lunta on vielä varjopaikoissa, kuten sireenin suojassa. Vai onko se lunta sittenkään? Itse en huomannut mitään normaalista poikkeavaa miehen kysyessä asiasta, mutta tarkempi tarkastelu osoitti lumipaakulla olevan kaksi silmää ja korvatkin...

Mies oli lähtenyt viideltä työhommiin ja pupunen oli vetänyt sikeitä. Se ei antanut autojen tai traktorin häiritä itseään. Herättyään yöunilta, jänö venytteli, pesi naamansa ja suki vähän turkkia. Niin mies, kuin postipoikakin kävelivät vierestä, eikä se korviaan lotkauttanut, painui vain vähän tiiviimmin kiven kupeeseen.

Kylmähermoinen on tämä otus. Ja, onhan se oltava, kun paljaalla maalla kulkee tuon värisessä nutussa. Rupesin miettimään, tokko tästä kesää onkaan vielä tulossa, kun jänöllä on vielä noin valkea turkki. Kyllä se luonto nimittäin tietää.

Kuorma-auto oli kuitenkin unihiekat silmistä karistaneelle jänikselle liikaa. Sitten mentiin ja isolla pompulla. Puutarhaan se jäi jotain kaivelemaan, liekö nyt jo painunut metsään, esittämään lumiukkoa kannon nokkaan...

Kotihommia ja valitusta

2010-04-15T10:02:00.000+02:00

Lämpimät kelit ovat houkuttaneet päivisin ulos, mutta kasvavat pyykkivuoret pakottavat toimiin myös sisätiloissa. Ilokseni huomasin pari nuppua kiinanruusussa, raju leikkaaminen on siis aina hyvästä :)

Pitäisi jossain vaiheessa ryhtyä suunnittelemaan kevätsiivoustakin ikkunanpesuineen. Jos nyt ensin saisi raivattua edes ylimääräiset sotkut pois. Lisäksi kuun loppuun mennessä tulisi palauttaa maatalouden lanketit ja valmistautua ruokohelpin korjuuseen. Siemenet ja lannoitteet sain tilattua jo kuitenkin alkuviikosta. Minäkö mattimyöhäinen? :)

Vai kannattaisiko esim. tämä rairuoho säästää vielä joksikin aikaa? Olisihan siitä paljon iloa silmälle...or not.

Eilen illalla rapsuttelin puukolla poikasen huoneen, niitä muutamia, hirrenvälejä. Puukolla. Jotenkin siinä keittiöjakkaralla keikkuessa teräase tietenkin lipsahti peukaloon. Noh, ei iso haava sinänsä, mutta niin pahalla paikkaa peukalon päässä, että kokemuksesta tiedän sen parantumiseen menevän aikaa. Vertakin tuli, kuin härän niskasta.

Kotihommia varten on joskus hankittu oikein alumiiniset a-tikkaat, jotka joku miespuolinen perheenjäsen on kähveltänyt konehallille. (YLLÄRI). Mitään, mikä on käynyt hallilla päinkään, ei voi tuoda enää sisäkäyttöön. Jotenkin ne on saatu niin öljyyn, rasvaan ja likaan, että ne ovat sen jälkeen hallikamaa. Pajallahan on toki monenkinlaisia tikkaita ja nostureita, mutta juuri senkokoisista tikkaita tarvittiin akuutisti männä viikolla. Hyvä heille.

Jottei tämän sormen kanssa pelailu jo olisi hankalaa, valvoin viime yönä pari tuntia myös varpaani takia. Nelisen vuotta sitten TÖISSÄ, päätin suutuspäissäni potkaista erään varastohallin jäätynyttä riippulukkoa. Oli vahvistetut työkengät ja kaikki.

No, pottuvarvashan ei tykännyt tästä ja otti ja murtui. Paranihan se ajastaan, mutta aina välillä siihen tulee tunne, että se pitäisi naksauttaa. Ilmeisesti nivel on vioittunut ja jää joskus lukkoon. En saanut sitä illalla naksautettua ja kyllästytti jo jatkuva pakotus. Yöllä sitten otin buranaa ja yritin naksautella sitä väkisin. Ei auttanut sekään. Aamulla varvas kuitenkin naksahti itsestään paikalleen, mutta ilmeisesti yöllinen runnominen jätti nyt sitten jonkun kivun niveleen. Tietyssä asenossa kävellessä silmissä sumenee, mutta ei auta valittaa. Oma moka alusta loppuun.

Niin, remontista. Maalailtu on ja kaapinoviin saadaan vetimet tänään. Huomenna laitellaan listoja ja fiksaillaan loput. Verhotangot pitäisi kaivaa vintin uumenista ja asennella seinään. Sitten kai pääsisikin sisustamaan huonetta poikaselle.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, päädyimme tekemään huoneeseen kevyen pintaremontin. Tämänkinkokoisen homman sovittaminen miehen töihin ja lastenhoitoon, oli hankalaa ja homma vain venyi ja venyi. Aikaa meni samanverran, kuin olisimme tosiaan repineet levyt seinistä ja paljastaneet hirttä koko matkalta sekä uusineet lattian.

Tosiasia kuitenkin on, että talomme on eristetty sisäänpäin, joten hirren paljastaminen ulkosinistä ei olisi mahdollistakaan, ennenkuin teemme ulkovuorausrempan. Sen aika on kuitenkin hamassa tulevaisuudessa.

Koska lastulevypinta jäi, "taiteilin" seiniin kaikenmoista viihdykettä poikaselle, jotta levynrakoja saataisiin hieman huomaamattomimmiksi. Muut silmää hivelevät epäkohdat yritän sitten myöhemmin sisustaa piiloon. Jospa tämä tästä taas.

...västäräkistä vähäsen...

2010-04-12T21:16:00.000+02:00

Kuten edellisessä postauksessa vähän arvelinkin, västäräkit ovat saapuneet! Kävimme miehen ja poikasen kanssa kävelyllä, ihan vallan väylällä tutkimassa sortuneen tien tilannetta.

Valtion tien alittaa iso rumpuputki, jonka todetaan vuodesta toiseen, olevan riittämätön tuomaan kaiken sen tulvaveden, joka suopelloiltamme valuu. Jokavuotiseen ohjelmanumeroon siis kuuluu, että vesi syövyttää rummun kohdalta tien poikki.

Kävimme toteamassa, että Destia oli saanut ilmeisen monta puhelinsoittoa äkäisiltä tienkäyttäjiltä. Monttuun oli ajettu pari kuormaa hiekkaa ja tasottu tie taas kulkukelpoiseksi.

Oma peltomme sensijaan, ei näyttänyt kulkukelpoiselta. Lohko näytti lähinnä lintujensuojeluvesistöltä. Mutta ei se mitään, se kelpasi pikkuötököitä napsiville västäräkeille ja toisekseen edellisellä kasvukaudella pidimmekin sen riistakesantona :)

Kotiin palatessamme eivät luonnonihmeet loppuneet. Pellolle olivat poissaollessamme asettuneet taloksi, niin töyhtöhyyppä pariskunta, kuin joutsenetkin. Joutsenet ovat kylläkin ohikulkumatkalla, mutta hyypiöt todennäköisesti katsovat tutun pesäpaikkansa eteläpellon notkanteesta.

En vaan jaksa väsyä näiden luontojuttujen hehkuttamiseen, kevät vaan on niin ihanaa aikaa!

Viikonlopun viipotukset

2010-04-12T14:07:00.000+02:00

Kiitokset kaikille edelliseen postaukseen kommentoineet ! Mielenkiinnolla jään odottelemaan, mitä hienoa Teidän muiden kodeista oikein löytyykään :)

Viime viikonloppuna ehdimme tehdä paljon. On rempattu, kyläilty, siivoiltu ja suunniteltu hieman pihahommiakin. Ilmeisesti aurinko antaa virtaa jaksaa enemmän, vaikka olo tuntuu pitkän talven jälkeen välillä aika nuutealta.

Lauantaina kävimme isäni mökillä ja piipahdimme samalla isäni kotipaikalla, kävelymatkan päässä. Isäni kotitila on ollut kylmillään 60-luvulta saakka, mutta kesäisin sitä on käytetty vaihtelevasti suvun kokoontumispaikkana. Tänä talvena kuisti oli romahtanut lumen painosta kasaan.

Tuvan, kuten paikkaa nimitämme, vintiltä mukaan tarttui muutamia juttuja. Lisäksi mökillä oli säilytyksessä tavaraa, jotka toimme nyt kotiin. Niistä kerron ehkä joskus myöhemmin.

Eilinenkin oli mitä mainioin ulkoilupäivä. Niin lämmintä, että! Tiet ja piha alkavat olla sulat ja pääosin kuiviakin. Peipot laulavat puissa, kuin kesällä konsanaan ja kurjetkin saapuivat pellolle.

Eilen makoillessani pihahommien lomassa takapihan terassilla, olisin voinut vannoa kuulevani västäräkin. Koska en ehtinyt ohi pyrähtävää lintua nähdä, havainto ei ollut satavarma. Jäädään odottelemaan...

Lämmintä ja aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

Suvunperintöjä ja vanhoja aarteita

2010-04-09T11:00:00.000+02:00

ANtiikkia, Natinkia

Kuten on tullut aiemmin mainittua, niin kauan kuin jaksan muistaa, olen ihaillut vanhaa tavaraa ja vanhaa aikaa. Jo lapsena kuvittelin, millaista olisi ollut elää 1800-luvulla, kun olisi saanut pukeutua rönsyileviin mekkoihin ja elää kartanossa, jossa palvelijat tuovat mehua ja pikkuleipiä hopeatarjottimella :)

No, mekko unelmista olen luopunut jo ajat sitten, mutta kaikki muu vanha romu ja rääsy onkin sitten pitänyt pintansa. Kirppareita on kierretty vanhempien serkkujen kanssa lapsesta saakka ja mitään ei ole muutenkaan raaskittu heittää pois, ikinä.

Vaikka päätinkin jo melko nuorena, että tulen asumaan maalla, en lähtökohtaisesti etsinyt miestä, joka asuisi maaseudulla. Näin vain sattui käymään, minun onnekseni! :) Mieheni ansiosta olen päässyt elämään sellaiseen ympäristöön, jossa saan toteuttaa sitä kaikkea, mistä olen aina haaveillutkin. Vanha talo ja suku, jolla on historiansa, perinteet, jotka säilyvät maanviljelyksen muodossa ja luonnon läheisyys, joka on minulle elinehto.

Tilan päärakennus 1930-luvulla, juuri uudessa maalissa.

Toivon mukaan poikasestamme tulee jossain vaiheessa tilamme jatkaja. Hän on tämän talon isäntä seitsämännessä polvessa. Paljon on varmasti 154 vuodessa muuttunut, ja kadonnut iäksi, mutta onneksi paljon on säilynytkin.

Tässä yhteydessä esittelen muutaman meille tärkeän esineen, kun puhutaan tunnearvosta ja ennen kaikkea palasta suvun historiaa...

Bi b l i a

Tämä perheraamattu on painettu vuonna 1886. Talossa se on isopapan muistin mukaan ollut uudesta saakka. Kuvitettu sukukirja painaa reilut 6 kg ja sivujakin on lähes 600 kpl. Tätä nahkakantista aarretta säilytämme valolta suojatussa paikassa.

M u M M o n matka-arkku

Mieheni isomummo, Vilhelmiina (Miina), lähti nuorena tyttönä siskonsa kanssa Amerikkaan, kuten sinä aikana oli usein tapana; mentiin piikomaan taloon, palvelijattareksi tai lastenhoitajaksi.

Valloissa vierähti seitsämän vuotta, kunnes Miina tuli kesälomalle Suomeen vuonna 1920. Suomessa hän tapasikin tulevan miehensä, Aapelin (mieheni isän isänisän) ja jäi tälle tielle :) Sisko jäi ameriikkaan ja Miinan tavarat tuotettiin tässä matka-arkussa kotosuomeen.

Arkku on nähnyt matkaa mm. höyrylaivan lastiruumassa ja on siksi vähän kärsinyt. Kyseessä kuitenkin aito amerikanarkku, johon liittyy monta tarinaa ja muistoa, niin ihmiskohtaloista, kuin maailmanhistoriastakin.

Meillä arkku toimittaa tuvassa vaihtelevasti kaikenlaisen tavaran säilytyspaikkaa.

Vanhan Väinön sormus

Henkilökohtaisesta "perintöesineestä" puhuttaessa, minulle tärkein lienee isäni vihkisormus.

Ukkini oli hävittänyt vihkisormuksensa ja ostanut jossain vaiheessa tilalle uuden, tämän sormuksen. Alkuperäinen kuitenkin löytyi ja tämän sormuksen ukkini antoi isälleni, jos hänellä vaikka olisi sille joskus käyttöä.

Vanhempieni mennessä naimisiin, sormuksesta tuli isäni vihkisormus. Isäni ei työnsä vuoksi, sormusta voinut tosin juuri pitää. Myöhemmin, vanhempienikin jo erottua, sormus oli pitkään "joutavuuden hotteilla". Jokin aika sitten, hän päätti antaa sormuksen minulle.

Se on yksi harvoista konkreettisista muistoista, mitä minulle on omasta ukistani säilynyt ja onhan se tietenkin muistona, jossain vaiheessa myös isästäni...

Haaste

Miina ja Aapeli

Meillä kaikilla on varmasti jotain, perittyä, löydettyä tai saatua, esinettä tai tavaraa, jonka perintö- tai tunnearvoa ei voi mitata rahassa.

Mikä on (tai ovat) se Sinun rakkain ja kallein aarteesi, josta et tule ikinä luopumaan ja jonka haluat säilyvän jälkipolvillesi? Esittelisitkö sen muillekin. Tämä haasteena kaikille, jotka haluavat sen napata mukaansa !

Mukavaa viikonloppua !

Edit. Tämä postaus "korvaa" huhtikuun ensimmäisen Kotiliesi-katsauksen ns. Vanhat jutut-osiossa. Kotiliettä sitten taas huhtikuun lopussa :)

Ja puro sanoi, puli-puli...

2010-04-07T20:40:00.000+02:00

Lomat on lusittu ja lumet sulaneet. Tai ainakin melkein. Nurmikkoa pääsisi jo rapsuttelemaan suurilta osin, mutta jätän sen ilon vielä viikonloppuun :) Sukulointireissulla pohjoisessa Savossa, pisti silmääni, että suuri määrä vanhojen rakennusten kattoja oli pudonnut sisään. Latoja, navettoja, riihiä, aittoja. Kyllä on surku.

Neljä päivää sitten, lunta oli vielä näin paljon.

Kelirikon takia tienvarsikasoille ei ole päästy ja haketta onkin ajettu pääasiassa omasta puskurivarastosta. Jatkuva traktori- ja kuorma-autoliikenne on saanut pihan kuplimaan siinä määrin, että puutarhan kulmalle syntyi ammottava aukko. Saimme siihen onneksi pari kuormaa mursketta aika nopeasti, olisi saattanut postipoika olla ihmeissään, ei siihen henkilöautolla olisi ollut mitään asiaa :)

Teeret puputtavat aamutuimaan, kuten kevätsoitimella kuuluukin ja pyllistelevät koivun latvoissa, koska pelto ei ole vielä sulana. Peipot näyttävät asettuneen taloksi ja Makkonenkin on muuttohommissa tuttuun pönttöönsä. Ulkona tuoksuu jo kevät !

Pitkäperjantai

2010-04-02T08:43:00.001+02:00

Vaikka pääsiäinen virallisesti alkoi kai palmusunnuntailta, meillä se alkoi kai eilen illalla. Jos mies vielä malttaisi pysyä kotihommissa (lähti poikasen kanssa vielä pienelle työkeikalle), voisi vaikka kuvitella, että on lomaa.

Hirveästi en jaksanut pääsiäisetä laittaa, pari kivaa kevästä kukkaa ja noita namusia. Onpahan sitten vähemmän kaappiin korjattavaa. Karkit varmaan häviää parempiin suihin, ennen kuin maanantaihin päästään...

Suunnitelmissa on poikasen huoneen remonttihommia, hieman maakuntamatkailua ja sukulointia. Muuten yritetään rentoutua ja tehdä kotihommia ihan kolmistaan.

I l o i s t a pääsiäistä k a i k i l l e !

Aprillia, aprillia !

2010-04-01T08:31:00.004+02:00

Vielä en ole itse joutunut aprillipilan kohteeksi, mutta sain ällyytettyä miehen aamulla ihan kunnolla :) Mies oli kyseisestä asiasta niin harmissaan, että oli suoranainen ilo kertoa sen olevan vain huonoa pilaa...

Helpotus oli ilmeisen suuri, sillä mieheni kiitti minua hyvästä pilasta. Olen mä vaan aika kaamee noita-akka! :D

Näin kaunis aamurusko nousi idästä, aprillipäivänä vuonna 2005.

Hyvää aprillipäivää ja kiirastorstaita kaikille !

*Muoks, muoks. Pihapiiriin ilmestyi aamulla myös mustarastas. Selvä kevään merkki!

Takatalvi ja kotihommia

2010-03-30T09:46:00.002+02:00

Viikonloppu meni leppoisasti lokoillessa. Virpojat kävivät ja loput lumet tuli katolta. Mutta, niin tulivat myös lumiesteetkin... Jiirin molemmin puolen viime syksynä asennetut lumiesteet, tulivat ruminalla takapihan terassille ja osa jäi roikkumaan mukavasti ilmaan.

Lauantai vierähti lapioidessa terassi puhtaaksi ja ronkkiessa alumiinitikkailla esteiden roikkuva pää turvaan. Meidän tuurilla, se olisi ollut tuulen puuskan sattuessa, tuvan ikkunasta läpi.

Tässä talossa on pärjätty ilman lumiesteitä 150 vuotta ja hyvin onkin lumet tulleet katolta, kattokulma kun on aika jyrkkä. Turvallisuussyistä ne päätettiin kuitenkin laittaa syksyisen remontin yhteydessä, sillä takapihan puolelle tuli kolmas sisäänkäynti.

Olen ruennut epäilemään, että oliko se järkevää kuitenkaan. Ennen lumet tulivat suojasäiden sattuessa vähän kerrassaan katolta, ja tämä oli normaalia. Nyt lumiesteet keräävät kaiken lumen katolle ja pakkaavat koko massan lumiestettä vasten. Eihän sitä painoa mitkään ruuvit kestä, vanhasta katosta puhumattakaan.

Jää nyt nähtäväksi, päädytäänkä siirtämään esteet esim. konehallin katolle, siellä niillä tärkeämpi tehtävä olisi...

Lintulaudallakin on käynyt kuhina. Ainakin tinteillä tuntuu olevan jo kevätkahinat mielessä, sen verran kovaa painia hangella välillä käydään :)

Tämän talven erikoisin vieras on ollut urpiainen, sitä en muista tavanneeni tässä pihassa. Tavallisiin päivävieraisiin kuuluuvat; tali-, hömö- ja sinitiaiset, keltasirkut ja viherpeipot.

Syksyiset siemenvarkaat unkarin syreenissä

Päivänä muutamana kuulin pihakuusesta punatulkunkin, mutta se ei uskaltautunut laudalle. Sunnuntai aamun sumussa, pellonlaidan koivuissa ruokailivat teeret, kaksi ukkoa ja kaksi akkaa. Niiden osalta jään odottelemaan syksyä...:)

Hortonoomin hommia

2010-03-24T10:11:00.000+01:00

Aurinko lämmittää tuvan puolta niin, että sisällä tarkenee t-paitasillaan. Tuvan viidestä ikkunasta neljä on joko etelän tai lännen puolella ja auringonpaistetta saadaankin sitten koko päivä.

Eilen räystäästä suli jäät niin kohinalla, että vesi roiskui.

Myös viherkasvit ovat huomanneet lisääntyneen valon, ja lämmön vaikutuksesta sitä ryhdytään tunkemaan uutta elämää joka oksanhangasta.

Kaikki kaktukset kukkivat tällä hetkellä. Vaikka (joulu)kaktukset kukkivat jo joulun tienoissa, ovat ne taas täydessä kukassa. Ehkä ne ovatkin pääsiäiskaktuksia :) Myös kaksi jouluasetelmista saamaani tulilatvaa ovat intoutuneet tekemään nuppuja.

Äidin Gambiasta tuomat Luffa aegyptiacan, (jota pesusienikurkuksikin) sanotaan, siemen itivät myös ja kaksi pientä sirkkataimea ihastuttaa terhakkuudellaan. Jospa niistä kasvaisi yhtä hieno köynnös, kuin äidilläni on.

Sekä limoviikuna, että kiinanruusu on jo leikattu kesäkuntoon. Muutamiin kukkiin olisi tarvetta vaihtaa vielä mullat ja joitain siemeniä pääsee vielä kylvöön. Sitten odotellaankin pihahommia...

Astiakaappi

2010-03-22T09:33:00.000+01:00

Loppuviikosta raahattiin aitan perukoilta vanha astiakaappi takaisin tupaan. Sijoitimme sen väliaikaisesti välikammariin, josta se päätynee poikasen makuukamariin remontin valmistuttua.

Kaappi on maalattu nykyiseen väriinsä joskus seitkytluvulla ja kaapin yläkaapin ovista löytyy muisto papan nuoruudenharrastuksesta. Vaikkei meillä tupakointia juuri arvostetakaan, tarrat jäävät luonnollisesti paikoilleen :)

Alkuperäinen väri on ollut enemmänkin pastellin sininen / turkoosi. Puna-vihreä lähtisi kyllä helposti pois vanhan maalin päältä, mutta jääköön toistaiseksi. Laatikoiden ja ovien vetimet ovat melko sekalainen seurakunta, pitänee etsiä puuttuviin jossain vaiheessa sopivat nupit.

Hyllypaperit ja takalevy, mihin vanha maalari on pensselinsä puhdistanut

Vetolaatikoihin oli jäänyt vanhat hyllypaperit, hyvin sekalainen lajitelma tämäkin :)

Toisessa kuvassa vasemmalla näkyvä limoviikuna on pari päivää sitten leikattu, siksi se näyttää hieman kärsineeltä :) (toim.huom.)

Hevosentuoksuinen viikonloppu

2010-03-21T20:35:00.000+01:00

Istumalihakseni muistuttavat upeasta viikonlopusta loistokelissä. Juhlimme hyvän ystäväni 30-vuotissyntymäpäiviä mm. islanninhevosvaelluksen ja rekiajelun merkeissä. Ja miehet pääsivät pärryyttelemään tietysti moottorikelkoilla.

Me kaikki neljä naista, jotka issikkaretkeen osallituimme, olimme yhtä mieltä siitä, että tästä on otettava tapa. Kaikilla meillä oli kulunut jo useampi vuosi viimeisimmästä ratsastusreissusta ja kolmella on ollut joskus oma hevonenkin. Siinä metsätiellä laukatessa ei voinut kuin kiljua innosta. Niin ihanaa se oli pitkästä aikaa! :)

Juhlapaikan isännän suomenhevostamma Tuikkari otti juuri ennen rekiretkeämme persmäet liukkaassa alamäessä. Siitä selvittiin onneksi säikähdyksellä, vanhalla rouvalla kun on ikää jo 20 vuotta. Harmi, ettei minulla ole laittaa kuvaa tuosta ihanasta liinaharjasta.

Kelit suosivat ja kaikki eilisen päivän ja illan tapahtumat saatiin pidettyä synttärisankarille täytenä yllätyksenä. Vanha myllytuvan talo on herätetty hienolla tavalla henkiin ja oli mitä mainioin juhlapaikka.

Myllyn vanha pyykkitupa joen partaalla, jossa majailee itse myllyn tonttu.

Kolmen ruokalajin illallinen oli samalla osa päivänsankarin serkun opinnäytetyötä kokin ammattiin ja hän oli todella pannut parastaan. Ei ollut moitteen sijaa ja tästä oli yhtämieltä koko juhlakansa. Tuli maistettua myös elämäni ensimmäinen Créme brûlée. Ei huono :D

Pääruokana oli naudan paahtopaistia

Ensimmäinen yhteinen vapaa viikonloppu minulle ja miehelleni valovuosiin ja aivan mahtavat juhlat. Kaikenkaikkiaan täydellinen päivä.

Hyvää alkavaa viikkoa taas kaikille !

Saunan pesu

2010-03-18T12:15:00.000+01:00

Eilen päätin tormistautua ja pestä viimein saunan. Tämäkin homma on jäänyt aina muiden kiireiden keskellä, mutta nyt inspiraatio iski. Viikonloppuna äitini tulee lapsenvahdiksi poikaselle, joten kai sekin oli yksi syy laitella paikat kuntoon :)

Näpsin muutaman kuvan sauna- ja pesutiloista. Nämä remontoimme siis vajaa vuosi sitten. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, ilma oli pilvinen, eikä muutamasta pienestä ikkunasta juuri luonnonvaloa tulvinut...

Tässä on pikkuruinen saunamme:

Saunan seinäpaneeli on harmaaleppää ja oikealla näkyvä pysty "raita" on vanhaa makkarapaneelia, joka on sävytetty. Makkarapaneelit purettiin alakertaan johtavasta portaikosta ja muutama siistimpi säästettiin sitten tähän saunasisustukseen. Laudemateriaaleina käytimme tervaleppää, tummemmat osat on lämpökäsiteltyä ja osin sävytettyä.

Katossa käytimme kuituvaloa ja lauteissa on puolestaan ledit. Kiuas on Narvi Stony 18 ja se on puukiuas, tottakai! Kiukaaseen olemme olleet todella tyytyväisiä. Löylyt ovat pehmeät ja kosteat ja kiuas luovuttaa suuren kivimääränsä ansioista (200 kg) lämpöä vielä pitkään.

Niin saunan muuri, kuin pesuhuoneenkin tiiliseinä on vuorattu Altan harmaalla luonnonliuskekivellä. Kiviseinä jatkuu vielä "kulman ympäri" pukuhuoneen puolelle. Kivi on kiinnitetty muurauslaastilla ja saumattu mustalla sauma-aineella.

Laittelen kuvatuksia pesutiloista joskus jos jaksan ja jotakuta kiinnostaa.

Kotiliesi Maaliskuu II 1932

2010-03-18T08:49:00.000+01:00

Martta Wendelin: Pääsiäispöytä

Maaliskuun toinen numero sisältää todella paljon mainoksia. Odotin lehdeltä kattavaa selontekoa mm. pääsiäisen herkkuihin, mutta ei. Aihe sivuutetaan hyvinkin lyhyellä maininnalla, ottaen huomioon sen merkittävyyden uskonnollisena juhlana tai edes pääsiäisperinteidenkin puolesta.

Lehdessä muistellaan kuitenkin parin artikkelin muodossa historiallisia aikoja. Naisten äänioikeudesta oli tuolloin, maaliskuun 15. päivä, tullut kuluneeksi 25 vuotta. 'Ilolla on todettava, että kaikki ne aloitteet, joihin naisedustajamme 25 vuotta sitten ryhtyivät, ovat vuosien kuluessa toteutuneet.'

Lisäksi Goethen kuolinpäivä oli 22. päivä maaliskuuta 1832, ja V.A. Koskenniemi kirjoittaa, mitä Goethen näkemykset voivat merkitä nykyhetkelle. Miten jokaisen tulisi olla sinut itsensä kanssa ja tyytyä siihen mitä on...

Se teko se vasta teolta maistaa,

Kun itsensä omassa rasvassa paistaa.

On perintö- osani rajaton:

mun omani on aika, se mun peltoni on.

Suuria elämänviisauksiahan nämä ovat tunnetusti tänä päivänäkin, henkinen omavaraisuus on elinehto tässä oravanpyörässä, uskon ma! :)

Mutta rasvasta puheen ollen, ne pääsiäisherkut.

Odotin vesikielellä suussasulavaa ohjetta lampaalle tai salaista reseptiä perinteisen pashan tekoon. Ei ollut niitä, sillä pääosassa ovat mämmi ja munat.

Lampaanlihaan ei kaikilla tuohon aikaan varmastikaan ollut varaa, vaikka lammaspaisti perinteisiin kuuluikin. Mutta, sikaa oli; Kinkku-munalaatikko, kuorrutetut munat, samettivelli (ruskuaisista ja maidosta tehty velli, jonka pinnalle laitetaan munanvalkuaiskokkareita) ja paistetut munat. Siinä muutamia pääsiäisherkkuja!

Perinteisen jatkoromaanin lisäksi keskustelua oli mm. pahanhajuisesta hengityksestä, kätilön toimesta ja pohjaompelusta. Puheenaihetta näin keväänkorvalla herättävät tietysti myös vaatekoit. Erilaiset torjuntaliemet, kuten kolokvinttiliuos ja kvanssiliuos olivat varmastikin tarpeen, sillä Koi on viekas ja tavattoman taitava vihollinen :)

Lopuksi muutamia informatiivisia mainoksia. Pääsiäistä odotellessa...

Sunnuntai

2010-03-14T08:50:00.000+01:00

Kylläpä olisi tänä aamuna vielä nukuttanut, kun poikanen kömpi ylös sängystään kuuden jälkeen. Flunssa alkaa olla kaikilla jo voiton puolella, itselläni lääkekuuria on enää pari päivää jäljellä.

Täytyy sanoa, että noin sitkeää tautia emme ole sairastaneet ihan vähään aikaan. Pysyköötkin poissa moiset!

Eilen omalla kylällä ja lähipitäjillä oli useita erilaisia talvitapahtumia, joissa vierailimme. Oli mahtavaa päästä kunnolla ulkoilemaan parin viikon toipilasajan jälkeen, varsinkin kun kelitkin suosivat.

Poikasen kammariprojekti on edennyt vähän hitaanlaisesti oman voimattomuuden vuoksi, mutta edennyt kuitenkin. Hirttä on rapsuteltu ja maalia sudittu.

Hirsissä näkyy selvää raja siinä, mistä uuni on purettu. Pinkopahvi oli kiinni sepän takomilla nupinauloilla, jotka keräsin talteen. Ne olivat muuten tosi teräviä.

Tätä on nyt rapsuteltu puhtaaksi niin laastista, kuin puuropurustakin. Jospa se joskus valmistuisi...

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille !

On ilimoja pielly.

2010-03-07T15:24:00.001+01:00

On kyllä aivan loistavat kelit (kuten otsikkokin kertoo). Onnekkaita ovat ne, jotka saavat nauttia hiihtolomasta tällä hetkellä.

Oma elämä on rajoittunut sairastelun vuoksi aika tavalla sisätiloihin, eikä ensi viikko taida tuoda asiaan muutosta.

Poikanen näyttää potevan taudin rankemman kautta, keuhkoputken- ja korvatulehduksen muodossa.

Käväisin sen verran pihalla, että pyörähdin pannuhuoneessa ja vein linnuille lisää evästä. Näpsin muutaman kuvan ja nuuhkuttelin ilmaa :)

Närhille on viime päivinä lyhde maistunut, ihan hyvä vaan, kun jättävät lintulaudan rauhaan.

Kevät näyttää tulevan kohisten, hyvää alkavaa (hiihtoloma)viikkoa kaikille !

Kotiliesi Maaliskuu I 1932

2010-03-04T21:48:00.000+01:00

Martta Wendelin: Kehrääjäneito

Maaliskuun ensimmäinen numero näyttäisi äkkiselauksella olevan hyvinkin sekalainen pläjäys kodinhoitoa, lapsia, muotia ja yhteiskuntaa. Kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintoinen yhdistelmä arkisia asioita sekä hienostunutta kaupunkilaiselämää.

Paneudutaan tällä kertaa kuitenkin tarkemmin vain naisten pukeutumiseen. Tämän talven ehkä eniten ihastusta herättänyt muotiuutuus on villalangasta valmistettu pehmeä ja taipuisa kaulus. Arkiasuunkin saa nimittäin miellyttävää vaihtelua valmistamalla samaa pukua varten useita erilaisia kauluksia. Että, osattiin sitä tuunata tuolloinkin.

Villalangasta neulottu kaulus (yllä) ja angora- ja silkkivillalangasta koukkuamalla valmistettu pitkä arkipuvun kaulus (alla).

Artikkelissa esitellään seikkaperäisesti jopa kahdeksan erilaisen kauluksen virkkaus- ja koukkuamisohjeet. Kirjoittaja, käsityönopettaja Annikki Repo, vakuuttaa kaikkien kaulusten olevan "työtavoiltaan ja malleiltaan niin yksinkertaisia, että ne osaa helposti valmistaa jokainen, joka vähänkin on perehtynyt virkkaamiseen ja neulomiseen." Niinpä!

Henkilökohtaisesti työohjeet olivat minulle täyttä hepreaa reuna- ja ketjusilmukoineen, mutta minähän en olekaan mikään käsityöimmeinen :)

Suunnataanpa seuraavaksi katse vuoden 1932 tulevaan kevät- ja kesämuotiin; Leikkauksissa suositaan puhdasviivaisuutta ja käytännöllisyyttä. Kangasvaihtoehtoina on mm. velour, diagonal, tweed ja drapee. Kuulostaapa hienolta!

Värit tuntuvat selitystenkin mukaan olevan melko tummanpuhuvia, kuvathan ovat mustavalkoisia, mutta ei hätää:

Takkeja voi tilata kätevästi Kotilieden Aitan kautta, kuin Anttilan kuvastosta konsanaan, kunhan täyttää tilauslipun huolellisesti. Jos tuote ei miellytä, palautusoikeutta on ruhtinaalliset 2 päivää...

Rouvan ollessa hyvinkin tyylitietoinen, voi hän halutessaan ottaa vaikutteita muotivirtauksista myös maailmanlaajuisesti, tilaamalla englantilaisen Weldon's Ladies Journalin.

Vuosikerta tätä lehteä maksaa postivapaasti 125 mk:aa.

Minun mielestäni noiden takkien, kuin kyseisen muotilehdenkin hinnat tuntuvat aika korkeilta. Ihmettelen oliko tuollaisille hankinnoille sitten minkä verran tilausta, kun miettii, että tuohon aikaan maailmanlaajuinen lama koetteli myös Suomea ja valuuttakurssit olivat huimassa nousussa?

Tiedä häntä, mutta matala ja puolikorkeakorkoisten kävelykenkien käytön tärkeyttä arkikenkinä voi tuskin riittävästi painostaa !

Sniif !

2010-02-28T20:46:00.000+01:00

Winttikammarin väki potee flunssaa ja vatsavallankumousta. Lisäksi poikanen poltti perjantaina näppinsä patteriin ja pientä kättä hoivataan nyt paksuilla salvakerroksilla ja sideharsotumpposilla.

Viikonloppu on mennyt voimattomuuden vuoksi vähän harakoille, mutta poikasen kammarin seinät on kuitenkin saatu pohjamaalattua. Varsinainen seinäsävy on myös käyty sekoittamassa Herra kauppiaalla ja projekti etenee taas, kunhan nuha väistyy...

Hyvää alkavaa uutta kuuta kaikille ja pysykää terveinä !

Lahjuksia ja löytöjä

2010-02-25T21:37:00.001+01:00

Talven selkä ei näytä edelleenkään taittuvan. En jaksa muistaa päivää, milloin pakkanen olisi ollut alle -15*C. Mutta, ei valiteta! Kahta edellistä talvea ei pystynyt edes talveksi kutsumaan, sen verran oli omituiset kelit...

Vaikka sää ei vielä kovin keväiseltä tunnukaan, saa aurinko kevään jo kuitenkin mieliin. Eilen sain vieraita naapuripitäjästä, kun äitini ja mummoni kävivät kyläilemässä. Mummo toi meille ihanan kevätesikon, jota jo mielessäni istuttelin kukkapenkkiini, keltaisten esikoiden kaveriksi :)

Olen etsinyt alakertaremontin valmistumisesta saakka, pukuhuoneen ja pikkuvessan väliin jäävään, ns.välitilaan, sopivaa peiliä. Mielessäni tämä peili on ollut pyöreä ja siinä on ollut mahdollisesti metalliset tai takorautaiset kehykset. Noh, kirpparilta löytyi peili joka täytyi ostaa. Ei ollut pyöreä, ja oli puukehyksillä. Mutta, lasi on fasettihiottu :)

Peili tulee jäämään tuohon, ainakin siihen asti, kun eteen kävelee se täydellinen kopio siitä mielikuvastani, mitä olen mielessäni kehitellyt. Tosin kuvan oton jälkeen huomasin, että sitä pitää sittenkin siirtää, häiritsee tuo epäsuhta tuohon singeriin nähden... (Ai, mikä epäsuhta? Kysyi rakas mieheni..)

Singerin pöytälevyn päälle ollaan teettämässä karkaistusta lasista mittojen mukaista levyä, jotta saadaan tuo ompelukoneen kohta peittoon. Koko hässäkän päälle pitää kehitellä vielä jotain kivaa juttua :)

Löydöistä vielä puheenollen, kävimme perinteisillä torstain ruokaostoksilla naapuri citissä. Paikallisesta osuuskaupasta löytyi tämä ihana lintumökki, joka vain oli niin ihanan söpö, että se lähti kaupasta pakostikin mukaan.

Jätän pöntön roikkumaan keittiön ikkunalle toistaiseksi. Tuo katto on niin kirkuvan tipun keltainen, että olkoon siinä pääsiäisen yli :) Sitten mökille löytynee paikka poikasen huoneesta. Ihana!

Harmitusta.

2010-02-21T20:35:00.001+01:00

Kävijälaskurini näyttää tehneet oharit :( . Mietin jo pari viikkoa sitten mielessäni, että pitäisköhän sivuille laittaa jonkinmoinen "varalaskuri" jos tuo jostain syystä piiputtaa ja näin sitten kävi. Vielä edellisen postauksen aikaan laskuri mielestäni jotain lukemia näytti, en vain jaksa muistaa mitä.

Uuden laskurin aloitusluvuksi laitoin pari päivää sitten olleen lukeman. Jospa tämä toimisi paremmin...Bääh.

*muoks* Ei ymmarra. Laskuri näyttää palanneen tauolta. Nyt niitä on sitten kaksi, uudempi näyttänee todellista lukemaa. Noh, ei sen väliä, käy ketä käy :)

Haastetta pukkaa !

2010-02-21T17:20:00.000+01:00

Taika-koiran emäntä, Pau, haastoi minut mukaan kivaan kuvakisaan, jonka säännöt ovat sauraavanlaiset:

1. Avaa kuvatiedostoistasi neljäs kansio

2. Avaa neljännen kansion neljäs kuva

3. Julkaise kuva blogissasi ja selitä se

4. Haasta neljä muuta bloggaajaa mukaan!

Tämä on närhi!

Lintu on kuvattu 26.11.2009 keittön ikkunasta, jota päin se lensi, kun söimme miehen kanssa aamupalaa. Närhi otti lukua kukkapenkin reunalla varmaan viisitoista minuuttia, ennenkuin hävisi omille teillensä. Mikälie "hassi" närhirukalle tullut, kun lensi päin lasia, mutta selvisi tällistä ilmeisesti säikähdyksellä :)

Mukaan tähän kuvahaasteeseen haastan vaikkapa Päivänpesän Katjan, Hirsiakan Niinan, Rekouksen Kirsin ja Romuttamon Minsun.

Kirveelle töitä

2010-02-20T10:33:00.000+01:00

Tänä aamuna pakkanen kipusi kolmeenkymmeneen miinusasteeseen, eikä meidän uuni ollut sammunut, jee!

Pakkanen on saanut myös rusakot liikkeelle ja parin viimeisen yöseudun aikana omenapuun alaoksisto on silputtu aivan järkyttävän näköiseksi. Jälkien määrästä ja syödyistä oksista päätellen, asialla on ollut useampi pitkäkorva.

En ole varma liikkuuko jänislauma illan kähmyssä vaiko aamyön tunteina, joka tapauksessa tämä ei jää tähän. Jäniksenmetsästysaikaa on vielä tämän kuun loppuun...

Kotiliesi Helmikuu II 1932

2010-02-18T13:25:00.000+01:00

Martta Wendelin: Lukuhetki

Pukekaa lapsenne yhtä käytännöllisesti kuin amerikkalainen äiti!

Amerikkalainen äiti pukee lapsensa kirkasväriseen urheilupukuun lähettäessään hänet leikkimään. Kirkasväriset ulkoilupuvut eroittuvat helposti kujilta ja teiltä, joilla lapset äidin varoituksista huolimatta leikkivät ja osoittavat heidän olinpaikkansa helposti autonkuljettajille...

Finlayson

Helmikuun toinen numero antaa jo hienoisia viitteitä kevään lähestymisestä. Esimerkkinä on tohtori Juho Jännes kirjoittanut artikkelin otsikolla; Eräs maalaisisäntien tärkeä taloustehtävä, nimittäin jäiden varaaminen talouden tarpeiksi.

Artikkelissa kuvaillaan hyvin seikkaperisesti jäähdytysjäiden ottoon ja säilyttämiseen liittyvät faktat sekä jään säilytyksen lämpöopillinen perustus. Tärkeä asia kaikenkaikkiaan aikakaudella, jolloin arkkupakastimet ja jääkaapit kuuluivat vielä joka kodin tulevaisuuteen...

Mielenkiintoni herätti myös erään lukijan kysymys toimitukselta liittyen kodin koristamiseen. Ymmärsin, että tätä nykyä puhutaan sisustamisesta. Lehden toimitus oli antanut kysymyksen vastattavaksi sisutusarkkitehti Arttu Brummerille , joka muuten sittemmin toimi suunnittelijana Riihimäen lasitehtaalla.

Artikkeli oli kaikessa negatiivisuudessaankin ihan mielenkiintoinen, vaikka en löytäytkään järjellistä selitystä tämän yksinkertaisen kysymyksen aiheuttamaan tunnekuohuun jutun kirjoittajassa. Tässä lainaus: Älä korista kotiasi laisinkaan! Kaikki kodin koristeluhalu tämän sanan yksinkertaisessa merkityksessä on pahasta. Jos mitä, niin tuota ylenmääräistä kotien koristelua vihaan, sillä se tekee kodista sekalaisen tavarain kaupan...

Brummerin mielstä kotiin ei tulisi hankkia ainoatakaan esinettä, jota ei todella tarvitse. Aika tylyä puhetta herralta, joka jo samana vuonna suunnitteli töikseen taidelasia, joka ei mielestäni aina välttämättä ole sitä maailman käytännöllisintä käyttölasia, siitä nimikin... Sisustuksen väreistä mainittakoon, että samaan huoneeseen ei tulisi laittaa kahta toistuvaa väriä enempää ja varsinaisista kodin koristuksista Brummer hyväksyy käytettäväksi vain kukkaset ja taulut. Kunhan nekin on ostettu oikeasta paikasta...

Käsityöosuudessa on parin aukeaman verran ohjeita ja kaavoja naisväen lämpimien yöpaitojen tekoon sekä neuvo, kuinka vanhoista trikoista ja villapaidankappaleista saadaan helposti ommeltua lapsille lapaset.

Lehdessä oli edellisnumeroa runsaammin mainoksia; talvivaatteita, pakkasvoiteita ja linimenttejä. Suurin ihmetyksen aihe minulle henkilökohtaisesti oli kuitenkin naisten alusvaatemainokset! Oli liivejä ja korsetteja j asukkanauhoja. Vaikka en mikään vanhoillinen olekaan, olisi luullut, että vuonna 1932 moisiakaan kuvia ei olisi maan suosituimman aikakauslehden sivuilla nähty :)

Ja tämä ei ollut edes rohkeimmasta päästä... :)

Mutta, ei ole edelleenkään >>Franz-Joosef>>-karvasveden voittanutta, käy muuten kaikkeen !

Paluu arkeen

2010-02-16T14:36:00.000+01:00

Viikonloppu vierähti mukavasti sukuloidessa ja reissatessa vieraissa kaupungeissa. Pistäydyttiin myös Lahdessa ja Mikkelissä ostoksilla ja matkaan tarttuikin kaikkea tuikitarpeellista.

Poikaselle löytyi läjäpäin vaatteita puoli-ilmaiseksi, samaten isännälle uusi toppatakki ja itsellekin kengät. Yleensä en löydä itselleni mitään sopivaa, mutta nyt kävi tuuri ja sain uudet ulkoilukengät puoleen hintaan :) Tyytyväinen olen.

Kotona huoneiden uudelleenjärjestely jatkuu ja uusia ideoita sisutuksen suhteen pulppuaa jatkuvasti. Vielä kun saisi kaikki jutut pääkopassa järjestykseen ja sitä kautta toteuttamiskelpoisiksi, niin oltaisiin jo pitkällä.

Vajaa viikko sitten mieheltäni saadut kukatkin olivat säilyneet hyvinä reissun ajan. Ilmeisen hyvälaatuisia ruusuja, noista on iloa vielä pitkään :) Kiitos kulti :) !

Torstaita

2010-02-11T08:36:00.000+01:00

Sähkökatkot ovat taas vaivanneet tätä taloutta. Pakkanen näkyy taas kiristyneen, kuten sen myötä myös pinna : /

Poikasen huoneen remontti on edennyt hieman suunnitteluvaiheesta, ja suunnitelmatkin ovat matkanvarrelta muuttuneet. Ilmeisen ajan (ja inspiraation) puutteen vuoksi päätimme jättää huoneen perusteellisen remontin johonkin hamaan tulevaisuuteen.

Tulimme siihen tulokseen, että teemme olemassa olevilla tarpeilla kevyen pintafiksauksen. Maaleja ja jopa sopivaa listaakin löytyy kotoa. Suurempi remontti saa odottaa siihen, kun poikanen on kyllin vanha ja halukas määrittelemään itse, millaisen huoneen haluaa. Nyt siis lähinnä paklataan, maalataan ja listoitetaan huone uusiksi. Lattian ja seinät jätämme muutoin vielä tässä vaiheessa avaamatta ja koskematta.

Muuten kotona riittää edelleen sisutusta ja kalusteiden uudelleen järjestelyä. Varsinkin näin päivän pidetessä, on jostain syystä aina saatava vaihtaa järjestystä. Kevään tuloa ei voi estää, eilen sain ensimmäiset krookuksetkin ! :) Ihanaa!

Ei sentään vielä räystäät tipu...

Pizzaperjantai

2010-02-06T10:33:00.000+01:00

Eilisen siivousurakan päätteeksi palkitsin itseni ja mieheni kunnon kotitekoisella pizzalla. Tai, oikeastaan vielä kahdella... Tuli sitä sitten syödä ähkäistyä ihan liikaa, tuijotellessa Maajusseja töllöstä.

Ostettiin tämän päivän varalle myös kunnon pihvihärän sisäfile (sama lehmä, eri paketissa), brasilialaista tosin. Kotimaisista fileestä ei saa isoja, kunnon pihvejä, joista isäntä haaveilee, eikä kotimaiseen kyllä ole varaakaan :).

Vuosipäivän kunniaksi paistetaan kunnon pihvit, lankkuperunoiden ja aurajuustolla täytettyjen herkkusienten kera. Saatetaan maistella ehkä hieman jotain hyvää punaviiniäkin :)

Täytynee käydä edes vähän ulkohommissa, kolailemassa ja hoitamassa lintulaudalle evästä, että edes jokunen kalori palaisi, kun on tänäänkin herkuttelua tiedossa.

Toim.huom. Voiko oikeasti olla ärsyttävämpää mainosta, kuin tuo nimenomainen Grandiosan pizzaperjantai? Ja netistä siihen löytyy sanatkin. Ja arvatkaa jääkö tuo ärsytys vielä soimaan päähän?? (Arvatenkin tämä on juuri sen tarkoituskin...) Murh!

Kotiliesi Helmikuu I 1932

2010-02-03T19:51:00.000+01:00

Lupailin aiemmin poimintoja vuoden 1932 Kotiliesi-lehdestä. Tämän projektin avaa helmikuun ensimmäinen numero, olkaatten hyvät!

Martta Wendelin 'Hiihtämässä'

Kotiliesi on poliittisesti puolueeton, ajankohtaisia artikkeleita ja ohjeita sekä mainoksia sisältävä aikakauslehti. Lehden vuosikerrassa on juokseva sivunumerointi, joten helmikuun toinen numero alkaa näinollen sivulta 77. Muutenkin taitto on tehty aika hassusti, sivu on saatettu jakaa vaakatasossa kolmeenkin palstaan. Jokin artikkeli saattaa loppua kesken ja jatkua muutaman sivuaukeaman päästä. Tämä saattaa toki olla jokin senaikainen painotekninen juttu, jota en vain ymmärrä :)

Kotiliedessä käsiteltiin jo tuolloin hyvin kattavasti niin kodin- ja taloudenhoitoa, kuin muoti-ilmiöitäkin.

Näitä kalusteita sai myös maaseudun väki tilattua kirjeitse Stockmannin omalta Maaseututilausosastolta.

Uusimpien sisustusvinkkien lisäksi helmikuun numerossa oli kahden aukeaman juttu nykyaikaisista sängyistä, uutuutena kotimainen rautasänky putkijalustoineen, minun nähdäkseni kyseessä on heteka :)

Perussettiin kuuluvat luonnollisesti leivonta- ja ruoanlaittovinkit. Näin laskiaisen lähestyessä, Rouva Kerttu Tela, oli koonnut ohjeet herkullisen kuuloisesta sorkkarokasta sekä laskiaismakkaroista, jotka ainakin jutun kirjoittajan mukaan olivat hyvin yleistä laskiaisruokaa parisen vuosikymmentä sitten. Harmi, ettei noista herkullisista makkaroista ollut kuvaa... :)

Mainos uutuusnäkkäristä

Mukaan on ujutettu tietenkin myös viimeisintä tutkimustietoa. Tästä esimerkkinä referaatti uudesta kohua herättäneestä tutkimuksesta, jonka mukaan eräs norjalainen tutkija olisi selvittänyt C-vitamiinin kemiallisen rakenteen, sekä viittaus vuoden 1931 syksyllä, Helsingin Yliopistossa tarkastettuun saksankieliseen väitöskirjaan; 'Hunajan käyttämisestä sokerin sijasta imeiväisten ravinnossa'.

Hei, tämä tehoaa MYÖS läskeihin ! :)

Lisäksi lehdessä on kysymyksiä ja vastauksia-palsta, ja tietenkin kirjeenvaihtoilmoituksia. Hyvän lehden sisältöön kuuluu olennaisesti myös hieman draama sävytteinen jatkoromaani sekä selkeästi vuodenaikaan liittyviä artikkeleita, kuten tämä H. Koistisen tietoisku:

Mitä v i e m m e p o t i l a i l l e tuliaisiksi ?

Viemme potilaalle kukkia, hedelmiä, makeisia, juomia, sanomalehtiä, kirjoja. Hän tulee iloiseksi. Hän katselee kukkaa pöydällään. Tuntuu hyvältä, että häntä on muistettu. Virkistävä appelsiini poistaa pahan maun suusta, lapsi unohtaa kivun imiessään makeaa karamelliä, hyvä marjamehu lievittää tuskaisaa janoa...
Eräs tärkeä asia olisi meidän muistettava viedessämme potilaille syötävää ja juotavaa: Vähän kerrallaan. Sairas ihminen tyytyy vähään.
Sanomalehdet ja kirjallisuuskaan eivät aina ole vaarattomia. Eiköhän liene viisainta ensin tarkastaa sanomalehti, ettei se sisällä mitään potilaalle järkyttäviä uutisia, jotka mahdollisesti voivat pahentaa hänen tilaansa. Huonon palveluksen teemme myöskin viemällä hänelle kirjan, joka joko jännittävyydellään tai kaameudellaan pilaa yöunen. Etenkin toipilaan hermosto voi olla erittäin herkkä...

Artikkeli oli aika hauska kokonaisuudessaan, sillä ensin lueteltiin kaikkea kivaa, millä potilasta voisi piristää. Jokaisesta viemisestä oli kuitenkin dramatisoitu varoittava esimerkki ja aina virkkeen lopussa todettiin juuri sen viemisen olevankin aika "huono idea". Lopussa vielä todettiin, että "Ollessamme epävarmoja on parasta, ettemme vie mitään." Noh, se siitä sitten :)

Tiesittekö muuten, että valkeista esiliinoista saa sienitahrat parhaiten pois ruostepulverilla tai ehkä Renol-tahravedellä, mutta varmaa ei ole sittenkään niiden poislähteminen :)

Pihabongaus 2010

2010-02-02T12:20:00.000+01:00

Oma saldoni pihabongauksessa jäi odotetusti laihanlaiseksi. Viikonlopuksi sattunut lumimyräkkä ja vaakatasossa puhaltava viima, sai pikkulinnut pysymään pois ainakin meidän lintulaudaltamme. En tiedä kannattaako tulokseksi edes mainita navetassa nähty närhi ja mummon pihapihlajoissa parveilevat tilhet?

Mietin muutenkin lintujen vähyyttä pihassamme tänä talvena. Pihalla käydessäni myös huomasin, että joku "pönttö" linkomies oli aurannut linnunpöntön täyteen lunta. Eipä siinä pöntössä paljon talitintit talvimajaansa pidä. Toivottavasti reikälaatikossa ei ollut tapahtumahetkellä koko "Makkosen" -klaani majaansa pitämässä...

Leipää ja sirkushuveja

2010-01-30T17:32:00.000+01:00

Sähköt on pysyneet ja leivät on leivottu. Tein leivänpaistossa samalla empiiristä tutkimusta, paistamalla osan leivistä leivinuunissa ja osan sähköuunissa. Ero oli huomattava; maku ja rakenne olivat leivarileivissä "tasalaatuisempia", mutta täytyy myöntää, ettei sähköuunilimputkaan syömättä jää :)

Tässä hyvä ohje, jos joku muukin haluaa kokeilla. Ohjeen olen poiminut aikoinani jostain Marttojen vihkosesta. Tämä leipä säilyy todella hyvin, on helposti leikattavaa ja maku säilyy pakkasessakin. Voin suositella!

Joulu / Siirappilimppu

5 DL piimää
n. 6 DL ruisjauhoja
5 DL siirappia
100 G margariinia
100 G hiivaa
1 L maitoa
3 RKL pomeranssinkuorta (itse laitoin 1 TL inkivääriä ja 1 TL neilikkaa)
2 TL suolaa
2,2 - 2,5 KG vehnäjauhoja

Imellä ruisjauhot piimässä muutaman tunnin ajan. Lisää joukkoon siirappi, juokseva rasva, mausteet ja haalea maito, johon hiiva on liotettu. Alusta taikina vehnäjauhoilla kiinteäksi ja vaivaa, kunnes se irtoaa kulhon reunoista. Nostata hyvin lämpimässä.

Leivo taikinasta kuusi pientä tai neljä suurta limppua. Anna niiden nousta vielä pellillä.
Paista 200 *C, 50 - 60 minuuttia ja sivele heti uunista ottamisen jälkeen vesi-siirappiseoksella.

Itse teen aina puolikkaalla ohjeella, ja siitäkin tulee kolme isoa vuokaleipää. En ole esinostattanut leipiä enää ennen paistoa, kohoavat ihan hyvin ilmankin.

Huomenna olisikin luvassa "sirkushuveja", menemme katsomaan rallisprinttiä naapuripitäjään ja tarkoitus olisi myös vierailla mummolassa. Poikasen huoneen remonttia saimme myös hieman eteenpäin ja kävimme äsken ostamassa vielä muutamia puuttuvia tarvikkeita. Katsotaan missä vaiheessa se projekti taas etenee.

Ja kaikki, jotka tänään eivät vielä ehtineet bongailla lintuja, muistutukseksi, että pihabongaus -tapahtuma jatkuu vielä huomenna. Eikun tipuja tiirailemaan!

2010-01-28T17:12:00.000+01:00

Toissapäiväisen nettipimennon ja eilisten sähkökatkojen vuoksi, niin toimistotyöt, kuin blogin päivittäminenkin muodostui melko hankalaksi. Nyt kuitenkin netti suhii ja sähkötkin ovat pysyneet eilisen illan jälkeen :)

Aikaisemmin aina sähkökatkon tullessa, sitä viritteli innoissaan kynttilöitä, luomaan tunnelmaa ja pehmeää valoa. Näillä pakkasilla on tunnelma kaukana, kun yrittää pilkkopimeässä etsiä tuikkuja ja taskulamppua, peläten sähkökatkon kestävän ikuisesti ja putkien jäätyvän siltä seisomalta.

Keli on muutenkin ollut jotenkin outoa. Lapsuudestani muistan paukkupakkasilla olleen kirkasta ja tyyntä, mutta tälläkin hetkellä mittari näyttää -25 raatia pakkasta ja myrskytuuli paukkuu nurkan päissä. Ei kivaa. Tuon lumitaakan alla, mitä metsät päällään kantaa, ei voi tietää metsänomistajille hyviä uutisia. Niistä sähkökatkoista puhumattakaan...Mutta, viikonlopuksi on luvattu kelien leuttonevan huomattavasti.

Tänään pääsin käymään yksin kaupungissa, kun mies kaitsi poikasta. Sain viettää oikein laatuaikaa itseni kanssa, eli miihailla ruokakaupassa niin kauan kuin huvittaa ja hoidella muutenkin asioita rauhassa. Hienoa :)

Tästä piristyneenä siivosin heti kotiin tultuani ja alustin leipomisvimmassani leipätaikinan. Päätin tehdä samaa tummaa vuokaleipää, mitä tein jouluksikin. Miksei imelää limppua voisi syödä arkenakin, jos siitä kerta tykkää :) Osan aion kuitenkin laittaa pakkaseen, niin ei pääsiäiseksi tarvitse sitä erikseen leipoa.

Ei muuta, kun leivän paistoon! :)

Kotihommia

2010-01-24T16:34:00.000+01:00

Eilen iltapäivällä kotiuduttiin sitten reissusta. Yksikin yö puhtaiden hotellilakanoiden välissä piristää kummasti, mutta paluu arkeen oli ankea. Kotiin tullessamme, kiristynyt pakkanen oli tehnyt taas tepposet. Uunimme oli yöaikaan sammunut, siitäkin huolimatta, että pappa päivysti "uunivahtina".

Siinä vaiheessa, kun kannoimme kamoja sisään, oli uuni saatu jo tulille ja pannuhuoneessa mittari näytti verkostoon lähtevän ruhtinaallisen 40 *C:n veden. Keittiössämme sitävastoin lämmintä oli huimat 13,5 *C... Ei ole vähään aikaan ollut näin hyistä tunnelmaa meidän tuvassa.

Täytyy sanoa, että viimeisen vuorokauden olemme tosissaan lämmittäneet tätä lopottia. Ennen kuin 240 m2 jo valmiiksi vähän huonosti lämmennyttä asuintilaa saadaan taas siedettäväksi elää ja olla, menee tovi jos toinenkin.

Saunassa pidettiin eilen tulia kolme tuntia, jotta saataisiin vähän sieltäkin lämpöä virtaamaan yläkerroksiin. Mies viritteli pannuhuoneessa kaikki kikkakolmoset, jyvälämmityksestä - lastulevyn palasiin, jotta pata nostaisi lämpöjä vähän nopeammin.

Lisäksi rahdattiin kaikki omat ja varastetut patterit ja lämpöpuhaltimet tohottamaan joka huoneeseen, sekä tietysti lämmitettiin tuvan uuni. Tuli mieleen, että nyt auttaisi kovasti, jos kivijalka olisi kunnolla lumettu...

Mies ravasi illan mittaan pannuhuoneessa kohentelemassa tulia ja tuli luvanneeksi uuden, isomman kattilan sekä uuden ohjauskeskuksen ja syöttölaitteet hakejärjestelmäämme. Jep, sitä odotellessa...

Mutta nyt asianlaita alkaa olla mallillaan (annas, kun yö tulee, hrr!) Pullataikina kohoaa hyvää vauhtia uunin pankolla ja poikanen vetelee vielä päivähirsiä. Jospa tämä taas tästä...

Harmaita hiuksia ja toimistohommia

2010-01-21T08:51:00.001+01:00

Tämän päivän ohjelmaan näyttäisi pahasti sisältyvän kirjanpitoa ja verolmoitusten täyttöä. Huoh. Pelkkä ajatuskin sukelluksesta "verolankettien" kiehtovaan maailmaan, saa aikaan jäykistyneet hartiat ja lievää verenpaineen nousua.

Olen tietoisesti lykännyt tätä työtä, mutta tiennyt toki tämän päivän vielä koittavan. Tänään otan itseäni niskasta kiinni ja setvin loput tositteet, päätän kirjanpidon, niin maa- kuin metsätaloudenkin osalta, ja lasken hymyssäsuin, paljonko sitä mahdollisesti ollaankaan tänä vuonna verottajalle velkaa.

Nämä tehtyäni olenkin jo varmasti sopivan rentoutunut ja orientoitunut tutustumaan myös omaan henkilökohtaiseen veroilmoitukseeni (P%*rk*L!!). Tämä jäänee varmuudella ensiviikkoon...

Huomen aamulla lähdemmekin hieman reissuun ja vietämme pienen miniloman oikein hotellissa. Tarkoituksena yrittää oikeasti levätä, touhuta perheen kesken ja kierrellä vähän kirppiksiä. Katsotaan löytyykö siltä matkalta sitten jotain kerrottavaa.

Toivottelen jo nyt hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille !

Kotiliesi

2010-01-20T11:46:00.000+01:00

Silloin tällöin on tullut luettua vanhoista Kotiliesi-lehdistä hauskoja mainoksia Hota-pulverista ynnämuista kaikenparantavista tropeista, joita jokaisessa kodissa tuli ennenvanhaan olla. Viime vuoden lopulla iski idea, että voisi olla hauska lukea lehteä nykypäivänä aina sen ilmestymisen aikoihin ja katsoa mitkä ovat olleet kulloisenkin kuukauden ja vuodenajan tärkeimmät jutut.

Lehti on siis tullut mieheni isomummolle, Miinalle, vuonna 1932 ja se on julkaistu kaksi kertaa kuukaudessa. Jatkossa aionkin poimia lehdestä omasta mielestäni kiinnostavimmat artikkelit ja hauskimmat mainokset teidän muidenkin iloksi :)

Ajatuksenani oli käsitellä vuoden 1932 koko vuosikerta, aloittaen tammikuusta. Koska aika näyttää taas rientäneen ja loppukuu jo häämöttää, aloitan tämän projektin heti helmikuun alusta. Sitä odotellessa !

Vatsanpuruja

2010-01-19T16:44:00.000+01:00

Meilläpäin on jotain outoa mahaflunssaa liikenteessä. Kuten tuntuu olevan myös blogiyhteisössä. Työmiehistä yksi lähti heti töihin tultuaan kotiin vatsan ruettua vellomaan kesken aamupalaverin.

Itselläni tämä alkoi eilen vatsanväänteillä ja huono olo on ollut koko tämän päivän. Lisäksi tähän liittyy jotain ihmeellistä niskan pakotusta. Voihan oksettavaan oloon olla syynä myös jumittavat hartiat.

Lintulaudalla ei ole vieläkään ollut asiakkaita, ainakaan pikkulintuja. Yksi närhi kävi läheisessä peukemännyssä tutkimassa tarjoiluja, muttei uskaltautunut lähemmäs.

Päivän ainoa piristys oli ikkunalaudalla olevan kaktuksen kukkiminen, sitä se huono hoito teettää :)

Jokatapauksessa pääpiirteissään huono päivä ja huono fiilis. Jospa sitä huomenna paremmalla tuurilla.

Talipallo ja pullaa

2010-01-16T20:50:00.001+01:00

Poikanen on muutamassa viikossa hurahtanut pulkkailuun ihan tosissaan. Tänään ulkoiltiinkin sitten ihan urakalla ja olimme ulkona lähes kaksi tuntia. Sain laitettua vähän huonolla hoidolla olleen lintulaudankin kuntoon, että on jotain evästäkin tarjolla, jos siihen joku tirppana sattuu eksymään.

Kävin kaivamassa aitasta tuon roikkuva-mallisen lintulaudan, kun en älynnyt sulan maan aikaan laittaa ruokinta-alustaa pystyyn. Viritin sen sitten piha-keinuun.

Keittiön ikkunasta onkin sitten hyvä tarkkailla siivekkäiden elämää kiikarin ja kameran avustuksella. Jouluseutuun laittamani kauralyhde on ollut yhden keltasirkun vierailun jälkeen koskemattomana. Odotellaan josko siihenkin ilmaantuisi lintuvieraita jossain vaiheessa.

Tänään sain myös leivottua viimeinkin sitä paljon puhuttua pullaa :) Tein pari pellillistä korvapuusteja sekä muutaman pyöreän pullan laskiaista varten valmiiksi pakkaseen. Ihmettelen vieläkin miten ne onnistuivat niin hyvin; tuli hyvä sitko, taikina kohosi hienosti ja oli tosi helppoa leipoa. Ei käy mulle usein...

Tässähän näitä

Eilen sain kiinnostavaa postia. (jonka postikuski oli rutannut laatikkoon kaksinkerroin, murh!). Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos lähetti pienriistakyselyn metsästysvuodesta 2009. Vaikka minun viime syksyn saaliini ei hirveästi saalistilastoja hetkautakaan, on kuitenkin aina mielekästä osallistua tällaisiin tutkimuksiin, varsinkin kun siitä on riistanhoidollista hyötyä.

Riistanhoidosta tulikin mieleeni, että oman pihapiirimme riistakantaa olisi syytä harventaa... Viime yönä oli nimittäin taas käyty harrastamassa puutarhanhoitoa. Omenapuun alaoksistoa oli silputtu lisää ja näemmä myös luumupuu sopii ristihuulen ruokavalioon. Lisäksi tämä pitkäkoipinen hortonoomi suunnittelee myös ruusujen leikkausta näin lopputalvesta...

Tämä kuva on parin vuoden takaa, mutta lieköhän asialla sama kaveri ?

Mitäänsanomaton päivä

2010-01-14T16:17:00.002+01:00

Voih, välillä tuntuu, että kun asiat alkavat mennä solmuun ne todenteolla menevät sitten umpisolmuun. Koko viikko on ollut töiden suhteen yhtä ahdistusta ja kiirettä. Kelien vaihtelu saa niin koneet kuin erinäiset tekniset laitteetkin epäkuntoon. Tämä on juoksuttanut miestä ja puhelin on piipannut yötämyöten.

Lisäksi toissailtana eräs työmiehemme peruutti kuorma-auton erään lämpökeskuksen hakevaraston siiloon. Peruutti sitten ihan sisälle asti. Auton peräosa putosi siiloon sen roikkuessa "mahansa" varassa ovensuussa. Tietenkin tämä olisi ollut juuri sen päivän viimeinen kuorma.

Koko yön kuorma-autoa tapeltiin neljän miehen ja neljän hydraulitunkin kanssa varastosta. Ei noussut. Itse en tietenkään osannut nukkua ja soittelin tunnin välein kysyen homman edistymistä. Mies tuli aamulla 04.30 kotiin, nukkui pari tuntia ja lähti jatkamaan. Ei paljon keskusteltu.

Jo yöllä homma oli välillä näyttänyt sen verta vaaralliselta ja toivottomalta miesten joutuessa menemään roikkuvan peräosan alle, että mies oli soittanut palokunnalle. Eivät tulleet. Olivat käskeneet soittaa hinauspalveluun...niin, varmaan tuollainen täydessä kuormassa oleva 30 tonnin painoinen kuorma-auto hinataan tuosta vaan jollain pikkupakulla "nahkoineen" ylös.Varsinkin kun paikalla oli jo ammattimiehet suuren, yli 80 tonnimetriä nostavan nosturiauton kanssa... ihan hupina vaan soitteli.

Mies tuli aamupäivällä takaisin, kun olivat vihdoin saaneet telkuttua romun ylös. En edes uskaltanut kysyä miten P*%&¨kana kuorma-auto oli. Ilmeisesti laittoa on tiedossa, ei se oikein omin voimin ollut pajalle kulkenut. Mies söi ja painui nukkumaan, itsekin uuvahdin huonosti nukutun yön jälkeen ja otin torkut poikasen mennessä päiväunille. Herättelin miestä sitten iltapalalle, ettei ihan mene rytmi sekaisin.

Välillä on kyllä aika turhauttavaa, kun en itse voi auttaa töissä, vaikka näen, että toinen on todella väsynyt. Ja joskus mies sanookin, että voisi jäädä poikasen kanssa kotiin ja minä hoitaisin hommat. Nyt lapsen synnyttyä työmäärä tuntuukin varmasti suuremmalta, kun en ole enää konkreettisesti avittamassa tuolla "konehommissa".

Tänään ollaan jo oltu jotenkuten valvomisesta tolkuissa. Ajattelin sitten piristykseksi leipoa pullaa, kun kerrankin kotona oli sekä hiivaa, että kanamunia. No, ei ollut sitten vehnäjauhoja. Ihan pikkujuttu vain jos aikoo leipoa ylipäätään mitään. Parin tunnin päästä tästä inspiraatiosta, mies soittelee kaupungilta, että tarvitseeko kaupasta mitään? "No, joo..ei oikeestaan, kaikkea on ja huomennahan sitä jo mennään kaupoille kuitenkin. Tai hei! Toisitko maitorahkaa?" Maitorahkaa? En sitten älynnyt vehnäjauhoja pyytää...Hyvä minä.

Tämä päivä on juuri niitä päiviä, kun ei ole ihan varma onko hereillä vai unessa. Mitään ei saa aikaiseksi, sitä olevinaan tekee jotain ja todellisuudessa siirtelee vain jotain tavaroita pöydältä toiselle.

Toivottavasti viikonloppuna myös mies ehtisi lepäilemään, eikä olisi jotain juoksua kokoajan. Huomenna sitten ihmisten ilmoille ja kaupalle, niin, ostamaan niitä VEHNÄJAUHOJA !

*muoks* Korjailin vähän kirjoitusvirheitä..

Koira nimeltä Supi

2010-01-12T21:32:00.001+01:00

Käytiin poikasen kanssa pulkkailemassa ja ehkä vähän myös etsimässä rottaa. Ei löytynyt rottaa, mutta löytyi oletettu syy rotan ennenaikaiseen poistumiseen tästä elämästä. Vaikka mielessäni veikkasin suurella todennäköisyydellä tämän ylilihavan vilja-rotan kuolleen ylensyöntiin, on todennäköisempi kuolinsyy kohtaaminen toisen tauteja levittävän otuksen kanssa. Nimittäin supikoiran.

Paikalla mihin rottaparan jäljet hangessa loppuivat, oli kamppailun merkkejä sekä jonkinverran verta. Ilmeisesti aamuyön tunteina tapahtunut kohtaaminen oli keskeytynyt miehen pihalletuloon, koska saalis oli jäänyt syömättä. Supikoiran jäljet johtivat tienreunaa myöten pois pihasta.

Kuvan supikoira ei liity tapaukseen

Tämä kaikki edellämainittu on vain minun olettamustani ja voi tietysti olla myös vilkkaan mielikuvituksen tuotetta :) Käsittääkseni supikoirat nukkuvat talviunta, mutta voi olla, että leuto keli on voinut saada sen heräämään ruoan hakuun...

Jokatapauksessa, minulla on kutina, että palaamme rotta-keskusteluun vielä kevään mittaan. Ainakin jos vanhat merkit pitävät paikkansa...

Muita päivän pulkkaretken havaintoja olivat korppi (kraakunta), kärppä (yli vrk vanhat jäljet), rusakko (syönyt omenapuun alaoksat) sekä metsähiiret ja -myyrät koloineen. Tihulaisia nekin, mutta nuo onkalot ovat söpöjä :)

Hiirulaisten kotiovelta

Voihan rotta !

2010-01-12T11:07:00.001+01:00

Postilaatikolla asioidessani huomasin muutamia närhiä navetan edustalla nokkimassa maata. Siinä ei ole mitään ihmeellistä sinänsä, niitä kun usein on pihalla syömässä milloin mitäkin. En kiinnittänyt lintuihin sen suurempaa huomiota, niiden lehahtaessa läheiseen vaahteraan.

Jatkoin askareitani sisällä ja siivolin keittiötä poikasen mennessä päiväunille. Appiukko ajoi pihaan ja taas linnut nousivat puihin, silloin vasta rupesin miettimään, että mitähän ne mahtoivat maasta syödä. Mietin olisiko traktorin renkaiden mukana kulkeutunut navetasta muutamia jyviä, joita ne sitten popsisivat, ahneita kun ovat. Sitten appiukko peruutti, nousi autosta ja tutki maata. Minäkin kiinnostuin ja tungin naamani melkein kiinni keittiön ikkunaan :D

Appeni näki minut ja noukki jotain maasta. Minä olin ikkunassa varmaan ihan kysymysmerkkinä ja haavi auki. Samalla kuin ilvehdin ja huidoin että, " m-i-t-ä ? mi - kä siel - lä on ?? ", hän nosti maasta isoimman näkemäni ROTAN ROTISKON ja roikutti sitä hännästä ja nauroi. KÄÄK !! Minä huidoin pantomiimia ikkunassa ja muodostin suullani ilmeisesti jotain ymmärrettävän tapaista, sillä appeni lähti kiltisti kiikuttamaan sitä jonnekin pellon laitaan. Yäääk!

Okei, rotat ovat maalla arkipäivää ja tiedostan, ettemme pääse niistä eroon, niin kauan kuin meillä säilytetään viljaa. Niitä on myrkytetty ja loukutettu ja vaikka mitä. Välillä kanta vähenee ja välillä niitä on enemmän. Niiden kulkureitit tiedetään ja pahimpaan aikaan olen samasta loukusta käynyt tunnin välein hakemassa raadon. Mutta, nykyisin, poikasen synnyttyä haluaisin niistä iljettävistä suomuhännistä vain yksinkertaisesti eroon. Pelkään varmaan niiden mahdollisesti kuljettamia tauteja, enkä halua niiden ryhtyvän tunkemaan myös päärakennukseen.

En tiedä mikä rotan oli tappanut, oliko se saanut sivuosumaa auton renkaasta vai oliko sillä vain tullut muuten "tunnit täyteen". Mene ja tiedä, pääasia, että niitä on meidän nurkissa yksi vähemmän...

Tekisi mieleni etsiä rotta käsiini ja tutkia sitä tarkemmin. Saatanpa tuoda todistusaineistoa tekstin liitteeksi jos vain löydän sen jyrsijän...hmm.

Inspiraatiota odotellessa

2010-01-11T12:02:00.001+01:00

Aamu alkoikin leppoisassa säässä ilmojen lauhduttua (maaseudulla asuminen suorastaan velvoittaa keskusteluun kulloisestakin säätilanteesta, eikö vain? :) ) . Viikonlopuksi suunnitellut remonttihommat..ööö...tavallaan jäivät odottamaan taas uuden inspiraation iskemistä...:)

Yli viikon jatkunut pakkanen sai minut ja poikasen pysyttelemään tiiviisti sisätiloissa, eikä monenakaan päivänä liiemmin ulkona liikuttu, ainakaan huvin vuoksi. Liian sisällä olon aiheuttaman orastavan mökkihöperyyden karkoittamiseksi mies päätti kuskata perheensä ulkomaailmaan.

Kuten moni muukin blogeissaan, myös minä jaksan ihastella tätä Suomen talvea. Postikorttimaisemia, pilvipoutaa ja kuuran kuorruttamia metsiä. On se vaan niin lumoavaa.

Lauantai menikin sitten mukavasti kyläillessä ja virkistäytyessä sosiaalisista suhteista. Sunnuntaina vain ihasteltiin upeaa keliä ja pärryyteltiin hieman moottorikelkalla, jotta poikanenkin tottuisi moisen menopelin ääneen. Olisi todella ollutkin sääli tuhlata viikonloppu haisevien levyseinien tai kulahtaneen muovimaton kääntämiseen.

Mutta, arki on koittanut ja päivän ohjelmassa on vielä kaupunkireissua sekä illalla kokous. Hyvää työviikkoa meille kaikille ja tervetuloa kaikki Te uudet lukijat !

Remonttihommia

2010-01-08T11:30:00.002+01:00

Tulevana viikonloppuna olisi tarkoitus viimeinkin saada poikasen kammarin remonttia eteenpäin. Huoneen tyhjensimme jo reilu kuukausi sitten ja mies raotti vähän lastulevyn kulmaakin, nähdäkseen mitä hirsiseinälle kuuluu. Siihen se sitten jäikin. Pari kertaa olemme käyneet kaupungissa kiertelemässä ja katselemassa maaleja ja ei-oota.

Poikasen kammari on talon pohjoisen puoleisessa päädyssä ja siihen on myös oma sisäänkäyntinsä. Tämä nurkkakammari on toiminut aina aiemmin talon "nuorenparin" huoneena ja oli alunperin vain puolet sen nykyisestä koosta.

Oman sisäänkäynnin ja tämän tilan läpi ohjattiin arvovaltaisemmat vieraat saliin kestittäviksi. Nykyisin "salissa" on makuuhuoneemme ja salin paikkakin on siirtynyt ajan saatossa lähemmäs tupaa ja keittiötä, niinkutsuttuun välikammariin.

Vielä 50-luvulla huoneen eteisestä johtivat portaat vinttiin ja sitä lämmitettiin pönttöuunilla. Nyttemmin huone käsittää reilut 10 m2 yhtenäistä tilaa. Uunikin on purettu.

Viimeisimpänä kamari on ollut käytössä miehen siskon makuukamarina ja sen jälkeen miehen työhuoneena. Tästä huoneesta muutimme toimistomme tänne nykyiseen tilaan, vintin eteiseen.

Jonkinlainen ideakin huoneen ulkonäöstä alkaa pikkuhiljaa hahmottua, mutta työhön on ollut vain jotenkin hankala tarttua. Osasyynä tähän on varmasti viimeissimmästä, suuremmasta remontista jäänyt väsymys, sekä varmastikin myös ajan puute. Kellariremontin valmistumisesta (no, myönnetään, ettei se ihan viimeistelty ole vieläkään..) on vasta vähän aikaa ja se söi niin valuuttaa, kuin hermojakin. Mutta siitä projektista laitan materiaalia jos joskus jaksan...

Loppiainen, Joulun loppu.

2010-01-06T17:00:00.001+01:00

Kirjoitinkin jo aiemmassa postauksessani joulun tältä vuodelta käsitellyksi, ja nyt se sitten virallisesti pitäisi olla ohi. Keräsin loput jouluromut ja -koristeet laatikkoon odottamaan seuraavaa Juhlaa.

Tuo vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyvää omenalaatikkoa on muuten käytetty joulukoristeiden säilytykseen niin kauan kuin minä jaksan muistaa, siis lähes 30 vuotta. Muistan isäni kertoneen, että ukkini haki suurperheelle laatikko tolkulla punaisia omenoita aina jouluksi. Laatikon koristeineen "perin" kun muutin pois kotoa, nyt se sisältääkin sitten hyvin sekalaisia koristeita useilta eri vuosikymmeniltä.

Aamulla lämmittelin tuvan leivinuunin paukkupakkasten kunniaksi ja lueskelin odotellessa miehen isoäidin emäntäkoulun aikaista opusta kodinhoidosta. Kirjanen on Maatalousseurojen Keskusliiton julkaisema ja se on painettu vuonna 1941.

Ajattelinkin aiheeseen liittyen etsiä kohdan, jossa käsitellään, yllätys - yllätys, kodin lämmitystä :)

" Kylmää leivinuunia lämmitetään varovasti, ettei se halkeile. Puut ladotaan uuniin ja sytytetään suun puolesta. Kun puut ovat palaneet kekäleiksi, vedetään ne eteen ja suuluukku pannaan kiinni niin, että arina lämpenee tasaisesti. Kekäleiden hiivuttua vedetään ne pois. Lämpöä voi kokeilla esim. suolalla. Liian kuumassa uunissa se räiskyy kovin..."

Meidän leivarin lämmittäminen ei ihan noilla pika-ohjeilla olisi kyllä meikäläiseltä sujunut :) Kirjassa on muitakin hyviä niksejä kodinhoitoon ja osa on vielä tänäkin päivänä ihan käyttökelpoisia. Ihan sopivaa luettavaa meikäläiselle, ohjeetkin kun on rautalankamalliin. Pula-aika huokuu ohjeistuksessa kyllä vahvasti, mikä ei ole ollenkaan huono asia muistaa tässä yltäkylläisessä nykyelämässä.

Vaikka meillä vesikeskuslämmitys hoitaakin (niin jos hoitaa) peruslämmityksen, tulee leivinuunia lämmitettyä karuimmilla keleillä parinkin päivän välein. Ennen vanhaan uunia lämmitettiin kuitenkin joka päivä, usein myös kesäisin, ihan jo ruoan laitonkin vuoksi. Mietin, että on se vaan helppoa asua sähköhella- aikakaudella. Tuossa puilla lämmittämisessä on kuitenkin aina oma hommansa, tai lähinnä oma odottelunsa. Mutta jotain hyötyäkin; sain nimittäin "samoilla lämpösillä" tehtyä makaroonilaatikon päiväruoaksi.

Pihabongaus

2010-01-05T13:25:00.001+01:00

Luontainen kiinnostus siivekkäisiin ja muihin metsäneläviin ja minulla on ollut jo lapsesta saakka ja jonkinmoista bongailua harrastan joka päivä, pitämällä vain yksinkertaisesti silmät auki (ja kiikarit hollilla). Silti on mukava osallistua vuosittaiseen Birdlifen järjestämään Pihabogaustapahtumaan , joka järjestetään tänä vuonna viidennen kerran.

Aiempina vuosina on saldoni ollut 5-6 lajia, mutta tänä vuonna on tunne, että määrä ja pienemmäksi. Syynä tähän on se, että en ole tänä vuonna niin ahkerasti harrastanut lintujen talviruokintaa, kuin aikaisempina vuosina. Mutta, vielä ehtii jokainen väsätä kunnon tarjottavat ennen tammikuun viimeistä viikonloppua ! Ja voisihan sen yhden tunnin viettää pöllömminkin...

"Makkonen" pakkasella.

Erkkitapion arpa on heitetty !

2010-01-04T20:35:00.002+01:00

Mies yllätti iloisesti tuomalla tuliaisia kaupungista. Ei siinä mitään, onhan se ennenkin tuonut tuliaisia, mutta tämä yllätti. Mies oli työasiaoissa kaupungilla, ennen toista tapaamista oli jäänyt aikaa ja mitä tekee meidän isäntä? Suuntaa kirpputorille !

Kirpputoreja on kierretty koko perheen voimin ennenkin, mutta isännän puoleen melko pitkin hampain. Ajatus siitä, että mies menee moiseen paikkaan vapaaehtoisesti, "työajalla" ja ostaakin jotain, saa suun hymyyn :) Taitaa se niillä sittenkin ihan mielellään käydä...hmm.

Tuomisena oli ihana Erkkitapio Siiroisen suunnittelema noppapullo, eli virallisti sanottakoon 'Arpa on heitetty' . Ja vielä amberin värisenä :) Huoh, ei mulle tarviikkaan tuoda mitään kukkia !

Varpaat jäässä vol. II

2010-01-04T14:33:00.001+01:00

Tänä aamuna emme heränneen NIIN hyiseen aamuun kuin eilen, mutta tämä johtui vain siitä, että ulkona oli vain - 10 *C pakkasta ja hentoa lumisadetta. ( mutta ei varmaan tarvitse tässä erikseen mainita oliko hallin kupeessa sijaitsevassa pienemmässä rakennelmassa, jota pannuhuoneeksikin kutsutaan, oleva keltainen, peltikuorinen, lämpöeristetty laatikko, taas yön aikana sammunut.) Tämä pieni laatikko, pannu, pata, uuni, kattila, you name it, on muodostumassa pieneksi murheenkryyniksi taas kelien vaihdellessa. Kaikki nuo edellä mainitut sanat antavat ymmärtää, että tämä mystinen, pieni, keltainen laatikko tuottaisi lämpöä, lämpöä ?. Niijustiisa...

Kävin eilen illan kähmyssä lumeamassa loput etelänpuolen kivijalasta. No, eipä tuo kuitenkaan kauheasti lämmittänyt jalkapohjaa tänäkään aamuna. Mies sanoi, että " kyllä se siitä, annetaan tekkeytyä." No, annetaanpa tekkeytyä vaan ja laitetaan poikaselle toppahaalari ja villahanskat lattialeikkeihin.(?) Oppisi jo hittovie konttaamaan, pysyisi edes pirpana lämpimänä :) !

Mies lähti aurailemaan yön aikana sataneita lumia ja me päätimme poikasen kanssa uskaltaa näyttää nokkamme pihalle. Poikanen sai joululahjaksi mm. upean pulkan, jolla kelpaa päästellä leudossa pakkassäässä. Kävimme tiensuussa toteamassa kynttilämme sammuneen ja koko lyhty oli melkein hautautunut lumeen. Osasyynä, lumisateen lisäksi, tähän lienee aura-auto...

Vaikka arki taas raksuttaa, oli ulkona hiljaista ja rauhallista. Pulkka luisti hyvin ja lunta sateli hiljalleen. Jotenkin tuntui, että aika oli pysähtynyt ja jäänyt junnaamaan joulunpyhiin. Ei edes hiiren hyppyä. Metsä ja luonto näytti ainakin vielä nukkuvan talviunta ja metsäneläinten joulurauha näkyi jatkuvan. Hyvä niin.

Poikanen simahti rankan "kelkkailun" vuoksi melkein heti kun palasimme kotiin. Ajattelin käydä jo nyt joulukuusen ja muiden koristeiden kimppuun, vaikka kuusesta on luovuttu yleensä vasta loppiaisena. Tänä vuonna olin laiska enkä tullut koristelleeksi kuin tuvan ja keittiön, joten ei noita kamalasti ole pakattavana. Miehen sisko oli tehnyt jouluksi niin koreita pipareita, etten itse raaskinut syödä niitä yhtään. (No, okei. yhdestä söin puolet) Päätin pelastaa viimeiset piparkakut "tuleville sukupolville" ja tehdä niistä kuusenkoristeita :) tulikin mieleeni, ettei niitä kannata viedä vintille muiden koristeiden tavoin, saattavat vielä päätyä kotihiiren suihin!

Kiitokset vielä Minsulle !

Vielä on loppiainen edessä, mutta minun puolesta voimme tässä vaiheessa sanoa joululle hyvästit. Kuten täällä on tapana sanoa; "Palataan syssymmällä asiaan ! "

Varpaat jäässä !

2010-01-03T11:03:00.000+01:00

Aamu alkoi mitä ihanammin. Talon nurkkia paukuttaa -23*C pakkanen ja meidän uuni oli sammunut. JIHUU ! Onneksi mies kömpi peiton alta ilman neuvotteluja ja painui pihan poikki pannuhuoneeseen. Me saimme poikasen kanssa tuhista vielä tovin peittojemme alla. Saimme muuten siskon porukoilta joululahjaksi aivan ihanan tuplaleveän täkin, se on aivan mahtavan paksu, lämmin ja raskas. Ja tulee muuten tarpeeseen !

Siitä tulikin mieleeni, että talon ympärys pitäisi lumeta. Lunta on vaan niin vähän paikoitellen, että sitä pitäisi jaksaa kuskata kolalla kauempaa, jotta saataisiin kaikki kivijalka lumettua. Talon eteläpäädyssä kivijalkaa on korkeimmillaan lähes metri ja tietenkin juuri siinä päässä tuuli muovailee lumen aina tuiskupenkaksi omenapuun juurelle niin, että seinustalla nurmikko paistaa. Hyvähän siitä on sitten "raapia" tuulen tuketta seinustalle. Helekatin rossipohjat ! Kyllä muuten tuulettuu !!

Tämä on ulkoeteisestä, ei meillä sentään sisällä NÄIN kylmä ole ! :)

Aloitus

2010-01-02T19:01:00.001+01:00

Nyt tässä sitten tehdään sitä mitä on aina jaksettu ihmetellä. Bloggaamista. Mhyh. Kaikkeen sitä sortuu.

Katsotaan mikä tästä tulee ja miten intensiivistä päivitys tulee olemaan. Kuitenkin ajatuksena tarinoida lähinnä omaksi iloksi ja eletyn elämän arkistoksi.

Lottorivit on tehty, maha on täynnä iltapalasta ja vessasta kuuluu miehen lurittelua, kun ovat poikasen kanssa iltapesulla : " Sitte vielä pestään vähän naamaakin, ja sitten pitäis pestä vielä perperiki, jee,jee, jee. Onkos meillä tässä missä pyyheet-tää-ää-ää. Jee, jee jee. Sitten pitää kuivata nämä varpaatkin... tiditidi-tiditidi- jee, jee, jee..." Voi elämä! On ne Ihania.